Keskiviikkoon TAMMIMAMMAT!!
Kommentit (32)
Mä kans valvoskelin viime yönä, mutta ilman mitään syytä. Tuliskin supistuksia, limatulppaa, ihan mitä vaan mut ei. Mä siis vaan valvon tuntitolkulla öisin. Joinakin päivinä saan nukuttua päikkärit mut en tänään. En tajuu, ihan höhlää.
Onnea kaikille vauvansa saaneille. Kyllä täällä perästä tullaan. Aika onneksi kuluu ihan mukavasti kaikkea pientä touhuillessa.
Täplä 39+1
Ja odotuksen jatkoja muille, toivottavasti olot on edes siedettävät!!!
Tulin just neuvolasta, kaikki oli ok, painooki tullu vaan reilut100 g viime viikolta! Hemppaa se ei mitannu, mut se onki ollu poikkkeuksellisen korkeella viime aikoina, mut oon silti napannu retaferin aina ku oon muistanu, on meinaan taipumusta noihin alhasiin arvoihin!!
No kumminki, se miks ny toistamiseen tänään täällä, oli terkan arvio vauvan koosta. Se veikkas, että 3,5 ja 4 kilon välillä tulee olemaan!!!
Mulle tehtiin viikolla 36 polilla synnytystapa-arvio ja lääkäri ultran perusteella veikkas syntymäpainoksi korkeintaan 3 kiloo (jos menis laskettuun aikaan asti) sillä hetkellä arvio oli 2,4 kiloo.
Aika iso heitto veikkauksis, vai mitä!? Mutta senhän sitte näkee, ku pikkunen on putkahtanu tähän maailmaan, arvio on aina arvio, vaikka se olis millä tehty!!!
Voi teitä, jotka huolissanne vauvan liikkeitä laskette... Jos mä voisin, niin antaisin vaikka puolet näistä omani liikkeistä teille, niin ei tarvis murehtia.. Meidän mukelo on edelleen ihan mahdoton.. Mä luulen, että mulla murtuu kohta luita, sen verta sattuu kylkeen. Eikös nää lapset silti oo niin kovin erilaisia, varmaan teilläki on masus kaikki hyvin ja kohta pääsette synnyttämään, ku vauvat kerää vaan voimia!!
Toivon kyllä, ettei tääkään yli menis, alkaa oleen meikäläinenki fyysisesti aika täynnä tätä vauvaa !
Mut koittakaahan voida hyvin!
Hempukka sama 39+1
Sunnuntaiyönä jotain sekavaa pinoon kirjoittelinkin, ja niin se lähtö siinä yön aikaan sitten tuli. Vielä matkalla mietin, että josko tää on kuitenkin väärä hälytys, vaan ei ollut =)
Siis sunnuntainana 15.1. klo 14.39 saimme ihanan pojan, 3280g 48cm ja pipo 36cm. Synnytys kesti reilu 14 tuntia, tai 16 tuntia mutta ekaan kahteen tuntiin en laskenut supistuksia niin sairaalan mielestä ne ei ollut säännöllisiä =). Avautumisvaiheessa olin ensin ammeessa, sitten salissa sain ilokaasua ja vihdoin epiduraalin. Se olikin melko rytäkkää, synnytyksen kipeimmät vaiheet oli epiduraalin laitto ja yli tunnin kestänyt ponnistusvaihe. Epiduraalin laitto sen takia, että anestesialääkäriä piti odotella, ja kivut yltyivät yhtäkkiä tosi koviksi, vedet menivät ja mä en ollut siinä enää oikein tässä maailmassa. Ja paikallaan olis pitänyt olla. Muistan vaan kontanneeni ympäri sänkyä ja kiroilleeni kun turkkilainen =) Mutta sen jälkeen koitti taivas, kun puudute alko auttaan. Ponnistusvaiheessa meinas usko mennä moneen kertaan, mutta tulihan se sieltä. Eppari tehtiin ja muutama tikki tuli. Ainakin tällä vielä tällä hetkellä (riippuu miten toipuminen edistyy) olen ehdottomasti sitä mieltä, että toistekin lähden mielummin alatiesynnytykseen kuin sektioon, kun nyt on molemmat kokemukset.
Kirjottelen tarkemman synntyskertomuksen sinne pinoon jahka kerkeän. Eilen kotiuduttiin ja arki alkanut aika kaoottisesti. Maito ei meinaa riittää ja pelkään että jäädään kamalaan pullokierteeseen, kun on PAKKO antaa lisämaitoa kun nälkä vaan on, vaikka olis neljä tuntia imettäny...Isosisko on ollut alusta asti tosi innoissaan veljestä, mutta tänään on alkanu ääni muuttua kellossa, kun tosiaan nuo imetykset kestää ja muun ajan äitin on pakko huilata kun paikat vielä kipeet. Vaikka yritän kaikin tavoin antaa huomiota tytölle, lienee tuo mustasukkaisuus ihan normaalia...
Nyt en kestä istua enää, palailen myöhemmin...Odottelen tässä kun mies on hakemassa tytön kanssa neuvolasta lainaan rengasta, jonka päällä voi istua paremmin. Että vinkki muille kelle istuminen vaikeaa....!
Onnea kaikille vauvan jo saaneille, ja supistuksia ja tsemppiä loppusuoralaisille! On se palkinto kaiken vaivan arvoinen!
Kölli ja poika 3 päivää (tänään ois ollu la eli syntyi 39+4)
Onnea kaikille vauvansa jo saaneille.
Kävin laittamassa oman synnytyskertomukseni Synnytysasiaa keskustelu-alueeseen Tammikuisten synnytyskertomukset otiskon alle.
Viime torstaista lähtien ollaan oltu vauvan kanssa kotona. Onhan se arki raskasta, kun hieman jännittää osaako sitä vauvaa hoitaa oikein. Yöt valvotuttaa jne. Onneksi mies on nyt isyyslomalla ja hoitaa poika välillä ja ennenkaikkea hoitaa kaikki muut arkiaskareet, ruuanlaiton ja kaupassakäynnit. Vauva on kyllä oikea hurmuri ja niin ihana! Nyt on nukkunut jo hyvän tovin, täytynee kohta herätellä, että yöksikin jäisi unta.
Helppoja synnytyksiä ja suloisia vauvoja toivovat Unelma ja " vauhti-Veikko" 8pvä
Kotiuduttiin juuri kera pienen tytön. Nyt meni kyllä äidin poika tuntemukset ja suvun arvailut pahasti pieleen. .
Pikainen stoori;
la-su yönä alkoivat säännölliset supistukset n. 10 min välein. Sama jatkui koko sunnuntai päivän ja illan suussa alkoivat olemaan jo todella kipeitä. Klo 20:00 oltiinkin sitten synnärillä ja 4 cm auki. Hetki otettiin käyrää ja sitten ammeeseen. Pari tuntia menikin oikein mukavasti siellä loikoillessa ja vaalivalvojaisia seuraillessa.. Sitten alkoivat supparit tekemään sen verran kipeetä että saliin ja ilokaasu käyttöön..Istuin kiikkutuolissa kaurapussi selän takana ja maski naamalla. Elokuvaa yritettiin siinä miehen kanssa katsella. Vessareissun ja sisätutkimuksen jälkeen (n. 6cm auki) supparit kovenivat yllättäen aivan helvetillisiksi ja minä vedin itseni ihan jurriin ilokaasusta ja itkin. Kätilö alkoi kiireellä valmistelemaan epiduraalia. Tässä vaiheessa olin niin kipeä ja kaasusta sekaisin, etten muista koko anestesialääkärin käyntiä ja epiduraalin laittoa. Olo ei kuitenkaan helpottanut kuin vasta lisäannoksen jälkeen pikkuhiljaa ja hetkeksi tulikin täysin euforinen olo.Supistukset tuntuivat vain pienenä paineena alavatsalla ja selässä. Jälleen hiljalleen vaikutus alkoi heiketä ja aloin olemaan taas melko kipeä.Kätilö epäili olisiko vauva sittenkin avotarjonnassa.. Sain vielä lisää puudutetta ja sisätutkimus paljasti että alkaisi aika valmista olemaan..
Sain luvan siirtyä jakkaralle ja mies tuli taakseni tukemaan. Sain hiljalleen yrittää ponnistella jotta kalvot puhkeaisivat. Kätilö kuitenkin nopeutti hieman puhkaisemalla ne ja siitä viisi minuuttia niin tyttö olikin maailmassa. Välilihaa ei leikattu, mutta tyttö syntyi käsi poskella ja tämän johdosta tulikin 2.asteen repeämä.. Synnytys oli mielestäni kuitenkin hyvä ja tuloksena ihana tyttö. 4220g ja 51 cm. Molemmat voidaan hyvin ja olo on kuin ei mitään synnytystä olisikaan ollut.. Täydet pisteet jakkaralle,kätilölle ja miehelle!
Tsemppiä nyyttiä vielä odotteleville! Palaan paremmalla ajalla!
-onemam ja tyttö vajaa 3 vrk
Toukoaarre, Ruttu-Reeta, Myypuh, Kölli, Onemam ...ja ketä muita teitä nyt vielä on joita en oo onnitellu!!!?
Kerkesin lukemaan pinon vasta nyt :/ Huomenna neuvolan jälkeen tuun enempi kuulumisia kertomaan. Perätilassa tuntuis masukas edelleen köllöttävän, vaikka tässä maanantaina liikkuikin taas niin että kipeetä teki. Nyt onkin ollu normaaliin tapaan hiljaista.
Maanantaina suppaili kipeesti pitkin iltaan ja tänään heräsin puoli kuudelta menkkamaisiin kipuihin. Menivät kuiteski ohi ja nukuinkin sitten yhdeksään, eikä tänään oo ollu mitään tuntemuksia. Siis ONNEKSI! Taidan olla ainoa, joka toivoo, ettei synnytys vaan ala... sektioaikahan mulla on tasan viikon päästä tämän perätilan takia.
Jaksuja sekä vauvallisille että muille masullisille, eeviliina 38+6, joka aikoo huomenna ulkoilla!!!
Tulin kurkkimaan miten täällä muille kuuluu. Meillä nasukki hamuaa tissiä yhtenään eikä hirveästi nuku vaan seurailee katseellaan ja ihmettelee, vaikka ikää vasta viikko. Täytyy myöntää että imetys kyllä käy täydestä työstä. Meillä oli alusta alkaen jo ekana sairaalayönä nasukki läpi yön tissillä, joka aiheutti helvetilliset haavaumat nänneihin. Nyt vasta alkaa helpottamaan kun kaikki poppaskonstit on otettu parantelussa huomioon. Vinkiksi muille että jos tulee imetyksen kanssa ongelmia, älkää aikailko vaan pyytäkää apua. Itse soitin imetystukeen ja sain todella hyviä neuvoja, joilla olen nyt saanut imetyksen sujumaan paremmin. Haavat edelleen ovat arat, mutta onneksi eivät estä imetystä. Tyttö on mitä rauhallisin ainakin vielä, ei kunnolla ole edes vielä itkenyt vaan kätissyt lähinnä aina kun tissille haluaa (LUE: KOKO AJAN :) )
Maariska + nasukki 8pv
ja tuhannesti onnea kaikille tähän asti jakaantuneille ja voimahalit vielä omaansa odottaville!
koko päivän on sitten supistellut :) limaakin tulee jatkuval syötöl..
suppareitten väli on semmosta 5-15min. kovasti toivotaan että yöllä päästäis lähtemään tosi toimiin :D
eipä tässä kummempaa asiaa ollutkaa, heh!
nyt vaan odotellaan ;)
nekkuli 40+5
LÄMPIMÄT ONNITTELUT NYYTTIENNE SYNTYMIEN JOHDOSTA :)!
-SA-
Mitat olivat 3690 g, 51 cm ja pipo 36,5 cm. Kotona olin 6,5 tuntia supistusten kanssa, ja sen jälkeen lähdimme sairaalaan. Kolme tuntia sairaalassa kivunlievitykseksi riitti kaurapussin lämpö ja kuuma suihkuttelu ammeessa. Sitten siirryimme synnytyssaliin, eikä ilokaasu enää oikein auttanut. Sain spinaalipuudutuksen, joka auttoi hyvin reilun tunnin ajan. Sitten alkoikin jo vähitellen ponnistuttaa. Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia, mutta se oli mulla nytkin synnytyksen kivuliain vaihe. Palkinto oli kaiken sen tuskailun ja hikoilun arvoinen. Mun mittapuussa synnytykseni oli helppo, kun vertaan esikoisen yli vuorokaudenmittaiseen synnytykseen.
Nyt elämme täällä ihanaa vauvantuoksuista arkea. Kaikille odotukseen kyllästyneille voimia viimeisiin päiviin!! Hyvää kannattaa odottaa! Noi sanat tuskin lohduttaa, mutta ne on totta.
Pähkäilin raskauden loppumetreillä sitä, että voiko toista lasta rakastaa esikoisen tavoin. Kyllä voi! Mä ainakin rakastuin tähänkin nyyttiin välittömästi synnytyssalissa. Kirjoitankin tähän loppuun niin osuvan vauvarunon...
Lapsen kanssa on niin, ettei sitä voi ikinä kuvitella rakastavansa enää yhtään enempää, koska on jo rakkaudesta pakahtumaisillaan, rakastaa niin paljon kuin on inhimillisesti katsoen mahdollista - ja sitten sitä kuitenkin rakastaa vielä enemmän.
-Anne Lamott-
Myypuh ja prinsessa 6 päivää