INFOA porvarismin vihaajille

kyllä mieluusti suon heille edes joskus pienen ylimääräisen rovon. Ja sitä paitsi se, että pyrimme pitämään köyhistä huolta on suurin rikollisuuden ehkäisijä yhteiskunnassa (tilastollinen fakta).



En halua tänne Suomeen mitään " ameriikanmallisia" slummeja, joissa kovanluokanrikollisuus rehottaa. Äärimmäinen köyhyys raaistaa rikollisuutta.



Ja tähän lisään, että mikään yhteiskunta ei ole rikollisuudesta vapaa, mutta jotta ainakaan ei luoda rikollisuudelle otollista maaperää, on yksi tärkeimmistä asioista se, että köyhillä on edes jonkinlainen elintaso.



Kumma, että mitä rikkaampi ihminen on, sitä useimmin hän ajattelee että köyhät jotenkin asumistukineen elävät leveästi täälä kotosuomessa. Että heillä olisi jotenkin hirveän hyvin asiat, ja vain nauttivat elämästään. Tämä asenne kertoo siitä, että tosiasiassa eivät tiedä yhtään mitään suomalaisen köyhän köyhyydestä. Tänäpäivänä sossun luukut ovat niin tiukasti kiinni, että vain äärimmäisessä hätätilanteessa sieltä ihminen saa rahaa ulos.



Niin, ja itse olen itseni elättänyt 16-vuotiaasta lähtien, itseni kouluttanut ja nykyään hyvässä työpaikassa. Tiedän köyhyydestä siksi, että isäni jäi lama-aikaan työttömäksi ja se oli helvettiä perheellemme (isä ei enää työllistynyt sen jälkeen, koska oli jo sen verran iäkäs, ettei kukaan työnantaja häntä huolinut).

tiedän tutun jonka palkka on niin pieni, että vuokran jälkeen rahaa jää käteen 200 euroa (asuu Heldingissä). Tällä 200 eurolla pitää ostaa

kuukausilippu, että pääsee töihin, maksaa puhelin (työssä käyvälle välttämätön), ruokaa, kotivakuutus, tv-lupamaksu, vesimaksu, sähkölasku jne jne.



Minusta on törkeää, että on jotenkin ihan OK, että joillakin aloilla vaikka tekee työtä, pitää vain hyväksyä että palkasta ei jää käteen mitään pakollisten menojen jälkeen. Mitäs sitten kun pesukone hajoaa? Ei ole edes rahaa työsskäyvän hankkia pesukonetta?



Minusta on itsekästä ajattelua hyväksyä toisten kituuttaminen matalapalkka-aloilla. Omassa yltäkylläisyydessä ei haluta auttaa köyhiä tai niitä joiden elämä on yhtä köyhyyttä.



Porvarit ovat itsekkäitä, omanedun tavoittelijoita, joita ei kiinnosta muiden kärsimys. Tähän surulliseen johtopäätökseen olen tullut.

Minäkin muutin 16 v. pois kotoa ja sen jälkeen olen ollut omillani. Kouluttautunut, tehnyt työtä, tehnyt työtä ja kouluttautunut. Kotitausta todella vaatimaton. En sitä silloin tajunnut, mutta todellakin köyhä. Vaan isä ja äiti laittoivat ruuan pöytään, pitivät lämpiminä, puhtaina ja kuivina! Ja sain mallin, että työtä ei tarvitse pelätä ja niin makaa kuin petaa.



En usko, että kukaan suomalaista köyhää kadehtii. Minun pussistani ei ole pois heille maksetut tuet ja avustukset. Hyvähän se vain on. Ikävä kyllä myös moni on sitä mieltä, että minimiponnisteluilla pitää saada maksimi elanto ja toimeentulo. Kun naapurillakin on!



Pelottaa, että Suomessa on sukupolvia toisensa perään kasvanut niin, että yhteiskuntaa pidetään velvollisena maksamaan toimeentulo jäsenilleen. Ei se paljon innosta yrittämään. Kova verotus takaa sen, että opiskelukaan ei oikeastaan kannata. Suomessa taitavat insinöörit hankkia huomattavasti surkeammin kuin missään muualla. Suomalainen nainen komeili menneinä vuonna rintaliivien ja kalsareiden ostotilastojen kärjessä: ostivat niitä vähemmän kuin muut eurooppalaiset sisarensa. Jostainhan se on tingittävä, kun rahat ei riitä.



Ihan oikeasti, nyt pitäisi kiireen vilkkaa TEHDÄ jotain. Saada ihmiset tajuamaan, että vaikka Suomi aikamoinen lintukoto onkin, niin ilman luovaa & osaavaa yritystoimintaa ei Suomi kauan pärjää. Ei ole veronmaksajia, ei ole julkisia palveluja. On vain kurttunaamainen, huonoryhtinen kansa, jonka ilonaiheita ovat viinan verotuksen alentaminen ja lauantaiehtoon lotto!

Ja osa on varmaan äärioikeistolaisia. Ne sitten taas on kamalinta mitä tiedän.

27 on taas noita demarilällättäjiä, joilla ei ole mitään perustetta puheilleen. Tiedoksi vielä se, että työntekijän palkkaaminen maksaa yrittäjälle liki puolet enemmän kuin tämän palkka on.