*Mitä kuuluu Heinäkuiset?*

yritin tässä taannoin kysellä samaa mutta eipä tullut yhtään vastausta...



Täällä mennään jotain rv 12+6 tai 13+1, ensimmäinen on neuvolan laskuja, toinen klinikan. Meillähän tässä odotellaan ivfn tulosta. Pikkuinen nähty ultrassa, mutta tänään on np-ultra eli jännät paikat...



Olen voinut itseasiassa aika hyvin, pahoinvointia ollut pääasiassa iltaisin, en ole tosin oksentanut kertaakaan, mutta sekin on nyt jäänyt. Vatsassa nippailee ja muutaman kerran vihlaissut kun on tehnyt jotain, koiran kanssa reippaillessa esimerkiksi.



Liikuntaa en ole harrastanut kuin koiran kanssa noin tunnin reippaita lenkkejä päivittäin, mutta onhan sekin hyvä. Me kun mennään ihan reipasta tahtia. Hiihtolomalla (rv 19) oli kyllä ajatuksena ainakin hiihtää murtsikkaa ja mahdollisesti lasketella. En niinkään pelkää sitä että itse kaatuisin, vaan että jos joku laskee päälle. Mutta sen ehtii vielä miettimään.



Kiinnostaisikin miten muut, oletteko tai aiotteko uskaltautua suksille talven aikana ja miten pitkälle?

Mä aloitin maanantaina taas jumpan siis ihan tavallisen, tietty siellä tehdään esim. selkäliikkeitä vatsallaan mitkä ei oikein käy minulle. Mutta otin ihan oman kunnon mukaan pikkasen iisimmin eli jätin hyppyjä hieman vähemmälle niin ihan hienosti meni.

Muuten olen tehnyt jotain kotijumppaa ja kävellyt paljon koiran kanssa sekä töihin.

Punttisalilla olen yrittänyt tehdä juttuja, mutta viimeksi alkoi tulla kipuja kohtuun niin lopetin sen sitten lyhyeen, sama juttu kävi todella kovatempoisen luisteluhiihdon kanssa. Eli enpä taidakaan harrastaa kuin murtomaahiihtoa ihan perinteisesti ja hieman rauhallisemmalla sykkeellä tästä eteenpäin.



Tänään täälläkin ollaan menossa np ultraan rv 12+1 täynnä pitäisi olla eli la vasta 1.8.06, mutta siis melkein heinäkuinen kuitenkin ;) Jännittää todella paljon...kuitenkin hoitotaustasta johtuen vaikea uskoa, että minulla voisi kaikki mennä hienosti putkeen, kun tähän vaiheeseenkin pääseminen on vienyt 4 kokonaista vuotta...



Pia

np-ultrassa paljastui kuollut sikiö, rv:t vastasi 11 eli menehtynyt kaksi viikkoa sitten. Huonoa tuuria sanoo lääkäri.. Nyt edessä lääkkeellinen kaavinta. Ja sitten odottelemaan menkkoja ja ihmettelemään milloin seuraava ivf jakso onnistuu.



Nyt vain ihmetellään elämän julmuutta.

Ensinnäkin sonjaemma, suuret pahoittelut menetyksestänne. Ei tähän koskaan löydä sanoja, mutta meidän lapsettomien kohdalla menetys tuntuu vielä julmemmalta. Voimia.



En ole pinoihin tainnut aiemmin kirjoitella, lähinnä tuolla pco-plikoissa löpissyt.



Liikunnasta, olen käynyt salilla pari kertaa viikossa. Jättänyt siellä jotain liikkeitä tekemättä mitkä ovat tuntuneet ikäviltä. (esim. etureidet laitteessa missä nostetaan painoja jotka ovat tuossa nilkkojen päällä). Nyt kävin pumpissa, mikä sopi myös hyvin, kun jätti vaan vatsalla tehtävät selkälihasliikkeet pois. Lisäksi ollaan tehty miehen kanssa pitkiä kävelylenkkejä luonnossa ja ihan täällä kaupungissakin. Vähän ajan päästä ajattelin aloittaa mammajoogan ja lantiopohjanlihasten jumppaamisen.



Liikunnasta tulee kyllä hyvä olo!



bisous rv 15+2

Suuret pahoittelut tapahtuneen johdosta! Miten voikaan maailma olla epäoikeudenmukainen, ihan kuin lapsettomuudessa ja hoidoissa ei olisi jo tarpeeksi surua ja kärsimystä! Itselläni pelot vauvan menettämisestä ovat olleet suuret ja taas tuli osoitus siitä, että mitä vaan voi sattua sen jälkeen kun raskaustesti näyttää plussaa:(



Voimia ja jaksamista sinulle, vaikka voi tuntua kliseeltä tässä vaiheessa!



Believe

Olen todella pahoillani menetyksesi johdosta!



Rebekka

Sonjaemmalle suuret pahoittelut menetyksestänne! Kauheaa joutua vielä lapsettomuusongelmien jälkeen kokemaan keskenmeno. Itsekin olen pelännyt keskenmenoa kovasti, tuntuu että ei voi mennä heti ensimmäisellä kerralla kaikki hyvin, kun ensimmäistä plussaa jouduttiin kuitenkin odottamaan monta vuotta. Nyt olen kyllä jo luottavaisempi, ja olisi ollut kauhea shokki vasta np-ultrassa saada tuollainen tieto. Voimia sonjaemmalle!



Vastaanpa omaan liikuntagalluppiini minäkin. Olen käynyt kerran-kaksi kertaa viikossa uimassa ja nyt olen aloittanut lisäksi kerran viikossa äitiysjumpan. Vähän omatunto kolkuttaa, tuntuu että tuo on ehkä liian vähän. Mutta kun ulkona on niin mahdoton keli! Tekisin mielelläni pitkiä kävelylenkkejä, mutta ainakin täällä meilläpäin (Etelä-Suomessa) on ollut viikkokaupalla jäätä ja liukasta. Ei ole kiva kävellä kun joutuu varomaan askeliaan. Ja nyt iski vielä nämä pakkaset, tulis jo kevät!



Oletteko tehneet jo vauvalle tarvikehankintoja? Me ollaan aloitettu vähän pohdiskelemaan, mitä kaikkea sitten tarvitaan, mutta mitään ei ole vielä sentään ostettu. Kun on ensimmäinen lapsi tulossa ja tuttavilta ei tule juurikaan käytettyä tavaraa, niin täytyy vähän suunnitella, ettei mene ihan kohtuuttomasti rahaa. Oletteko löytäneet hyviä kirpputoreja? Me käytiin yhdellä kirppiksellä katsomassa, mutta kovin oli pienet valikoimat.



Olimme toissapäivänä neuvolassa ja olipa ihanaa kuulla taas sydämen syke! Kovasti on liikkuvainen tyyppi, neuvolan täti ei saanut kuin aina hetkeksi äänet kuuluviin kun sikiö karkasi pois alta, ja jouduttiin hakemaan uudelleen ja sitten sikiö olikin jo taas eri kohdassa... :)



Pakkasterveisin,

Hatti edelleen viikolla 15