Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitäisikö yrittää auttaa silti?

Vierailija
22.06.2008 |

Tilanne on tällainen, että olen seuraillut yhden persoonallisuushäiriöisen blogia. Minulla ja hänellä on sama persoonallisuushäiriö ja itse asiassa hän on melkein yksi yhteen kuin minä nuorena. Joka ikinen ajatus jonka tyyppi ajattelee, minäkin olen ajatellut.



Itse rupesin jokin aika sitten paranemaan ja näen nyt mikä hänellä mättää. Tyhmyyksissäni menin innoissani selittämään hänelle hiukan tökerösti asiaa ja hän taisi vähän suutahtaa. Minkä ymmärrän näin jälkeenpäin täysin. Hän ei nyt sitten "puhu" minulle enää.



En vaan malta pysyä mimmin blogista pois.. On kamalaa kun tyyppi tuskailee jokaisessa kirjoituksessaan vuolassanaisesti miten surkeaa elämä on ja minä jos joku tiedän että juuri sitä se on, se on yhtä hel-vet-ti-ä.



Tajuan toisaalta että pitäisi vaan pysyä poissa sieltä, mutta toisaalta.. Mulla on apu, mutta tiedän miten vaikea ihmistä on saada ymmärtämään asiaa ja epäilen että ehkä hän on joka tapauksessa liian lapsellinen ehkä vielä.. Hän käy terapiassa jo, mutta kuten minullakin aikanaan oli, se on turhaa. Hän elää liian syvällä väärän minänsä sisällä ymmärtääkseen. Mutta kysymys kuuluu, että pitääiskö mun yrittää auttaa vai ei...? Kamala katsella kaikkea sitä kipua ja tuskaa ja nähdä miten liiian paljon elämää menee tavallaan hukkaan.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jokaisella on oikeus omiin, ainutkertaisiin tunteisiin, älä mitätöi niitä ja hänen kasvuprosessiaan tietämällä hänen elämästään sellaisia asioita, joita et välttämättä tiedäkään.

Vierailija
2/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiemme kuljettavana, älä mene tekemään oikopolkuja kenenkään "avuksi".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro ihmiselle uudelleen asiasi lyhyesti ja jätä vaikka sähköpostiosoitteesi, johon hän voi halutessaan ottaa yhteyttä.

Vierailija
4/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta itse antaisin ihan ilman sekunninkaan epäröintiä pois tämän oman polkuni. Ei tämmöistä tuskaa minkä kanssa olen elänyt toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään. Ja surettaa oma elämä, että miten päin persettä sen on mennyt ihan käytännön tasolla tämän "sairauden" takia. Jos vaan voisi jonkun toisen säästää!! Mutta eipä se taida onnistua. Lisäksi ei ole mitenkään selvää, että ihmisen elämään edes tulee mikään onnellinen loppu ja ihminen löytää lopulta tien paranemiseen. Päin vastoin tuntuu että hyvin hyvin suurella määrällä ihmisiä ei koskaan tapahdu niin. Johan sen itsemurhatilastotkin kertoo.

Vierailija
5/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän halusi auttaa, mutta itsekin pers. häiriöisenä sanoisin kokemuksesta että omille jutuilleen on sokea tietyn aikaa, kunnes kasvaa niistä ulos (tavalla tai toisella). Itselläni on myöskin kova hinku selittää kuinka yksi neuvo auttaa kaikkeen jos sitä noudattaa, mutta kun itse aikoinaan sen neuvoin sain, minulta meni 4 vuotta ennenkuin älysin sen olevan totta (ja vasta sitten noudatin sitä kun toista kautta huomasin tämän).

Vierailija
6/6 |
22.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä kokee olevansa osasyyllinen, vaikkei todellakaan ole. ja jossitteleee, miksen auttanut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan kuusi