Vauva poikkitilassa, muilla? Ulkokäännöksestä

Vai kääntyykö aina jommin kummin päin pitkittäissuuntaan?



*** Kyllä jotkut vauvat saattavat olla poikittain loppuun saakka - silloin automaattisesti setio jos käännös ei onnistu



Entä jos vauva onkin itse kääntynyt tuota ennen pää alaspäin, menenkö sairaalaan silti ja nauretaanko minut sieltä pihalle?



*** Ei tietenkään naura, ei sinun odoteta tietävän miten päin vauva on. jotkut ovat olleet sektiopöydällä jo kun on huomattu että vauva onkin ihan oikein päin.



Jos kääntäminen ei onnistu, sovitaankohan tuolloin sektio?



*** Sitten mietitään että mikä synnytystapa. Jos vauva on esim perätilassa (taydellisessä pakaratarjonnassa), on alatiesynnytys mahdollinen. Poikittaistilassa olevaa vauvaa ei voi synnyttää alakautta vaan silloin sovitaan sektio (tai vielä ehkä yksi tarkastusaika jolloin lopullinen tarkastus ja päätös tehdään)



Esikoinen oli alusta alkaen aina raivotarjonnassa ja syntyikin alateitse ihan normaalisti.



Kiitos, jos joku viitsii ja jaksaa jotain vastata!



Tuu-Tikki82 rv 35+0

[/quote]

**** Oikein mukavaa loppuraskautta, toivotaan että tämäkin kääntyy ihan itsekseen oikeinpäin ;)

meidän vauva oli 36+3 viistoperätilassa, käännettiin ja seuraavan kerran tutkitaan 38+3.



en tiennyt perätilasta mitään, mulla oli aika synnytystapa-arvioon aikaisemman hätäsektion perusteella. neuvolassa ei ole ultraa ja viimeksikin vain hätäisesti täti tunnusteli mahan päältä ja tuumasi ettei ole kiinnittynyt eikä ala vielä syntymään.



synnytystapa-arviossa sitten kätilön kanssa ihmeteltiin yhdessä miten vauva perätilassa oli! käännettiin sitten heti miten kun tuttu lääkäri oli paikalla, ei kestänny ku muutaman minuutin koko homma eikä ottanut kipeää tms.



kääntämisen jälkeen makoilin vielä pedillä ja otettiin ns. pitkää käyrää, eli vajaan puoli tuntia.



jälkeen päin olo oli ihan hyvä, aavistuksen seuraavana päivänä tuntui oksetusta ja iho oli hellä siitä missä peppu oli ollut, mutta ei mitään vakavaa ja olo helpotti levolla.



kun en tiennyt etukäteen kääntöhommasta, en osannut pelätä eikä tarvinnut mitenkään varautua eli olla syömättä tms.



viikon päästä katsotaan uudelleen missä asennossa vauva on ja tehdään jatkosuunnitelmat.

kääntöhommiin ei ryhdytä jos vähänkään epäillään ettei se onnistu tai tulee komplikaatioita, tai vettä ei ole riittävästi tai istukka on vaarassa. tai äitiä pelottaa.



kääntöön ei ole pakko suostua.

Aion kyllä synnyttää perätilavauvan alateitse jos se vain on mahdollista. Olen sitten vielä miettinyt tuota, että jos vaikka käännettäisiinkin vauva raivotarjontaan ensi viikolla, niin mahtaakohan hän niin pysyä, kun on kuitenkin koko ajan ollut väärin päin.



Mutta lisää kokemuksia otetaan vastaan!



Tuu-Tikki82 rv 35+1

tuntui vauva olevan perätilassa, eli kun viime keskiviikkona käännettiin raivotarjontaan niin ilmeisesti viikonloppuna tuntuneet möngerrykset ja mylläykset olivat sitä kun vauva pullautti itsensä takaisin perätilaan.



sydänäänet kuuluivat tosi ylhäältä, potkut tuntuu milloin mistäkin, ja pallo kyljessä taas " ahistaa" . kyllä se taitaa perätilassa olla, painon tunnetta alhaalla lantiossa ei ole, eikä ole tarvinnut laittaa tyynyä jalkojen väliin nukkuessa.



onneksi on vielä poli-aika viikon päästä jolloin tehään lopullinen arvio, ja luulenpa ettei enää kääntöön aleta jos perätila löytyy.



mutta nyt kysymys:edellinen sektio oli hätänä, jolloin nukutettiin, nyt jos leikataan niin voin kai valita puudutuksen tai nukutuksen, kumpi olisi parempi? minut on aina operoitu nukutuksessa jos jotain on tehty, joten se tuntuu turvalliselta, mietinkin että alanko panikoida siinä maatessa ja hereillä ollessa... toki saahan sitä rauhoittavia jne. mutta jotenkin arveluttaa.



kokemuksia puudutuksesta kellään?

tehdään puudutuksessa koska se on nukutusta turvallisempi ja ns. kevyempi vaihtoehto. Älä ole huolissasi, kyllä se hyvin menee! Puudutuksen teho varmistetaan moneen kertaan, vointiasi kysellään koko ajan ja kannattaa varmaan kertoakin etukäteen että jännität kovasti niin tietävät olla paremmin tukenasi. Puudutuksessa tehtävän suunnitellun sektion hyvä puoli on sekin, että näet vauvan samalla minuutilla kun hän tulee ulos vatsastasi ja miehesi voi olla koko operaation ajan tukenasi.



Muuten, onko kellään kokemusta kääntöyrityksestä kieltäytymisestä? Esikoista yritettiin kääntää siinä onnistumatta. Tätä kuopusta en anna edes yrittää. Mutta mitenhän siihen suhtaudutaan äitipolilla? Miksiköhän sinne pitää edes mennä koska mielipidettäni en tule muuttamaan? Myös sen olen päättänyt 100% varmuudella että lapsi syntyy sektiolla ellei ole raivotarjonnassa.

Meidän vauva oli perätilassa ja muistaakseni vkolla36 menin Kättärille kääntöyritystä varten. Jännitti vietävästi ja olin koko ajan kahden vaiheilla, että annanko yrittää kun vielä sanoivat että isä sitten tietää että nyt mennään jos he lähtevät kärräämään äitiä yhtäkkiä pois. Sitten kuulemma olisi joku mennyt käännöksessä pieleen ja pitäisi hätäsektioida. No, onneksi sitten lääkäri totesi, että on melko vähän lapsivettä ja pylly niin tiukasti paikallaan, ettei käännöstä lähdetty yrittämään. Samalla kertaa sovittiin sitten suunniteltu sektio viikolle 39+0.



Sektiopäivänä mentiin aamulla sairaalaan ja melkein samantien kokeiden kautta vaihdoin vaatteet ja pääsin leikkaussaliin. Kävelimme sinne miehen kanssa yhdessä. Ne antoi kyllä heti alkuun jotain rauhoittavaa, koska minä jännittäjätyyppinä pelkäsin oksentavani tai pyörtyväni pöydälle, mutta olo oli hyvin seesteinen ja odottava. Enempi taisi olla miehellä jännää kun oli siinä kaiken hyörinän keskellä minua kädestä kiinni pitämässä ilman mitään rauhoittavaa! Emme kuitenkaan nähneet mitään, edessä oli kangas ja ainoa toimenpiteestä kertova asia oli oikeastaan leikkauspöydän heiluminen kun vauvaa otettiin ulos. Olin siis vain puudutettuna ja se oli minusta tosi hyvä, nukutusta olisin pelännyt vielä enemmän! Kun vauva saatiin ulos, näyttivät he heti hänet meille ja sain pieneksi hetkeksi kapalossa syliininkin niin että saatiin valokuvat otettua. Sitten isä ja vauva lähtivät hoitajan kanssa pesulle ja minä jäin paikattavaksi. Minusta paikkaus meni nopeasti - ehkä 15-20miin? ja sen jälkeen olin heräämössä n. tunnin itsekseni hoitajan kanssa makoilin lämpöpeiton alla, jossa nautiskelin vain ajatuksesta että meillä on pieni vauva! Sitten minut kärrättiin osastolle jossa isä ja vauva odottivatkin jo minua sylikkäin. Koko toimenpiteen illan olin kyllä aika kanttuvei ja illalla taluttivat minut vessaan. Toipuminenhan siinä on melko hidasta, mutta olin onnellinen että vauva oli terve ja kaikki meni hienosti.

Aloitin kyllä heti varpaiden heiluttelut jo heräämössä kun pelkäsin veritulppaa yms.