Iltoja

Mussutan tässä suffteli puffeja naamaan. Neiti on tänään taas esitellyt äänenkäyttötaitojansa, koko valveillaoloaikansa on tainnut huutaa. Nukahtaa vain hetkeksi ja sitten huuto taas alkaa. Ja turha kuvitellakaan, että nukkuisi muualla kuin sylissä. No se sylissä nukkuminen ei haittaa, kunhan ei huutaisi.



Onneks on aina välillä parempia päiviä, nyt on kyllä pari päivää ollut aika tuskaisia. Viime yönä herättiin 1,5-2 tunnin välein syömään. Eniten tietysti inhottaa katsoa kun toiseen koskee. Disflatylit ja Rela-tipat on käytössä. Pahimmat huudot on nyt alkanut, kun d-vitamiini on mennyt pari päivää täydellä annoksella. Aloitin tippa kerrallaan. Mutta sen olen kyllä oppinut esikoiselta, että ihan turha mahavaivoja on vatvoa. Ne loppuu kyllä ajan kanssa. Vaikka tekisi mitän, niin vauva todennäköisesti itkee niitä kipujansa. Pitää vaa hyväksyä asia. Jos huudot nyt ihan mahdottomiksi yltyy, niin sitten menemme varmaan vyöhyketerapiaan. Mut ei tässä ole enää kuin 2kk siihen maagiseen 3kk ikään (jolloin tietysti huudot loppuvat kuin seinään... eiks niin?)



Ens viikolla saattais välähtää vaikka ensihymy. Esikoinen oli 4 viikkoa kun se ihme saatiin nähdä. Se auttaa kummasti jaksamaan itkuisuutta.



Painosta oli puhetta. Mulla tuli siis 8,7kg painoa ja laitokselle jäi just sen verran mitä tuli ulos, eli 4,5kg. Eilen kävin puntarilla ja olin lähtöpainossa, kivaa!



Ens viikolla ajattelin aloittaa urheilun ihan kunnolla. Otan esikoisen Ergoon ja lähden kävelemään lähimetsään. Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tehokkaan treenin + kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Ainakin viime vuonna hän tykkäsi tosi paljon olla selässä. Ei vielä pysty lähtemään tuntia pidemmäksi aikaa pois kotoa, kun tuo tissitakiainen saa muuten raivarit.



Huomenna ehkä ostetaan se auto, jippii!! Ja saan varmaan uudet silmälasit. Oon tässä viikon ollut ilman laseja kun ne hajos. Muuten pärjään ihan ok, mutta telkkaria katsellessa alkaa juilia päätä.



Tytteli-83 ja neiti 3vk