****SYYS04EMOJEN PAKKASPÄIVÄN PINO!****

Isorinsessa sitten heräsi yöllä ja valitteli tukkoista nenää miehelle. Oli aika kauan hereillä enkä minäkään tietty saanut edes alakerrassa nukuttua. Taitaa tyttö tulla kipeäksi taas. Vähän sitä jo odottelinkin, kun mieskään ei ole vielä kaatunut sänkyyn flunssassaan ja pikkurinsessa on omastaan parantunut. Koko ajan se tauti nimittäin pitää jollain kiertää.



Mä olen ihan poikki, mutta muutama aamuinen puhelu vähän piristi mieltä. Samoin pari lasia kokista! Käviskö mun kolmeksi ässäksi syysmammat, suklaa ja sokerikokis:)



Haluaisko joku tehdä jotain ensi viikolla? Täysin vapaana ois maanantai ja torstai, tosin esikoinen kai pitää hakea tarhasta päivällä.



Mun ajatukset lakkasi kulkemasta... onko ihmekään...



T: Ynis

Oletteko kaikki jäätyneet?



Jouduin viemään esikoisen kävellen kouluun tänään, kun kaverinsa meni pakkasen takia autokyydillä jo aikaisemmin (äitinsä on koulun lähellä töissä), ja meidän auto on huollossa. Niin, ei mennyt katsastuksesta läpi, joten mies vei sen tänään korjattavaksi ja yrittää ehtiä katsastuttaa uudestaan vielä tänään. No joo, mutta tosiaan, kauhunsekaisin tuntein pakkasin koko lapsikatraan mukaan tuonne Siperiaan, kaikille mahdollisimman paljon villaa päälle.



Lillin puin näin: Ensin vaippa, sitten pitkähihainen body ja sukkahousut. Sitten ohuehko villahaalari=henkselihousut ja villapusero. Sitten fleecehousut ja college, ja niitten päälle paksu villahaalari. Sen päälle toppahaalari, villasukat ja toppatöppöset, alusmyssy, pipo ja huppu ja villa- fleece- ja toppahanskat päällekkäin. Rattaisiin lampaantalja alle ja makuupussi, Lilli sisään ja vielä peitto päälle, peitolla myös suojasin kasvoja pahimmalta viimalta.



Silti olen ihan varma siitä, että Lilli on ihan jääkalikka kun tulee sisälle. Neiti nimittäin otti ja nukahti matkalla. En hennoisi herättää, joten ajoin rattaat suojaisaan paikkaan katoksen alle ja toivon, että Lilli ei palellu.



Esikoinen yski matkalla kouluun niin että yökkäsi, ei kuitenkaan oksentanut. On sillä yskää ollut, mutta tuo pakkanen ärsytti selvästi. Pakkanen sai vielä hänen nenänsä vuotamaan verta. Voi mamman pientä koululaista. Taitaa jäädä harrastukset tänään käymättä, luulen että me pysytään visusti sisätiloissa sitten kun ollaan koulusta päästy kotiin!



Kiitos tsempeistä tuon yhden asian suhteen! Kyllä se siitä, ajan kanssa. Mies oli taas eilen tosi ihana ja huomaavainen ja teki paljon sellaisia pikkuhommia mitä minä pyysin.



HarrastusGee: Ainoa pysyvä harrastus, siis jota kesti vuodesta toiseen, oli ratsastus. Se jäi kun muutin opiskelemaan Helsinkiin, missä hinnat oli aivan toisella tasolla kuin tuolla kotiseudulla. Viime vuonna elvyttelin vanhaa harrastusta, ja se oli oikein mukavaa, mutta sitten ratsastuskaverini muutti kauemmas eikä enää voitu jatkaa harrastusta yksin, niin sitten siitä meni vähän into. *terveisiä vaan Porvooseen!* Jatkoin kuitenkin yksin muutaman kuukauden, kunnes ostettiin tämä " remonttitaitoisen unelma" joka nielee kaiken vapaa-ajan. Ehkä yritän aloitella ratsastusta taas keväällä, kun remontti valmistuu.



Toivottavasti joku muukin on kirjoitellut tähän pinoon, että Jatulle on aamukahviseuraa. Eikös se ala olla kahvin aika, Jatu?



Lämpöä kaikille!



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

" ei enää voitu jatkaa harrastusta yksin" tarkoittaa " ei enää voitu jatkaa harrastusta YHDESSÄ!"



Voi ei Leanna, olisin kyllä suonut sinulle aloituksen ilon. No, ehkä jatketaan silti tähän kun tämä pino on jo näinkin iso.



T. Ankkis

Meillä aloitettiin 2 päivää sitten " pehmeä unikoulu" ja pullosta vieroitus.

Vain iltavelli tulee enää pullosta.Ei tarjoilua yöllä(parhaimmillaan söi 2 kertaa maitoplon yöllä ja tuttia nostettiin 5 krt)

Nyt on 2 yötä mennyt hyvin!!!JEE!!!Illalla nukahtanut noi 21 ja eka huuto ollut noin klo 06 jolloin olen ottanut viereen,ilman tarjoilua,nukahtanut sihen ja jatkanut uniaan!!!

Pullokaappia käy päivän mittaan näyttämässä ja huutaa :anna,anna!Mutta äiti on pysynyt tiukkana!!!



Meillä oli niin hankala ilta isompien muksujen kanssa eilen,että leipää lapsille leikatessani uhkasin miehelleni,leikkaavani samalla munajohtimeni poikki=Dkätevästi leipäveitsellä,siinä samalla!=)



Harrastegalluppiin piti jo aikaa sitten vastata.

En tiedä mitä vanhempani minusta halusivat kun 4 vuotiaana pistivät soittamaan viulua ja tanssimaan klassisit balettia.Ja laskettelusukset jalkaan ja rinnettä alas.

Soitin viulua ja tanssin balettia noin 16 v asti jolloin teini-iän uhmassa lopetin tyystin.Enkä ole sen koommin viuluun/kärkitossuihin tarttunut=)No pientä tyttäreni viulua virittelen!Ja balettitossuja tytöille ostelen.Äidiltä tyttärelle...

Pianoa pimputtelen silloin tällöin ja laskettelu on pysynyt kuvioissa joka talven juttuna.

Pacen innostuin aloittamaan mutta sekin lopahti.

Piirrän ja maalaan omaksi huvikseni ja ahmin pokkareita ja muita kirjoja.



Ja jos olisin auto olisin joku näistä tämän päivän pienistä tilaihmeistä,vaikka A mersu.Pieneen pakettiin mahtuu kummasti asiaa=)



siellä on niin kylmä että sukat pyörii jaloissa!-10 astetta+ sitten hyytävä viima joka nostaa pakkasen tuntumaan-25 asteiselta.Kiitos meren!



Nyt mukavaa keskiviikkoa kaikille!

L+5

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6181878&p=2&tmode=1&smode…



Toivottavasti linkki toimii. Äsken jumitti jotenkin.



T@hti

Huomasin, että on tärkeämmät asiat jääny kirjoittamatta, kun on joutavia jaaritellut. Miten ne nyt onkin niin ollut mielen päällä.



Leanna. Mukava, kun pomppasit heti aamusta mukaan. Meinasinkin tuonne toiselle puolelle laittaa viestiä, että jos truplat hiipuu, niin täältä löytyy porukkaa joka lähtöön. Joillain on lapsiluku täynnä, toiset odottaa, toiset kuumeilee ja kaikkea siltä väliltä.



T-P . Sehän se onkin, että nuo häät piti olla alkuvuoden kohokohta ja nyt tympii koko juttu. No, ehkä se tästä. Jospa mä vain projisoin jonkin muun tympääntymisen nyt tuohon. (eikö ollu hienosti sanottu;)



Ynis. Miellä esikoisella oli noita yöllisiä kauhukohtauksia 2v iässä. Jostain luin,ettei niistä saisikaan herättää, mutta oli se niin kammottavaa kuunnella ja katella, että kyllä joskus yritettiin herätellä. Tuttuni 4v pojalla samanlaista oli hiljattain.



Kukkuu. Jos joskus tavata, eiköhän laiteta " bändi" pystyyn. Ja toki muutkin halukkaat pääsee mukaan. oon muuten hiljaa mielessäni suunniteluu, että tehtäis heti miehen kesäloman alussa reissu Helsinkiin, käytäis teitä tapaamassa, sukuloimassa, Korkeasaaressa, shoppailukin ois kivaa, mutta... No, riippuu siitä, missä kunnossa sitten oon ja saanko miestä innostumaan (lähtemisestä siis).



Esikonen on sairastanu alkuviikon. Kuumetta, flunssaa, kurkkukipua, nenä tukossa. Nyt yskää ja nenä yhä tukossa. Pekka aloitti viime yönä. Alkuviikosta käväisin silti pienempien kanssa pihallakin. Tänään ei tarvi moista suunnitella. Onneks ei oo pakollisia menoja. -20.7 astetta ja tuulee. Kovasti on yritetty c-vitamiinipitoisia juttuja tankkailla.



Muuta en muistakaan. Jaksamisia kaikille!



T@hti

Kylläpä onkin viima! Eilen illalla sitkeästi typyn kanssa ulkoiltiin, mutta tänään saattaa jo jäädä väliin. Siperiasta uhkuu kylmyyttä. Venäjällä on ollut jopa 50 asteen pakkasia, meille kiitos riittää vähempikin. Viikonloppuna olikin ehkä turhan keväistä, kun talitiaiset lauloivat ja pajunkissat olivat puhjenneet. (!!)



Meinaa tämä työelämä häiritä harrastuksia eli syysmammailua, iltaisin ei kotoa ehdi koneelle kun silmäterämme suvaitsee nukahtaa vasta 22 jälkeen ja sitten onkin itse mentävä nukkumaan. Oma aika ollut nollassa, mutta toissailtainen pään tuuletus hyvässä seurassa latasi akkuja selvästi!



Iloitsematta kenenkään nukutusvaikeuksista, olen ollut kuitenkin helpottunut lukiessani niistä. Miksi pitääkin heti ajatella tekevänsä jotakin totaalisen väärin, kun nukahtaminen venyy ja vanuu ja kaikkien hermojen säästämiseksi sylinukutus on sittenkin pop??! Mies ei sylittömään nukutukseen ole vielä lämmennyt, joten viikonloppuna aloitettu Uusi Elämä sen asian suhteen meni ikäänkuin hukkaan. No, hoidossa typy nukkuu vain kahdet päikkärit viikossa, eipä maailma taida kaatua vaikka olisikin vähän konstikasta. Ja eikö nuo lapset kumminkin oo hoidossa helpompia kuin kotona? Näin on minulle kerrottu :) *itseään lohdutellen*



Siitäkin olen ollut jotenkin helpottunut, että miesasiat on muissakin perheissä olleet ajoittain ihan eropohdinnankin partaalla. Miksi oon aatellut, että on ihan kiellettyä ajatella sellaista? Kiltin tytön syndrooma? Välillä mielessään listaa syitä olla ja olla olematta yhdessä ja huonoimpina päivinä olemissyylistalle pääsee vain yhteinen lapsi. Nyt on tosin hyvä kausi tuossa asiassa, kun kummallakin on ollut edes vähän omaa tuulettumisaikaa ja sitä kautta rennompi olo. Minusta oli ihanaa, kun Saamuska kirjoitit uudesta rakkaudesta samaan vanhaan mieheen!



HarrastusG: ala-yläaste pianonsoittoa, jumpat ja baletit on aina jääneet alkumetreillä kesken. Lukioiästä alkaen runsaasti kuntosalia ja aerobicciä. Nyt komppaan Saamuskan kolmen S.n harrastuslistaa ;)

Niin ja laskettelua monet talvet, lähinnä loma-ajat kun ei tuolla saaristossa nuita rinteitä oikein ole... Mutta se on jäänyt viime vuosina. Nyt voisin innostua enempi siitä AfterSki-puolesta, heh.



Pot-tornia paahtimessa, hmmmm :D



Pittee jatkaa töitä.



- tea -

kirjoittelijana,en yhteisön jäsenenä!



piti sinulle tuosta hää asiasta myöskin kirjoittaa.

Amerikoissa ,kun kaikki on suurta,on tapana että hääpari sanelee morsiusneitojen vaatetuksen(ovat yleensä kyllä aikuisia ja morsiammen ystäviä sekä teitenkin lapsia)maksaa ne omiksi tai vuokraa.

Jos haluaa yhtenäisen pukeutumisen on kohtuutonta vaatia vieraita,vaikka olisikin sisaruksia,ostamaan omastaan vaatetuksen.

Toisaalta taas,onhan se heidän suuri päivänsä!!!!ja kuka nyt ei sitten omissa häissään haluaisi kaiken olevan nappiin=)

Onko mahdollista vuokrata pojalle pukua,esm morsiusliikkestä?



Kurjaa jos kiva juttu muuttuu noin tylsäksi.



meidän häissä oli ystävän tytär morsiusneitona ja minä vuokrasin ja maksoin hänen pukunsa,samasta liikkeestä kuin omani ostin!(joo-siis mun vanhempani maksoi,niinkuin koko häät...)

Tietenkin asia olisi ollut toinen jos olisin (minä 20v,juuri valmistunut,ilman töitä.Mies 22v,pienipalkkaisessa työssä silloin)olisimme joutuneet maksamaan häät omasta pussista.Ei olisi ollut 150 vierasta,ei hienoa tarjoilua ja juhlahuoneistoa vaan varmaan oltais karattu naimisiin=)=)

Nyt jäänkin näihin muisteloihin,ah!

L

Meillä on ihan mega-nuha, siis pienimmällä. Yö oli sen mukainen. Sen siitä saa, kun ei välttele nuhaisia taaperoita. No, tiesinhän sen, että varmasti se nuha tarttuu. Joten kärsitään nyt siitä. Toisaalta, ulkona 20 astetta pakkasta ja puut heiluu, ei ulos olis menemistä muutenkaan. Ja aika hyvin on aamu mennyt vaikka nyt vaikuttaa sille, että Onnilla on pahin nuha koskaan. Siis jos niitä nyt voi eriasteisia olla, voihan niitä olla. Söi sentäs jotain aamulla ja lounaaksikin. Ja nyt sitten nukahti itsekseen päikyille! Annoin Panadolia.. En tiedä, välillä tuntuu, että lääkitsen vähän liian helposti. No en siis anna viikoittain lääkettä, ajattelin vaan nyt, että jospa se vähän helpottaa oloa. Seli seli.



Vieläkin hääjuttuja. Minä sanoin kaasolleni (hän on serkkuni ja hyvä ystävä) että saat pukea päälle mitä haluat;) Näin vältyin kustannuksilta. Ja ihan oivat vaatteet pukikin. Hänen häissään ei sitten pihistelty ja hän halusi että me kaasot ollaan samanlaisissa vaatteissa, joten hän maksoi meidän puvut, jotka teetätettiin ompelijalla. Kukin siis tyylillään. Mulle ei ollut niin tärkeää, mille kaaso ja bm näyttävät, joten en halunnut satsata siihen omia rahojani. Ne dimangit oli tärkeämpiä:D



Tomera: Laiton s-postiinkin, että ei me tullakaan Turkuun. Miehen työkuviot muuttuu niin äkkiä aina, nyt sai jonkun projektin tänne Kokkolaan, joka alkaa jo huomenna. Eli se koulutus siirtyy. Harmi, mutta ehkä joku toinen kerta.



On ärsyttävää, kun pitäs mennä silmälääkäriin mutta kun ei tiedä nyt miehen työajoista (muutenkin liukuvat) ja lapselle kun ei ole hoitajaa. Eli enpä taida mennä sitten.



Huomaa kyllä pinon koosta, että koko maassa on aika jäätävät kelit. Yleensä on 6-9 viestiä kun minä tulen kirjoitteleen puolen päivän aikaan. Tärkeä huomio.



Juupa juu.



T-P

En sitten mennyt lepäämään. Onni nukkui tunnin, itki kovasti ja räkä valui, nukahti lopulta syliin uudelleen ja on nukkunut tunnin. Kovin kipeän oloinen on. Tai paremminkin sen oloinen, että olo on hankala, kun räkä valuu, yskittää ja varmasti nenässä on se ihana polte, joka nuhan tullessa on. Pitää katsoa,miten tilanne kehittyy iltaa kohti. Yksi aika inhottavan kuuloisesti tuossa välissä, kun heräsi itkemään. Eilenkin oli aika raaka keli olla ulkona, kun tuuli aika kovasti ja oli 10 astetta pakkasta. Kunhan ei tulis mitään vakavampaa tautia nyt.



Ihana kummipoikanikin soitteli. Oli saanut lahjan postissa tänään. Sanoi, ettei malttanut odottaa, ja siksi aukaisi jo tänään. Huomenna on oikeasti synttärit, tulee 5-vuotta täyteen.



Kunhan tulin tänne vaan kuluttamaan aikaani.



Kyllä kai mä muuten olen harrastanut muutakin kuin pesistä. Se vaan oli semmonen ykkösjuttu vuosia. Hiihdin ala-asteella ja olin aina koko luokan nopein, pärjäsin koulujen välisissä kisoissakin. Siitä olis voinut tulla vakavammin otettava harrastus mutta se sitten jäi. Nykyään siis yritän urheilla millon mitäkin, teen joskus käsitöitä, lähinnä joululahjasukkia tms. ja onhan tämä syysmammailu yks ykkösjutuista.



Nyt takas sohvalle ja välillä käyn kuunteleen oven takana, että henki kulkee pojalla.



T-P

Kävin katsomassa pinoa viikonloppuna ja teillähän oli niin kiva pino elossa! että nyt innostuin tulemaan uudelleen. Kirjoittelu tosiaan jäi kun aloittelin töitä lokakuun alussa ja niin rankka kokemus oli että menin ja vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa. Nyt koen olevani lepokodissa töissä verrattuna edelliseen. Ei jaksanut illalla mitään ja tiuskin ja äyskin vaan kotona koko syksyn vaikka tein vajaata työaikaa!!! Mieskin oli ihmeissään, mutta onneksi tajusin vaihtaa työpaikkaa. Palkka vähän tippui, mutta ei harmita tällä hetkellä pätkääkään!



Poikakin on ollut suht hyvässä kunnossa koko syksyn, kaksi korvatulehdústa ja yksi keuhkoputkentulehdus tämän melkein neljän kuukauden aikana, ei minusta ole kovin paljon, naapurin sunnilleen saman ikäinen ja samassa tarhassa olevalla pojalla korvatulehdussaldo jo viisi neljässä kuukaudessa.



Poitsu oppi avaamaan ovet pari viikkoa sitten ja tosi kiva kun löytyi milloin WC:stä huljuttamasta käsiään pöntössä, milloin tietokonetta rämpyttämästä, kun hetkeksi selkänsä käänsi. Mies vaihtoi eilen kahvat vinoon niin saa pytty ja tietsikka olla rauhassa. Ihme poika kun imurinkin päällä vaan istuu kun yrittää imuroida. Tekniikan kimpussa koko ajan. Miten teillä kiinnostaako astiapesukone enmmän kuin omat lelut??



HarrasteG:hen vastaan että... Kouluiässä soitin hetken viulua, pianoa ja pelasin lentopalloa, jalkapalloa ja jumpassa käyntiä myöhemmin. Tuo jumppa milloin naisvoimistelujoissa, milloin eri saleilla on pysynyt, muut jäänyt mikä nopeammin mikä hitaammin pois. Lukemaan olen ollut aina kova ja vauva-aikana harmittikin kun sain noin vuodessa luettua kaksi kirjaa.. (Tuo tahti yleensä viikossa) Poika kun nukkui samassa huoneessa, niin ei voinut illalla lueskella.

Uuden vuoden lupauksena tein että liikuttava on vähintään 3 tuntia/viikko, jäänyt pelkkien kävelylenkkien varaan, pitää yrittää minpuolistaa.



Mutta nyt lopettelen runoilut ja yritän palailla useammin. Älkää palelluttako itseänne.. Oletteko suunnitelleet tapaamisia? Olisin innolla mukana jos töiltä pääsen, ja jos termiittipojan kanssa uskaltaa minnekään lähteä.

Reeli ja Uinuva termiitti

Käväistiin uhmaamassa tuulta, vaikken uskaltanut olla pihalla kuin parikymmentä minuuttia. Hhhhhrrr.



Pönksyn korvasta tuli eilen hieman jotain kosteaa, joten suuntasimme illalla korvikseen. Vähän oli vasen korva taas kosteana, muttei kuuria kuitenkaan saatu. Tipat vain ja seuranta viikon päästä. Lähete saatiin nyt infektiokartoitukseen ja allergiaselvityksiin Jorviin. Hyvä näin. Tosin lääkäri varoitti liikaa luottamasta täydellisen avun löytymiseen: joka vuosi on kuulemma muutama meidän kaltainen tapaus ja vain harvalle sellainen apu löytyy, että tulehdukset kertakaikkiaan loppuvat. Sanoi, että tuntuu kovalta sanoa, mutta että todennäköisesti vain aika parantaa lopullisesti. Täytyy odottaa, että Pönksy saa ikäänsä toisen mokoman lisää, ja tilanne on sitten varmasti toinen. Huoh. Mutta siis kannusti tietysti käymään läpi nuo juttuset, joihin läheteenkin kirjoitti - saattaahan sieltä joskus tullakin täysosuma.



Nukutuksesta. Kirjoitit kauniisti, Mimmuli, tärkeästä läheisyyden hetkestä iltaisin. Minä ajattelen paljolti samoin. Pönksy nukahtaa yhä viereen tai syliin, mutta varsin joutuisasti, yleensä aivan viidessä minuutissa. Siksi on ollut helppo pitää kiinni näistä iltarutiineista, näin on meille mukavinta. Nukutus on mieluinen tehtävä sekä minulle että miehelle. Minulla ei ole kuitenkaan sen suurempaa missiota oikeasta tavasta toimia kuin että sänky ei saisi olla rangaistus ja nukkumaan meno ei saisi tapahtua pahalla mielellä (aikuisillakaan).



Iltajutuista tulee mieleen siskoni, jolla on jo monta lasta ja vanhimman pojan kanssa murrosiän taisteluita. Hän yrittää kuitenkin järjestää illalla hetken pojan sängyn vieressä, koska tämä silloin selvästi haluaa kertoa ajatuksiaan. Arvostan kovasti tällaista, enkä pitäisi tilannetta itsellenikään " rangaistuksena" , mikäli Pönksy isompana olisi samankaltainen.



Nukutuksen kohtuuttomasta venymisestä minulla ei ole kokemusta. Kun sinä, Kukkuu, sanoit Painavan Sanasen Muutoksesta (ValitseMillaisenElämänHaluatJaEläNiin), kerrohan, kuinka se teillä kävi aivanihan käytännössä...;-D

Mimmulin leipäohje jäi kopsaamatta ja nyt en sitä löydä... Saanko apua?



t. Lempo = hyvin tavallinen punainen Toyota

3 dl puuroa (mikä sitten lapselle sopiikaan)

1 dl vettä

3 dl maissijauhoja

1 ½ dl maissitärkkelystä tai perunajauhoja

½ pussia kuivahiivaa

2 rkl öljyä



Sekoita vesi, jauhot ja kuivahiiva haaleaan puuroon. Nostele pienellä kauhalla/lusikalla nokareita uunipellille leivinpaperin päälle. Anna kohota n. 15 min. Paista 225 asteessa reilut 15 min, sämpylöiden koosta riippuen.



-M

Pieni poikani on viettänyt oikein kunnon haahuilupäivää. Nukkui ensin kymmeneen(!), sitten vaan istui, tuijotteli haikeana ikuunasta ulos osoitelleen minulle kaikkea näkemäänsä ja lueskeli lehtiä. Minä käytin tämän hyödykseni ja sainpahan muutaman paperihommankin järjestykseen. Nyt Motti on ollut päiväunilla 50 minuuttia, selkeästi ei mihinkään koske kun noin mahdottomasti nukkuu:)



Täälläkin on tosi hyytävää, ulos ei ole asiaa, kova tuuli ja 20 astetta pakkasta sen varmistavat. Toivottavasti ei jatku pitkään, ollaan totuttu ulkoilemaan 1-2h kaksi kertaa päivässä, joten jossain vaiheessa saattaa käydä aika pitkäksi.



Ynis: Ole itsellesi armollinen, kyllä masennuksesta toipuminen kestää aikansa ja huonompiakin aikoja voi tulla. Minä jotenkin ajattelisin, että kun masennus on ollut pahimmillaan ja omat tunteet ja niihin reagointi (eli vaikka se huutaminen) ovat menneet yliäyräyden, täytyy nyt toipuessa etsiä hiukan kuin uudestaan ne tunnerajat. Eli se minkälaisen tunteen ja siihen reagoinnin hyväksyt itsellesi missäkin tilanteessa. Muista kuitenkin että myös ne negatiiviset tunteet kuuluvat osaksi elämää ja on ihan normaaliakin haluta välillä huutaa lapsille. Ainakin minusta, ja isorinsessa syömisasiat saavat varmasti hermot kiristymään kärsivällisemmältäkin ihmiseltä. Masennus on varmasti ollut sinulle rankka ja vaikea asia, joten väistämättähän sitä pelkää sen uusiutumista ja seuraa itseään tarkemmin, samalla lailla kuin jos on ollut fyysinen sairaus, seuraa sen jälkeen tarkemmin fyysisiä samankaltaisia oireita. Lasten kanssa se akuutin pahan mielen purku on haasteellista, vaikka lapset niin ihanan ainutkertaisia onkin. Ainakin itse koen niin, että joskus tunteet vaan kertaantuvat kun kotoa ei tietyllä hetkellä pääsekään pakoon. Hmm, vaikea on mitään sanoa, mutta ehkä vain yritän sanoa, että välitän.



Nukutuskeskustelu on ollut ajatuksia herättävä ja lähinnä se vain vahvisti sen, että meillä lapsi edelleen nukutetaan eikä muutosta ajatellakaan. Silti kuitenkin hyväksyn itselleni sen tunteen, että aina se ei ole hirvittävän kivaa. Meillä kuitenkin nukuttajaksi kelpaa kumpikin, joten sitten vaihdetaan jos alkaa ärsyttämään. Luotan kuitenkin omaan arvostelukykyyni siinä, milloin kannattaa vaihtaa. Haluan edelleen suoda Motille sen läheisyyden mitä hän nukahtaessaan kaipaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Motti nukahtaa vaihtelevasti syliin tai sänkyyn, tarviten silitystä, hierontaa tai vieressä makaamista.Aina se ei kestä kauan, yleensä muutaman viikon on vaikeampaa ja sitten taas helpompaa. Meidän tapauksessa näin on kuitenkin helppo ajatella, sillä usein nukahtamisen esteenä voi olla kipu tai allergiaoireet, joten on vaikea ajatella tekevänsä asialle mitään.



Nyt pikapikaa opiskelemaan!



Aavis ja Motti

Ihana Ankkis oli mua aamusta aatellu :-) Tänää en vaa ehtiny kahville kun oli jumppa aamu.Kylläpä oli tyttö innoissaa..tuli vaa taas mielee et ku ois se auto!Ensin tarhalle ja sit ihan eri suuntaa jumppaa,kauppaa ja kotii.Vielä illlalla poika kotiin ja sit sen jumppa..en viiti jättää väliinkää ku on jo öitä laskenu millon jumppa alkaa.HAnkala ku pitää tumpata vaatteita niin kauheesti ja sit sen jumpan ajan lähikaupoissa pyöritää ni kuuma tulee..tänää ei tehdä ulkona kävelylenkkiä!!

Aamupala jäi hyvin niukaks ja kaupassa oli jo tooooosi nälkä,mut en sortunu!!Suklaat ja karkit jäi kauppaan!Hyvä minä!! :-)



Eilen alko mun jumppa,ohjaaja vaihtu-entinen oli tosi hyvä,tää kyllä rankasti jumppautti mut tyyli vaatii totuttelua..



Yö taas meni....Poika kävi herättämäs ja aamulla typy joi paaaaljon vettä.Sillin aattelin et viel vajaa 2tuntii saa nukkuu,mut typy heräs tunnin päästä...sain nukahtaa ja iteki olin vaipumas ni kissa alko mouruaa!!Typy nous ylös ja huuteli kia,kia...Sain typyn pötköttää,mies oli menny suihkuu ni sen kello oli torkulla ja alko soimaa...poikaki heräs!!Mä olin niiiiin vihanen ja mies sai oikeen aamuryöpyn ja kissanki uhkasin nylkee elävältä!!Ku ei koskaa saa nukkuu!!!

Älkää ottako kissaa,ellette asu jossain maalla et sen saa ulos.Ne on yöllä tosi rasittavii otuksii!!päivän tietoisku :-/



Puuhaneiti taas askarteli...minä imuroin ja typy kiipes rattaisii.Sit tuli olo et pitääpä kurkata..Neiti oli ottanu avatun kissanhiekkapussin kaapista sinne rattaisii ja hiekkaa oli rattaissa,koko eteinen täys ja kengissä...Minähän tykkään imuroida kyllä useaan otteeseen saman huoneen..Kukas se eilen jotain et ehkä tuleva Pyörsky kasvaa täällä ;-)



Pyykit kutsuu...



jatu

Talossamma on taas jossain remontti. Molemmat tytöt heräsivät poran ääneen, nukuttuaan 45 min. Onneksi hoitolapsi rauhottui pian ja jatkoi uniaan. Meidän tyttö taas ei :(. Mutta onneksi näin päin. Tyttö tosin touhuaa omiaan, joten saan olla aika rauhassa. Mikä on tietty tärkeintä :))



Ulkona on tosiaan kylmä ja varsikin tuuli on järkky. Vietiin poika porukalla kerhoon, mutta onneksi kaveri toi hänet samalla kun haki oman poikansa.



Nukutuksesta vielä. Vaikka olenkin sanonut, ettei meillä nukuteta, molemmat lapset saa oman läheisyyshetkensä ennen unta. Pojalle luetaan satu (yleensä isä) ja sitten höpötetään hetki. Tyttö juo maitoa sylissä ja joskus, jos ei ole riittävän väsynyt, saatan istua hetken sängyn vieressä. Lapset laitetaan nukkumaan, vasita kun ovat selvästi väsyneitä. Minä tosin pidän takarajana klo 21, mies on vähän lepsumpi. Pojalla tosin unie tuleminen kestää nykyään, kun nukkuu vielä niin paljon päivällä. Mutta eikähän se tasaannu, kun päikkärit jää pois.



Me taidamme kuulua siihen porukkaan, jonka korvaongelmia ei saada täysin poistettua. Kuten Lempollekin, meille korvalääkäri kertoi myös samaa, että 1/10 on niitä, joilla ei löydy selvää syytä tulehduskierteelle. Meidän tilanne on helpottunut selvästi ja olen tosi tyytyväinen, jos näin vähällä päästään. Kaksi viimeisintä korvatulehdusta on parantuneet tosi nopeasta ja vain tippoja ollaan käytetty. Tytöllä oli kuukauden nuha ja sinä aikana korvat vuotivat vain 2-3 päivää. Aiemmin ne olis vuotaneet koko ajan. Sen olen huomannut, että heti jos astmalääkkeet unohtuu, nuha pahenee. Yritän siis sanoa, että vaikka totaalista parantumista ei välttämättä tule, saattaa tilanne muuttua selvästi paremmaksi. Ja se tuntuu ihan kun olis terve :)





Tarvitsen toisen kupin kahvia. Moi.

Ostin eilen Jyväshyvän Paussi-keksejä, josko saisin ainaisen suklaahimoni tyydytettyä niillä. Taas tekisi mieli hillittömästi suklaatia. Vielä kun kauppareissulla saisi kierrettyä karkkihyllyn kaukaa.



Aamusella kävimme ulkona. Kylmä viima ja pakkanen ajoivat meidät kirjastoon ja äänestämään. Vielä tosiaan sinne kauppaan pitäisi mennä. Raksalla jo poikkesimme autolla. Kävin tarkastamassa paikat, kun miehet ovat muualla hommissa ja samalla tein pikaisen siivouksen.



Lempo: Kiitos, kun osaat sanoittaa ajatuksiasi. Saan niistä aina paljon. Jaksua ja haleja!



T@hti ja Alli: Kiitos myötätunnosta. Pelot nousee miehen siskon huonosti päätyneestä odotuksesta ja synnytyksestä. Tapahtuneen jälkipuinti alkaa ensi kuussa. Siskoni tilanteesta olen kuitenkin nyt melko rauhallinen. Jaksua teille molemmille!



Sairastupiin jaksua ja paranemisia!



Ynikselle voimia.



Nöösä oli muuten eilen ahdinkopaikassa: Löysin hänet vaunujen tai siis rattaiden tavarakorista nelinkontin. Oli pieni jäänyt jumiin eikä päässyt pois. Kyllä nauratti. Ihmetyttikin, mitä tytteli oli sieltä tavarakorista oikein etsinyt, kun sinne oli päättänyt itsensä laittaa. =D



Kaippa se olisi välipala-aika ja sitten kauppaan. Smuik!



-Mimmuli, joka voisi olla jokin vanhemman mallinen farmarivolvo (malli ehkä 940 tai 740)

ja herätä oikeasti, kun juuri sain Typyn unille.

Typy on nyt tosi tukkoinen ja yskiessä helposti yökkää. Pikku ripulatkin teki, mut toivottavasti ei ole mikään kakkavirus sisuksissa. Juu, ei tarvi onneksi ulkoilla - meillä on sisälläkin ihan riittävän viluisaa.



Muistin eilen illalla vasta, että olen tänään lupautunut teatteriseuraksi tädilleni, mutta viime aikojen ikiväsymyksestä johtuen ei yhtään huvittaisi. Raahaudun kuitenkin illalla liikkeelle, sillä kulttuuri virkistää ja tällaisia tilaisuuksia on harvoin.



AutoG: miehen mielestä olen Audi, muttei pystynyt tarkentamaan millainen ja miksi.

Mielessäni mm. Ayapin muinainen kommentointi Myyrmannissa Audistaan, mietin vielä, että olenko se minä :-)



Harrasteita on ollut ja mennyt. Monipuolinen musiikki eli sekä kuuntelu että itse tuotettu on nykyisellään jämähtänyt lähinnä toissijaiseen kuunteluun. Kirjojen suurkuluttaja olen ollut siitä saakka kun opin lukemaan ja ilokseni olen tänä vuonna saanut jo pari oikeaa kirjaa luettua.

Liikunnallisista harrasteista vielä muutama vuosi sitten jäljellä oli tanssi, mutta se jäi kun hyvä ohjaaja / opettaja lähti maailmalle.

Vieraat maat ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet, mutta vaatisi nykyisellään enemmän omaa aikaa ja varallisuutta, vaikka kuinka säästöbudjetilla olisi liikkeellä.



Viime viikkojen aiheista vielä: Haluamisesta ja haluttomuudesta vielä sen verran omaa mietintöä kehään, että niin kauan kuin haluttomuus johtuu omasta itsestä niin ei kai ole suurta huolta? Tunnistan itsessäni myös saman kuin moni muu, että jos tekemättömät kotityöt painaa mieltä niin ei kyllä yhtään huvita. Läheisyys tietty tuntuu kotitöistä huolimatta aina mielekkäältä ja hyvältä.

Joskus olen erittäin harmistunut miehen ajankäytöstä työn / työpaikan / työkavereiden suhteen, sillä se kokonaisuus tuntuu välillä ikäänkuin " toiselta perheeltä" .



Tapaamista - mieluusti ja kernaasti suklaakakun kimppuun, mut ei vielä ensi viikolla, eihän?



Jos nyt pesen perunat höyrykattilaan ja laitan kahvin, niin ehdinköhän vielä tarinoimaan ennen kuin Typy taas tarvitsee...



Keilin

oot liian pieni ja kaponen farmarivolvoksi :-)

Vaikka mieleltäsi olet avara ja tilaa-antava.



kommentoi Keilin