No niin te kaikki, jotka haluatte lapsenne syövän " edes jotain"
Olisiko hyvä, jos lopputulos olisi tämä
http://www.iltalehti.fi/2006/01/18/200601183976477_uu.shtml
Kommentit (11)
osassa ongelmana on tuputtavat vanhemmat ja valtataistelu)
On todistettu, että lapsen pitää saada maistaa tiettyä ruokaa vähintään 15 kertaa, jotta oppii siitä tykkäämään. Se on aika paljon. Monesti kun lapsi pyytää jotain mitä äitikin syö, äiti vaan sanoo, että et sinä nyt saa kunnet tykkää tästä. Lapsen pitää aina saada maistaa ja missään tapauksessa ei saa sanoa, että et pidä tästä, vaikka asia olisikin niin.
Tuloksena on, että 1,5-vuotias syö 5 kk ikäiselle tarkoitettuja purkkiruokia...ei hyvä tämäkään mut paahtoleipää parempi.
keitetyt kaalit, porkkanat jne Kaikkien on pakko maistaa palanen. Ja kappas vaan, niinhän tuo rupeaa maistumaan kaikille, jopa nirppanokka-esikoiselle
meillä myös lotrataan kerman kanssa ja voilla höystetään vihanneksia, mutta ei sovi rasvakammoisille. meillä syödään koko perhe vähähiilihydraattisesti.
Meillä on joka päivä tarjolla kasviksia, hedelmiä, juurespaloja, täysjyväisiä leipiä, pastoja, lihaa, kanaa, kalaa vaihtelevasti. Olemme olleet ravintoterapeutin puheilla useasti, painon ollessa alimmillaan jopa sairaalassa harjoittelemassa syömistä. Mitään sairautta tai elimellistä vikaa lapsella ei ole, mikään ruoka, myöskään herkut tai epäterveellinenkään ruoka ei maistu.
Oikeasti olen nyt sitä mieltä, että annan lapselleni mitä tahansa joka kelpaa, ettei paino mene niin alas kuin viime keväänä. Tätä mieltä on myös ravintoterapeutti.
Toinen lapsemme syö kuin hirvi, oman ruokansa, haluaa lisää ja lopuksi söisi vielä veljensäkin ruuan. Lääkäri lohdutteli, että jokaisessa perheessä on usein yksi lapsi, jonka syöminen tai syömättömyys aiheuttaa vanhemmille harmaita hiuksia.
Vierailija:
Meillä on joka päivä tarjolla kasviksia, hedelmiä, juurespaloja, täysjyväisiä leipiä, pastoja, lihaa, kanaa, kalaa vaihtelevasti. Olemme olleet ravintoterapeutin puheilla useasti, painon ollessa alimmillaan jopa sairaalassa harjoittelemassa syömistä. Mitään sairautta tai elimellistä vikaa lapsella ei ole, mikään ruoka, myöskään herkut tai epäterveellinenkään ruoka ei maistu.Oikeasti olen nyt sitä mieltä, että annan lapselleni mitä tahansa joka kelpaa, ettei paino mene niin alas kuin viime keväänä. Tätä mieltä on myös ravintoterapeutti.
Toinen lapsemme syö kuin hirvi, oman ruokansa, haluaa lisää ja lopuksi söisi vielä veljensäkin ruuan. Lääkäri lohdutteli, että jokaisessa perheessä on usein yksi lapsi, jonka syöminen tai syömättömyys aiheuttaa vanhemmille harmaita hiuksia.
on kaikilla ollut kausia jolloin ei mikään tunnu menevän alas.Lapsi leikkii ja toimii normaalisti vaikkei olisi suuhunsa mitään laittanut.Olen tarjonnut ihan kaikkea,kunnon ruuasta herkkuihin ,että tulisi päivän aikana jotain syötyä.Mutta ainoastaan kausittain ,ei siis jatkuvasti.Nyt isompana ei tällasia syömättömyyskausia ole ollut,siis lapset on nyt 7 ja 9.Toimin yleensäkkin maalaisjärjen avulla,ei lapsi siitä pilalle mene jos välillä syö vähemmän ja epäterveellisemmin.Älytöntä on taas mielestäni pakottaminen,oli nälkä tai ei,niin ruoka pitäis syödä.En koskaan ole lasta nöyryytänyt istuttamalla tuntikaupalla ruuan edessä ,silloin täytyy ruokailu siirtää esim.myöhennäksi tai antaa toista ruokaa jos jotain ruokaa ei voi sietää.Lapseni ovat terveitä ja tyytyväisiä ja syövät monipuolisesti nykyään,pitävät vihanneksista ja haluavat maistella uusia makuja.Jos olisin pakottamalla pakottanut ja tehnyt silloin pienenä ruokailusta ison numeron syömättömyyskausilla,voisi heidän ruokailunsa olla paljon vaikeampaa nyt isompana.
Ei, kun se pitää syödä edes jotain, vaikka sitten paahtoleipää tai ranskalaisia, mutta kunhan ei ole nälkä...