Lapsettomuuden syiden selvittämisestä kysymyksiä...
Ensin omaa taustaa... Eli meillä on 03/03 syntynyt tytär, joka sai alkunsa jo toisesta yrityskierrosta. Huhtikuussa -05 jätin ehkäisyrenkaan pois vuoden käytön jälkeen ja toiveissa oli saada toinen lapsi. Heti renkaan poisjätön jälkeen sairastin melko ärhäkän kohtutulehduksen, joka hoidettiin antibiooteilla pois. Sen jälkeen kiertoni muuttui ihan ihmeelliseksi. Kierrot ovat olleet suht säännölliset 30-34 päivää, mutta vuoto on saattanut kestää pisimmillään jopa 12 päivää (ennen 5-6 päivää). Tämän takia menin sitten lääkärille loppuvuodesta -05 ja nyt tammikuun alussa kävin lääkärin lähetteellä gynellä. Mitään syytä ei vielä vuotohäiriöihin löytynyt (ultra ja kilpirauhaskoe) ja " lapsettomuutta" ei aleta vielä edes julkisella puolella tutkimaan. Gyne oli näistä asioista kysellessä _todella_ tyly! Gynen käytöksestä tyrmistyneenä jäi monta asiaa kysymättä. Nyt sitten 3 kuukauden ajan pitäisi ruveta mittailemaan aamulämpöjä ja 21.-23. kiertopäivä pitäisi käydä verokokeessa ilmeisesti selvittämässä keltarauhasen toimintaa.
Huhtikuussa, jos(kun) siihen mennessä ei ole tapahtunut mitään vauvarintamalla, hakeudun uudestaan julkiselle puolelle. Mistä nämä tutkimukset sitten alkavat? Mitä tehdään ensimmäisenä? Nyt mittaillaan niitä lämpöjä, mutta sen tarkoitusperäkin on mulla vähän hämärän peitossa, mutta onpahan sekin sitten tehty huhtikuuta ajatellen. Ovistestit on ollut jo muutaman kuukauden käytössä ja oviksen olen löytänyt. Siinä ei kai pitäisi olla mitään vikaa ainakaan noiden testien perusteella. Kuinka nopeasti asiat etenevät hoitoihin hakeutumisen jälkeen? Missä vaiheessa tutkitaan mies?
No, ensimmäisenä toiveena nyt on tietenkin selvittää nämä vuotohäiriöt ja jos sillä on jokin yhteys tärpäämättömyyteen. Ja vajaan vuoden yrittäneenä EI PITÄISI olla vielä huolissaan, mutta kun kuume on niin kova. Jotenkin tuntuu vain nyt olevan tuo toinen vauva niin pitkässä kuusessa. Mielialat vaihtelevat päivittäin. Välillä jaksaa olla asenteella, että tulee jos on tullakseen, mutta sitä ei yleensä kestä kauaa. Olen aina halunnut suurperheen ja yksilapsiseksi jääminen (toisille sekin on saavutus) tuntuu todella ahdistavalta. Vielä ei kannattaisi heittää kirvestä kaivoon, mutta menkat saa olon aina yhtä epävoitoiseksi.