Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäistä kertaa rekrytoijana - mielenkiintoista!
18.01.2006 |
Haastattelemme työpaikalle sihteereitä. Haastatteluun on kutsuttu 13 kpl. Ensimmäistä kertaa saan olla mukana prosessissa, välillä olen haastatellut yksin, välillä olen ollut sivusta seuraaja, kun pomoni on suorittanut haastattelun.
Kokemus on mielenkiintoinen! Olen aina luullut, että työpaikan saanti on yksiselitteinen juttu: jos olet pätevä, ainakin kohtuullisen fiksu, ja työpaikalla on tarve juuri sinun osaamiselle, niin saat paikan.
Mutta se ei taida mennä niin... paljon on kyse henkilökemiasta. Pomoni on hyvin vahva persoona. Esim. Hän tyrmää kaikki liian kiltit sanomalla, että tuohan pelästyy helposti....
Onko muilla kokemusta, että se on todellakin se kemia, joka lopulta ratkaisee?
Kommentit (21)
yleensä kutsutaa 1-4. Itsekin toimin esimiehenä ja kutsun maksimissaan kaksi kerrallaan, ja tarvittaessa lisää.
Mä otan sen vähän ihmisten juoksuttamisena, jos kutsuu kauheasti kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rekrytoijana olen kutsunut kerralla noin 2-3 ihmistä haastatteluun, ehkä kerran kutsuin 5. Miksi ihmeessä 13?
Päteviä tosiaan löytyy paljon, mutta esim. jos harrastukset auttavat, niin sekin on plussaa. Jos palkkaisin sihteeriä autoalan yritykseen, niin autoharrastukset olisi plussaa. Rakennusalan yrityksessä oman talon remontointi/rakentaminen jne. Mutta henkilökemiat vaikuttaa suunnattomasti.
" rouva rekrytoija"
BUAHAHAHAHHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Mua ainakin työnhakijana kiinnostaa, mitkä asiat teillä ratkaisivat.
Hakemuksia tuli noin 30 ja pomoni päätti ottaa kaikki papereiden perusteella sopivat. Palkkaamme vähintään kaksi sihteeriä, ehkä kolmannenkin.
Lisäksi etsimme myös konsultteja ja pomoni katsastaa sihteerihakijoita " sillä silmällä" potentiaaleja hakien.
Olemme nyt haastatelleet heistä 8 kpl. Heistä on yksi napakymppi. Kolme sellaista, että varmaan hyvä tyyppi.
Eli puolet on sellaisia, että heti ensi näkemältä on tiennyt, että tämä ei sovi tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
" rouva rekrytoija"BUAHAHAHAHHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
kumarran nöyrästi edessäsi....
BUAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kumarran nöyrästi edessäsi....BUAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Ja tietenkin siinä katsotaan henkilökemiat, eli henkilön on sovittava työtiimiin, sen lisäksi että on pätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tän jälkeen pyydän haastatteluun n 5-6 henkilöä. Ja se mikä ratkaisee on henkilökemia ja henkilön luonne. Ei mikään muu.
Huokasin syvään: miten samaan hommaan voi olla niin ERILAISIA hakijoita? Ihan ihme porukkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta kun olen päässyt, olen saanut työn ja kaksi kertaa pomo on sanonut suoraan, että menin kokeneempien hakijoiden ohi.
Sanotaan että haastattelussa pitää korostaa itseään todella reilusti, " myydä" itsensä ja osaamisensa jne, tiedätte varmaan nämä mantrat.
Minä en osaa. Minulle on luontevampaa olla nöyrä ja jos ei vaatimaton, hyvin realistinen itseni suhteen, eikä missään tapauksessa tuoda esiin sellaista harhaa että minä olen parempi (ihmisenä) kuin joku toinen. Vertaaminen on usein mahdotonta, sillä en tunne toisia hakijoita.
Olen toivonut että haastattelussa tämä tulkittaisi nöyryydeksi työntekoa kohtaan ja jonkinlaiseksi suhteellisuudentajuksi sekä ehdottomasta muiden ihmisten ja heidän taitojensa suureksi kunnioittamiseksi, mutta... miten on totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on itsekin aktiivinen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin se, että haastateltava on vastaillut lyhytsanaisesti kysymyksiin ja lopuksi kun kysytään että oliko vielä jotain tai haluatko kysyä jotain, vastaus on eipä kai... koska te ilmoitatte tuloksen..
Kyse on työpaikastanne!!! Kyselkää työkavereista, ilmapiiristä, työtehtävistä jne. Minusta ihmiset ovat usein liian nöyriä työhaastatteluissa ja sitten ovat pettyneitä kun työ ei olekaan sitä mitä kuviteltiin.
Se on uskomatonta kuinka paljon niistä haastateltavista näkee läpi ja hyviä analyyseja saa nopeasti. Nyt haen itse töitä ja tuntuu, että jotenkin en osaa olla haastattelussa -- on aina kova paikka olla pöydän toisella puolella .
Minulla on ollut hyvä hakemus, itsevarmuutta mukana riittävästi ja olen kunnolla valmistautunut haastatteluun ja harjoitellu etukäteen mahdollisten kysymysten vastaamisiin. Olen ottanut hakemastani yrityksestä etukäteen selvää.
Pari buranaa nassuun, niin on rentoutunut olo, olen silloin oma itseni, enkä jännitä!
En tiedä, olenko pätevä vastaamaan kysymykseen, kun minulla ei ole pitkäaikaista kokemusta. Mutta haluan myös analysoida ajatukseni itselleni, niin kirjoitan. Kommentoikaa te pätevämmät, oletteko samaa mieltä!
Jotkut haastateltvat kehuvat itseään sumeilematta ja kehut tulevat kuin apteekin hyllyltä. Toisaalta kehut ärsyttävät, koska kaikilla ihmisillä näyttää olevan samat kehut (Miten ihmeessä?): hyvä organisoimaan, nopea oppimaan, joustava...
Joku ei taas osaa oikein sanoa itsestään mitään. Sekin ihmetyttää. Työssä menestymisen kanssa korreloi tunneälytaidot. Yksi tunneälytaitojen osa-alue on itsetuntemus. Eli ei ole samantekevää, mitä itsestäsi kerrot.
Hyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä. Internet-sivut kannattaa kahlata läpi kunnolla ja miettiä niiden pohjalta olennaisia kysymyksiä.
Kun mietin, niin meillä (ehkä lähinnä pomollani, joka on uransa aikana rekrytoinut satoja ihmisiä) on vaikuttanut ehkä ylitse kaiken kaksi asiaa:
Toinen niistä on henkilön kunnianhimo. Halu kehittyä, nousta uralla, motivaatio tehdä työtä. Pomoni karttaa työmyyrää, jolle riittää oma työpöytä. (Tämähän tietty riippuu alasta).
Toinen on iloinen asenne. Koska me tavoittelemme hyvää työilmapiiriä, niin emme halua sinne ketään perusnegatiivista seläntakana puhujaa. Ja tuo asenne näkyy silmistä.
Kun taas mietin, miksi jotkut ihmiset on rankattu pois listalta heti alkuunsa. Syitä on ollut jonkinlainen päämäärättömyys. Kun kysyy, miksi haluat vaihtaa alaa, niin vastaus on" haluan tehdä jotain erilaista" . Mutta ei kykene perustelemaan mitenkään.
Toinen tekijä on lyhytjännitteisyys: jättänyt opiskelut kesken, jättänyt armeijan kesken (mieskin haki töitä), lyhyitä työsuhteita...
Kolmas tekijä - tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan pomoni - on liika " pehmeys" . Monesta ihmisestä hän sanoo, että " tuohan pelästyy, jos sille sanoo pöö" .
Itsevarmuus, johon kuuluu olennaisena osana myös itsetuntemus. Osataan kertoa myös heikommista puolista eikä vain verhoilla hyviä ominaisuuksia huonoiksi. Ts. tuntee hyvät ja huonot puolensa, mutta luottaa silti itseensä, osaa arvioida ominaisuuksiensa soveltuvuutta työhön ja tunnistaa kehittämistarpeensa. Epäilyksiä herättävät hakijat, jotka kokevat olevansa kuin luotuja tehtävään ilman että he kokisivat olevansa heikoilla missään. Jokainen uusi työpaikka vaatii kehittymistä työntekijältä.
Työporukkaan sopiminen ja henkilökemiat. On sanomattakin selvää, että rempseään ja luovaan porukkaan ei sovi pedantti ja vakava työntekijä. Vaikka haastattelua jännittää, ylensä ensivaikutelma kertoo paljon myös luonteesta.
Ja aiemmin sanottu kiinnostus työpaikkaa kohtaan. Jos hakemus näyttää siltä, että se on lähettety 30 eri paikkaan ja vaihdettu vain pari riviä kutakin paikkaa vastaamaan, niin sen huomaa. Kysyttäessä miksi kiinnostui työpaikasta kannattaa keksiä muutakin kuin että asuu vieressä ja on työhön sopiva koulutus.
Minulla on esim. esimies, joka on vahva persoona ja lisäksi hän on erittän nopeakäänteinen. Jos hän saisi alaisekseen nöyrän, hidasliikkeisen ja hiljaisen, menisi tämä aivan sekaisin ensimmäisen parin kuukauden aikana. Tämän jälkeen hän ehkä oppisi tulemaan toimeen tai sitten hän vaihtaisi työpaikkaa.
On siis kaikille osapuolille parasta valita työyhteisöön sopivalta tuntuva henkilö. Toki haastattelussa pystyy jonkin verran näyttelemäänkin, mutta yleensä roolin vetäminen näkyy ja kuuluu kyllä selvästi (ja vaikuttaa pääsääntöisesti negatiivisesti päätökseen).
Toinen, mihin itse kiinnitän huomiota, on halu oppia uutta. Jos esim. tietokonetaidoista puhuttaessa asenne on " No kyllähän minä nyt hiukan osaan käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa ja sähköpostejakin on tullut lähetettyä" , alkaa heti hälytyskellot kilistä. Sen sijaan samoilla lähtötiedoilla, mutta asenteella " En ole vielä päässyt kovin syvälle tekstinkäsittelyn hienouksiin, mutta perusasiat ovat jo hallinnassa. Olisi mukava oppia lisää!" pääsee jo paljon korkeammalle listalla. Tässäkin äänensävyt ja pienet ilmeenvaihdokset kertovat paljon.
En minä haluaisi päästäkään työpaikkaan, missä henkilökemiat eivät natsaa. Enkä haluaisi työtoverikseni rekrytoitavan sellaista, jonka kanssa menisi heti sukset ristiin. Päteviä on paljon, sopivia erittäin vähän.