Mitä ohjelmaa/virikkeitä 1-1,5 vuotiaalle?

Ja me alettiin käydä avoimessa päiväkodissa kerran viikossa. N. kerran viikossa käydään myös kyläilemässä kavereilla, joilla saman ikäisiä lapsia tai he tulevat meille. Muutoin meilläkin ollaan kotosalla ja kerran päivässä käydään kärryjen kanssa kaupassa, kirjastossa tms. Tyttö viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikeissä ja välillä leikitään yhdessä. Keittiössä tykkää availla laatikoita ja tutkia tavaroita ja siellä on tytölle oma kori, jossa pullonavaajaa ym. vaaratonta tutkittavaa. Ei tämän kummempaa meilläkään, mutta mielestäni riittää ihan hyvin ja tyttö on pääosin tyytyväinen ja iloinen.

meidan tytto on jo 1v 8kk ja meinasin laittaa saman kysmyksen tanne, mutta kirjoitanpan tahan. Joskus on paivia, etta tuntuu, etten jaksa piirtaa tai leikkia nukkeleikkeja tyton kanssa, ja toivoisin, etta han osaisi leikkia pitempaan yksin. Meilla ei ole hirmu paljon leluja. Keittiossa on yks kaappi muoviastioille, joka on tyton vapaassa kaytossa. Joskus laitan kylpparin lattialle vetta saaviin, ja saa siella kylvettaa leluja ja pesta astioitaan. Se on aina suosittu leikki. Joskus han innostuu isin tai aitin tyhjasta laukusta tai muusta ' ei-lelusta' kuten kankaanpaloista tai pahvilaatikoista ja viihtyy pitkaan itsekseen. Teetko taman ikaisen kanssa askarteluja? Saksia en viela antaisi, mutta mita voisi keksia?

Pari kertaa olen koittanut sormiväreillä maalata tytön kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. Haluaa vaan laittaa maalissa olevat sormet suuhun =( Ei ilmeisesti ymmärrä mitä pitäisi tehdä... Kyllä on ideat TODELLA vähissä... kaikki hyvät (tai vähemmänkin hyvät) ideat ovat tervetulleita!

Meidän poika on kauhean innostunut kaikista " aikuisten hommista" , yhdessä pedataan sänky, siivotaan (pojalla oma pikku rätti, jolla pyyhkii), laitetaan pyykkejä narulle, poika siis lappaa niitä pesukoneesta jne. Kunhan poika vähän kasvaa, meinaan leipoa hänen kanssaa pullaa tai pikkuleipiä. Lisäksi kaikki sellaiset sorminäppäryyttä vaativat lelut ovat suuressa suosiossa, tykkää laittaa erimuotoisia kappaleita sellaiseen pönttöön, tekee nuppipalapelejä, lukee itse kirjoja, laittaa sellaisia muovirenkaita tolppaan, kasaa sellaisen puisen klovnin yms. Lisäksi me katsellaan joskus lasten videoita, etupäässä Ti-Ti-Nallea pieniä aikoja kerrallaan. Ihan huippuleikki on pallon vieritys, rakentelee myös duploilla.



Tykkäisiköhän lapsesi muovailuvahasta, piirtämisestä tai värittämisestä tai sitten noista kotitöistä? Me käydään myös perhekahvilassa ja muskarissa kerran viikossa ja joskus kirkon kerhossa. Poika tykkää kovasti katsella muita lapsia. Samoin kirjastossa käydään. Huomasin, että siellä järjestetään satutunteja, joten voidaan joskus sinnekin mennä.

Meillä tosin tyttö vielä hieman alle vuoden, mutta välillä tuntuu päivät niin pitkiltä, varsinkin nyt kun on kovat pakkaset eikä voi ulkoilla. Myös meidän tyttö on kovin sähäkkä tapaus eli ei oikein viihdy itsekseen. Siitä tykkäis hirveesti, kun jaksaisin juosta ja kontata sen perässä, mutta ei näin vanha kovin kauan jaksa.



Kirjat on jyrsitty jo aivan kaameiksi. Niitä kyllä tykkää selaillakin, mutta mua vähän harmittaa kun ne menee ihan pilalle :-(



Tykkää pelailla kaikkien vaatteitten kanssa. Eli tykkää repiä niitä alas hyllyltä ja laatikosta ja sitten heittää niitä niskan taakse ja kävelee ympäriinsä onnellisen näkösenä. Välillä sovitellaan hattuja. Nyt äsken leikki aika pitkään yksinään, kun otin sohvapöydän laatikon lattialle ja laitoin sen täyteen leluja. Tykkäs vetää niitä tohon lattialle ja tutkia.



Ois kyllä ihanaa, kun tyttö tykkäis jo askarrella, leipoa ja leikkiä jollain duploilla tai nukeilla...

Poika on pian 1v4kk ja todella temperamenttinen ja lyhytpinnainen, kuten äitinsäkin. Eli ei viihdy kauaa samojen leikkien parissa saati yksin yleensäkään.



Normaalisti ulkoilemme aamuisin kl 9 aikaan. Kaveri vie esikoisensa tarhaan ja jäämme sitten ulos kaverin ja hänen 1,5-vuotiaan taaperon kanssa. Sitten vielä kahvitellaan jomman kumman luona. Sitten lounas ja päikyt. Iltapäivällä usein ulos ihan vaan ajankuluksi.



Jos on tahmeaa olla sisällä ne ajat, kun ei olla pihalla, yritän kovasti kehitellä kotihommia yhdessä tehtäviksi. Aika hankalaa, kun poika ei vielä kävele, joten konttaavan lapsen kanssa se on vähän niin ja näin:) Imurointi on kuitenkin pojan mielestä ihan pop, joten joinain viikkoina imuri käy harva se päivä. Joskus laittelen pyykkejä. Muut hommat, kuten ruuan laitto ja tiskaus ei onnistu. Sylissä pitäs olla juuri silloin koko ajan, muuten huuto yltyy, kun poika roikkuu lahkeessa.



Suku asuu satojen kilometrien päässä, joten välillä olo on todella yksinäinen. Tunnen paikkakunnalta pari muuta äitiä, joilla on suurinpiirtein samanikäinen lapsi, kuin omani. Toinen asuu alle puolen kilsan päässä mutta ei pidä yhteyttä. Itse olen yrittänyt mutta kun ei niin ei. Toinen asuu n. 6km päässä ja tapaamme 1-2 kertaa kuukaudessa, onneksi hänellä on auto:)



En missään nimessä haluaisi viedä lasta hoitoon ja alkaa kokopäiväisesti tekeen töitä. Välillä vaan on pinna niin tiukilla tylsien kotipäivien ja känkkäränkän vuoksi, että ei mitään rajaa. Teen osa-aikaisesti töitä (iltoja ja v-loppuja) rahan vuoksi ja osaksi kyllä itseni vuoksi mutta raskaalta tämäkin tuntuu. Esim. tällä viikolla oltu ke,to ja pe sisällä pakkasten vuoksi eikä olla nähty ketään, kun poika oli kipeänä. Nyt sitten viikonloppuna aamuvuorot töissä... Kun mieluuummin olisin kotona ja lepäilisin ja ulkoilisin, kun mies on kotona.



En ole mikään varsinainen kotiäitityyppi, ja kaikki askartelut yms. kuulostaa aika vieraalle. Silti eilen yritimme maalailla vesiväreillä pojan kanssa, kun ihan varta vasten ostin. Heh, aika sotkuista puuhaa se oli. Poikaa kiinnosti eniten se vesilasi; siellä räppi koko ajan pensseliä ja yritti lopulta juoda sen mustan veden. Mutta onhan tuo aika pieni lapsonen vielä ymmärtämään tuollaisia juttuja.



Tästähän tulee oikea vuodatus:) Lisäksi meidän kämppä on mielestäni liian pieni - tai ehkä se ajatus nousi pintaan kun oli pakolliset sisäpäivät. Tuntuu, ettei pojallekaan riitä siinä liikkumistilaa ja seinät kaatuu päälle. Kaksiossa asutaan.



Meidän pelastus on säännöliset rytmit ulkoiluineen. AIka usein on aikoja, että se maistuu puulta äidistä mutta lapselle tekee hyvää, joten silloin on raahauduttava ulos. Pihalla puistoillaan, lasketaan mäkeä ja käydään kärrylenkillä. Aika peruskamaa siis.



Tässä sekavaa selostusta meidän välillä niin tylsästä arjesta. Autottomana ei päivisin pääse niin hyvin liikkumaan, sekin harmittaa.



T-P

Tyttö 1vee tykkää " auttaa" kotitöissä, kuten pyykkien laitto ja imurointi. Aika paljon pötköttelen olkkarin lattialla, leikin tytön kanssa esim. legoilla (minä rakennan, tyttö repii), luetaan kirjoja, teen hassuja (joo, tosi hassuja;) juttuja nukeilla, höpötellään, kuunnellaan lastenlauluja...Välillä tyttö innostuu touhuamaan itsekseen:tepastelee ympäriinsä, availee laatikoita, tutkii tavaroita, kiipeilee joka paikkaan jne. Jotenkin ne päivät kuluu, tehden " ei mitään" .Ja kyllähän tämänikäisen perushoitokin vie jo aikansa: syömiset, pesut, pottailut, vaipanvaihdot jne. Me ei vielä varsinaisesti ulkoilla, kun tyttö nukkuu kahdet päiväunet ulkona rattaissa.

altaaseen eli lapselle tiskiharja myös jolla saa sohia vaahtoveteen. Lattianpesumoppia tykkää kuljettaa tyhjillään lattialla tms. mitä äitikin tekee.



Askartelusta kokeiltiin tavallisten piirtämisten ja sormivärien lisäks erilaisten " materiaalien" lajittelua tms. olisko jotain montessori oppeja tms.

Eli lapsi saa kerätä sormin tai pikku lusikalla kaapista löytyviä juttuja tyhjiin lastenruokapurkkeihin. Nämä jutut voi olla esim. kuivia herneitä, venhäjauhoa, riisiä tms. Yllättävän innostuneita olivat ja jaksoivat keskittyä touhuun. Vaatii vähän suojautumista sotkuilta ja homma kehittää varmaan keskittymiskykyäkin.

Tuolla joku sanoikin tuosta tiskaamisesta, minusta se on todella loistavaa virikettä lapselle! Hän pääsee olemaan äidin lähellä ja tuntee olonsa tärkeäksi, kun saa auttaa äitiä aikuisten hommissa!



Yleensä lapset pitävät musisoimisesta ja liikkumisesta. Laulakaa, soittakaa ja leikkikää laululeikkejä yhdessä (eikä soitinten tarvitse olla mitään hienoja flyygeleitä tms., jotkut halvat kapulat, marakassit tms. riittävät), kuunnelkaa musiikkia levyltä ja tanssikaa lapsen kanssa. Siinä lapsi liikkuu luonnollisesti ja se on useimmista lapsista myös hauskaa!



Piirtäminen, sormivärimaalaus, muovailuvahalla muovailu sopivat myös jo pienemmälle lapselle, joskin piirtämisessä ja maalauksessa kannattaa olla mukana, ettei löydä väriä seinistä. Muovailuvahalla muovailu onnistuu ilman välitöntä aikuisen läsnäoloakin (joskin vanhemman läsnäolo saattaa auttaa lasta toimimaan luovemmin).



Lapset ovat luonnollisia tutkijoita, joten mitä jos joskus vaikka yhdessä tutkisitte jotain asiaa, josta lapsi on kiinnostunut (vaatehuone, ulkovarasto, kellari, mikä hyvänsä asia/paikka...)? Se voisi olla lapsesta aivan mahtavaa, kun oma äiti (tai isä) osallistuisi lasta itseään kiinnostavaan toimintaan ja osoittaisi tällä tavalla olevansa kiinnostunut lapsensa asioista.



Lapselle voi toimia virikkeenä myös aivan tavalliset asiat, kuten juuri se tiskaaminen tai siivoaminen. Lapselle on merkityksellistä tuntea olonsa tärkeäksi.

Meillä tosi suosittua on ollut kaappien siivous. Eli lapsi roikkuu lähellä ja koittaa nähdä mitä kaikkea niiden suljettujen ovien takana onkaan ja minä järjestelen ja annan turvalliset tavarat lapselle lainaan tutkittavaksi.



Lakanasta ym. saa kivasti värkättyä lapselle majan jossa toivottavasti saatetaan leikkiä hetki jopa yksin.



Parhaillaan 9kk ikäinen kuopus leikkii leluilla ja pahvilaatikolla. Meillä tuodaan kaupasta usein erinäköisillä tyhjillä pahvilaatikoilla ostokset kotiin. Niissä lapset istuvat, järjestelevät leluja niihin, vanhemmat auttavat tekemään niistä autotalleja, taloja, leikkihellaa ym. Ja kun laatikoita kertyy liikaa voi ne heittää pois.



Riehumisvartit on myös kivoja. Reipasta lasten musiikkia soimaan ja äiti ja lapset tansiimaan, ja riehumaan reippaasti ylimääräistä virtaa pois. Lapsia nostellessa ja pyöritellessä itsekkin saa liikuntaa.



Tuoleista, penkeistä tyynyistä ym. saa tehtyä temppuratoja. Meillä esikoinen leikki kauan jonoon laitetuilla keittiön tuoleilla juna leikkiä.



Miten olis pesuvati ja jotain pienempiä astioita ja sitten heitellään palloa noihin astioihin.



Huonekaluja siirtämällä saa äkkiä erillaisia väliaikaisia leikkipaikkoja esim. sohvan taakse.



Esikoinen repii tuossa vieressä paperia palasiksi. Sotkuista mutta mukavasti aikaa vievää touhua. Onnistuu pienemmiltäkin jos ei vain kaikki mene heti suuhun.



Ja yksi suosittu leikki meillä on istua pahvilaatikossa maton päällä jota äiti vetää ympäri asuntoa.



Taskulampun valokeilalla on joskus tullut juoksutettua lasta pitkään. Kova homma saada valotäplä kiinni.



Tällaisia tuli äkkiseltään mieleen. Meillä tosin vanhempi lapsi jo 2v eli kaikki ei varmaan onnistu kovin pienen kanssa.

Ei todellakaan tarvitse olla mitään huippuluokan hulppeita pelejä ja vehkeitä pikkulasten kanssa. Heillehän tärkeintä on vanhemman läsnäolo ja he todennäköisesti innostuvat melkein mistä vaan, jos sitä voi tehdä yhdessä vanhempien kanssa.



Liian tiukkis ei saa olla. Lapsenmielisyyttä ja mielikuvitusta peliin. Lapset nauttivat, kun vanhempi on mukana leikissä (eikä sen tarvitse olla mitään laululeikkejä kummempaa). Jos haluaa hengähdystauon ja jotain tekemistä lapselle siksi aikaa, suosittelen muovailuvahaa, lastenlauluja, kuvakirjoja, dubloja, videota... Mutta parhaintahan kotiäitiydessä on juuri se, kun saa touhuta lasten kanssa. Pidetään ne hengähdystauot silloin, kun lapsi on päikkäreillä :)



Vaikka enhän minä voisi tietää, eihän minulla vielä ole lapsia...

Me käydään kaksi kertaa viikossa seurakunnan perhekerhossa 9-11.30 ja joskus MLL:n perhekahvilassakin. Vähintään kerran viikossa ollaa kaverin luona (jolla saman ikäinen lapsi), mutta poika on nyt niin kauhean innokas tutkimaan ja tekemään pahaa, että mielummin ollaan omassa kodissa, jossa tottelee sentään vähän paremmin (kun kaikki ei ole uuttaa ja erikoista).



Ulkoiluvinkkejä et AP kauheasti kaivannutkaan, mutta kerronpa silti että meillä IN-juttu on nyt kävelyreissut. Eli kun lähdetään esim. kauppaan rattailla, niin menen sellaista tietä jossa ei ole vaaraa autoista ja näin poitsu pääsee kävelemään. On niin kauhean hienoa tutkia mitä roskia ja oksia maassa onkaan ja kantaa keppiä kädessä ja katsella kun pyöriä / autoja ajaa ohi. Aikaa menee sujuvasti reilu tunti, vaikka kauppaan on matkaa alle kilometri :D



Sisällä puuhaillaan näköjään sitä mitä monet muutkin. Poika auttaa astianpesukoneen tyhjentämisessä sekä kauppakassien purkamisessa ja purkaa muoviastioita ja kauhoja kaapeista / laatikoista mun tehdessä ruokaa.



Joskus laitan pojalle piirustuspaperin maalarinteipillä pöytään kiinni ja annan puuvärejä, mutta kynät menee vielä lähinnä suuhun. On niitä taideteoksiakin muutama tullut, mutta hyvin pian alkaa homma menemään siihen että kiellän vain " Ei suuhun, piirrä paperiin" " Ei saa syödä kyniä, katso näin piirretään"



Useimmiten poika kantaa leluja omasta huoneestaan olohuoneeseen, heittelee palloa, rummuttaa isin rumpukapuloilla sohvatyynyjä, tanssii lastenlaulujen tahtiin tai katselee kirjoja. Ei kyllä kovin kauaa yksin tee mitään vaan haluaisi minut mukaan. Mutta kun en jaksa / tykkää leikkiä. Joskus tanssitaan yhdessä, joskus rakennan jotain duploista, joskus heittelen pojan kanssa palloa, kirjoja luetaan päivittäin.



Uusin idea, jota aion kokeilla tällä viikolla on taikataikina-muovailu. Muovailuvahaa meillä ei ole ja se kun menee varmasti pojalla suuhun, niin en koe vielä tarpeelliseksi ostaakaan. Mutta jos tekisi itse taikataikinaa ja antaisi sitä mössätä ja muovailla. On niin pahan makuistakin, että tuskin kovin montaa kertaa maistaa :D

Tämä on varmaan enemmänkin esikoisten äitien ongelma.Meille syntyi vähän päälle vuoden ikäerolla toinen lapsi joten hommaa ja aktiviteettia oli ihan riittävästi.Lapsista oli pian seuraa toisilleen! (nyt 5v ja 6v).Lapsen kannalta ajteltuna noin pieni ei tarvitse mitään erikoista ohjelmaa,tavalliset ulkoilut ja kyläilyt riittää.Silloin kun oli pelkkä esikoinen niin itseni takia kävin perhekerhoissa jne,meinasin tylsistyä kotiin ;) (toisaalta oli ihanaa kun pystyi shoppailemaan yhden kanssa,voi niitä aikoja!).Kuopus on vasta 10kk ja nautin kun ei vielä " osaa" vaatia mitään erityistä ohjelmaa.Kyllä sitä ehtii vielä istumaan hiekkiksellä kyllästymiseen asti.....;)

Meillä tuo tyttö aina ollut hyvin sähäkkä, eikä ole jaksanut keskittyä yhteen asiaan kovin kauan aikaa. Yhdessä laitetaan pyykkiä, " järjestellään" kaappeja/laatikoita, yms. Mutta se on max. 10min. yhden homman kanssa. Oli äiti kaverina tai ei... Sitten on sitä ininää, kitinää, lelujen heittelyä, yms. Sylissä ei ole koskaan viihtynyt, heti vetkuilee sylistä pois, jos ottaa.



Ja pakko sanoa, että siitä kun tämän ketjun aloitin, ollaan alettu käymään useammin tuolla avoimessa päikkärissä / perhekahvilassa, noin 2-3 kertaa viikossa. Tuntuu että niinä päivinä kun ollaan siellä käyty, tyttö viihtyy paljon paremmin kotona, ei koko ajan tartte olla keksimässä jotain tekemistä, ei jatkuvaa kitinää... Omassa pienessä päässäni olen sen tuloksen saanut, että kai tyttö oli vaan seuraa ja uutta ympäristöä/virikkeitä vailla...

Meillä on siis kaksi lasta, poika 1,5 v ja tyttö 5kk.

Poika on aika vauhdikas veijari, joka kiipeilee mielellään ja on myös äidin " apuna" .

Meillä kun on tiskikone, se täytetään yhdessä. Poika saa laittaa lusikoita ja haarukoita ruokailuvälinekoriin sillä aikaa kun äiti täyttää muuten. Siitä tykkää niin paljon, että kun tiskikoneen laittaa kiinni, tulee itku.

Imuroidessa poika istuu imurin päällä matkustajana (en tiiä kuinka nää nykyset imurit sen kestää, meidän on jostain 80-luvulta).

Kovasti poika auttaa myös pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä.

Noi märät hommat yritän tehdä kun poika nukkuu.

Lempileikkejä on pallon pyöritys lattialla ja tanssiminen. Meillä siis välillä pauhaa stereoista lastenlauluja, joitten tahdissa joraillaan molemmat.



Nuorempi ei vielä oikein osallistu töihin ja usein tyttö onkin kannettu sitterissä vaan näköetäisyydelle, josta seurailee touhuja.

Yhteisiä leikkejä ei meidän lapsilla vielä ole, välillä vaan käy vanhempi pussaamassa tai halimassa siskoaan ja tyttö nauraa kovaan ääneen.



T:Oiti

Tuntuu vaan niin hullunkuriselta että on näin pieniä lapsia jotka tarvitsee noin paljon virikkeitä.Meidän poika on sinäänsä ollut aina harvinainen että vasta nyt kun on 2v maissa alkoi tarvitsemaan ihan virikkeitä.Sitä ennen ite vaan virikkeistä stressasin kunnes älysin jättää koko homman.Kävimme vain kerran päivässä ulkona ja poika tykkäsi kotona paljon leikkiä yksin kun ei ollu sisaruksia hänellä niin oli tottunu.Sitten leikittiin aina yhessä hieman ja kattoi elokuvia.Ei ede käyty avoimessa päiväkodissa viel silloin.Nyt on tullut tuo avoinpäiväkoti a sitten milloin jaksetaan ja kerran päivässä ulkoillaan,kattoo yhen elokuvan suunnilleen päivässä ja askertelua yms.Hieman silti viihtyy vieläkin yksinkin leikkimässä,mutta aika vähän.Ikää on tosin jo 2v5kk.Ottakaa ihan rauhallisesti.Ei alle 2 vuotias vielä niin paljon virikkeitä tarvitse.Onhan sanottu että alle 3 vuotiaalle riittää ihan peruskodin ja ulkoilun virikkeet.Onhan lapset toki erilaisia mutta on se myös tottumus kysymyskin kuinka herkästi tylsistyy.Jotkut ravaa lapsen kanssa jo vuoden iästä eri harrastuksissakin mutta ei minusta tarvitsisi..Eihän se tietysti ole haitaksi.

Jos haluaa tekemistä kotiin niin esimerkiksi pinterestistä ja intagramista löytyy paljon ideoita taaperoille. Instagramissa esim. tililtä "Puuhanurkka".