Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäistä kertaa rekrytoijana - mielenkiintoista!
18.01.2006 |
Haastattelemme työpaikalle sihteereitä. Haastatteluun on kutsuttu 13 kpl. Ensimmäistä kertaa saan olla mukana prosessissa, välillä olen haastatellut yksin, välillä olen ollut sivusta seuraaja, kun pomoni on suorittanut haastattelun.
Kokemus on mielenkiintoinen! Olen aina luullut, että työpaikan saanti on yksiselitteinen juttu: jos olet pätevä, ainakin kohtuullisen fiksu, ja työpaikalla on tarve juuri sinun osaamiselle, niin saat paikan.
Mutta se ei taida mennä niin... paljon on kyse henkilökemiasta. Pomoni on hyvin vahva persoona. Esim. Hän tyrmää kaikki liian kiltit sanomalla, että tuohan pelästyy helposti....
Onko muilla kokemusta, että se on todellakin se kemia, joka lopulta ratkaisee?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen ehdottoman eri mieltä. Nimenomaan rempseä ja luova porukka tarvitsee joukkoonsa pedantin tyypin, joka panee huimimmat ideat aisoihin ja etsii rempseistä suunnitelmista heikot kohdat. Näin koko ryhmän tuottavuus paranee.
Valitsemalla työryhmään liian samanlaista porukkaa tehdään firmalle karhunpalvelus. Kyllä kai porukalla on hauskaa keskenään, mutta työn tulos jättää toivomisen varaa. Nimenomaan erilaisuuden hyväksikäyttäminen on onnistuvan tiimityön avain. Silloin jokainen voi täydentää projektia omalla erityisellä panoksellaan ja jokainen voi myös oppia toisilta.
Erilaisuus kunniaan!
Itse tein tuoreena esimiehenä esim. sen virheen, että jaoin porukan ideointiryhmiin sen mukaan, ketkä tulivat hyvin toimeen keskenään. Tulokset olivat kaikkien aikojen surkeimmat.