miksi ala-asteikäisiä lapsia ei voisi yhtään jättää keskenään kotiin?
Ystävälläni on AINA lapset mukana joka paikassa, ja hän sanoo jo kokonaan lopettaneensa toivomisen, että pääsisi koskaan minnekään ilman lapsia. Ei ole käynyt varmaan lähikaupassakaan yksin vuosikausiin. Hänellä on kyllä mies, mutta se on toinen tarina. Itse yritän aina ehdotella, että kai hän nyt voi jättää lapset jo , kun ovat jo ihan isoja. Ei se kuulemma käy. Hänellä on kolme ala-asteikäistä tavallista, tervettä lasta.
Kommentit (25)
En ymmärrä, että noin pieni pitää jättää iltapäivikis yksin kun on kunnan tarjooma iltapäivähoito (eikä todellakaan maksa paljoa)!
Mielestäni on saivartelua puhua 6.luokkalaisista hehän ovat jo yläasteiässä (käytännössä). Itse olen huolissani alle 3.luokkalaisten kotiin jättämisestä (näitäkin vanhempia riittää paljon, onhan se huomattu tälläkin palstalla).
Itse on onnellisessa asemassa, eikä minun tarvitse miettiä 3.luokkalaisen iltapäiväjärjestelyjä kun olen kotona. Meidän lapsi halua jäädä kuin maks. 1tunniksi kotiin yksin kun menen lähikauppaan. Pidemmäksi aikaa ei olla jätetty, enkä ymmärrä miksi pitäisi. Kyllä tuo ehtii murrosiässä itsenäistymään sehän se on se siihen tarkoitettu vaihe ihmisellä, silloin lapsi on valmis pidempiin yksinoloihin.
te, jotka ette jätä ala-asteikäsiä hetkeksikään yksin, ettekö käy töissä? koululaisethan pääsevät koulusta jo klo 11-15, harva työssäkäyvä on silloin kotona.
lapsensa koulun jälkeen???
Kaikilla ei ole isovanhempia jotka
asuisivat lähellä ja olisivat käytettävissä...
Täällä on iltapäiväkerho ekaluokkalaisille,mutta esim.
meidän tokaluokkaisen on pakko olla kotona
yksin koulun jälkeen...
Moni järjestää iltapäivän pienelle lapselle niin, että lapsi menee esim. sukulaiselle, naapurille, kerhoon jne. Ja kyllä moni käy töissä,mutta kykenee järjestämään silti lapselle turvallisen iltapäivän. Ja edelleen 20 puhuu 1-3luokkalaisista! Kyllä toki 6.luokkalainen on ala-asteella, mutta mielestäni jo murkku jolle pitää jo muutenkin asettaa tavoitteita itsenäisempään elämään (tietysti tämäkin on yksilökohtaista, jottei joku pääse taas sanomaan, että mites kehitysvamainen 6.luokkalainen jne. tyypillistä tälle palstalle).
vaan mielestäni sitä, että äiti ottaa kolme koululaista mukaansa kaikkialle. Mielestäni 4. ja 6. luokkalaiset voisivat hyvin olla kotona, jos äiti käy vaikka ostoksilla. Jos kolme lasta kotona saavat aikaan tappelua, niin ottaisi sitten vaikka vain nuorimman mukaan. Kyllä pari tuntia isompien pitäisi jo mainiosti pärjätä.
jos olisin töissä, pienet koululaiset olisivat kotona 1-6 tuntia keskenään, ennenkuin kumpikaan aikuinen tulisi kotiin. Sukulaisia ei ole, naapurit ja ystävät kaikki töissä, ja iltapäiväkerhoja täällä ei ole lähimaillakaan, ovat todella kaukana.
kyllä nyt lapsi osaa itse leipänsä voidella ja itsensä viihdyttää koulun jälkeen, ei siihen mitään kerhoja tarvita!
olitko sitten itse ihan avuton kakara vai?pitikö äitin vielä 9vuotiaan pylly pyyhkiä vai?
ja tiedoksi:
kaikilla paikkakunnilla ei ole kerhoja, ja vaikka onkin, niin:
jos koulu loppuu 12.00 ja kerho alkaa 14.00, mitäs se nicopetteri tekee sen välisen ajan? luultavasti on yksin kotona tai kavereitten kanssa..
antakaa nyt hyvänen aika lastenne kasvaa isoiksi!! johan muut alkavat kiusaamaan, jos äiti pakottaa aina mukaansa joka paikkaan, ja vielä pistää joka päivä kerhoon. ja tietenkin hakee sieltä, eihän lapsi osaa yksin kotiin tulla..
Taitaa olla kovin paha mieli sinulla.. sanoinhan, että minulla on etuoikeuttu asema kun olen kotiäiti ja kouluikäisen lapseni ei tarvitse olla kotona kauemapaa yksin kuin haluaa(tähän asti 1 tunti on riittänyt). Pitäisikö minun oikeasti keksiä itselleni ja muille meidän perheen lapsille jotain tekemistä arkisin 13-17 jotta voisimme sinun mieliksesi jättää 9-vuotiaan yksin kotiin?
Vastuuntuntoa kun voi opetella niin monin eri tavoin (jonka sinäkin tiedät), mutta taidat vain olla kovin vihainen ihmisille jotka elvät/haluavat elää toisin kuin sinä.
Tekstistäsi paistaa suvaitsemattomuus ja vastuuttomuus, ei noin kirjoita ihminen jolla on kaikki kotona..
T. 20
eikös aloituksessa ollut kyse siitä, että lapset ovat AINA äidin mukana, se kuudesluokkalainenkin.
täydellinen irrallaan olo ympäristöstään.
Meillä ala-asteikäiset lapset ovat olleet kesällä jopa päiviä yksin kotona. Mutta eiväthän he ole täysin yksin. He ovat kotonaan, omassa tutussa ympäristössä, naapurissa kavereita ja satunnaisesti vanhempia kotona. Saattavat myös käydä puistossa syömässä, tuttuja aikuisia liikkuu pihapiirissä. Meillä on ollut onni asua ympäristössä, jossa välitämme toinen toisistamme ja lapset tuntevat naapurit. Normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Tietysti ideaali tilanne on, että joku olisi heidän kanssaan kotona, mutta hyvin on näinkin mennyt. Lapset leikkivät kavereiden kanssa ja ovat syöneet mikroaterioita tälläisissä poikkeustilanteissa. Ovat tykänneet rauhassa olla kotona, kun ei tarvitse aamulla aina lähteä kouluun ja on ollut aikaa puuhastella. Ei ole mitään ikävää puuhastelua tullut ilmi.
Tästä ketjusta vaan hyvin tulee mieleen ihmisen irrallisuus ilman mitään kosketusta ympärillä olevaan maailmaan.
Olen itsekin lapsien ollessa pieniä ottanut naapurin pikkukoululaisia meille iltapäivällä leikkimään taaperoiden kanssa. He ovat tästä ensin ilmoittaneet äidilleen töihin ja tulleet sitten luvan kanssa. Pienillä koululaisilla oli seuraa ja meidän taaperot tykkäs, kun oli isompia kavereita. Ja ihan hyvin vauva nukkui partsilla tai pieni taapero omassa huoneessaan päikkäreitä. Monet kun valittavat, että naapurin lapset tulevat soittamaan kelloa ja kysymään voiko teille tulla. Tietty iltapäivähoitajaksi ei tarvitse alkaa, mutta en kokenut mitenkään rasitteeksi tuota silloin tällöin vierailua, kun olin ensin itse tajunnut, että nämä pienet koululaisethan ovat vähän yksinäisiä iltapäivällä. Ja tajusin myös, että hekin ovat pieniä lapsia. Ja ajattelin, että ehkäpä meilläkin on joskus vastaavanlainen tilanne edessä.
Kunnan järjestämää iltapäivähoitoa ei ole kaikkialla tarjolla - eikä muutakaan vaihtoehtoa.
mutta joidenkin vanhempien mielestä se 60e/kk on liikaa ja muutenkin " kyllä lapsen on vain pärjättävä-mentaliteetti" on valloilla ja pahasti. Toki teidän, että monessa perheessä on vaihtoehdot vähissä, mutta puhuinkin omasta kontekstistani ja omasta kaupungistani.
Eivätkös monet ala-asteikäset ole aina koulun jälkeen yksin kotona. Outoa minustakin.
Ei kaikki varmaankaan ole mitään ekaluokkalaisia..
iltalenkkiä miehen kanssa niin, että lapset jää kaksin: taatusti saavan sodan aikaiseksi.
No, käytännössä kuitenkin minusta jo alaikäiset voivat olla jonkin aikaa yksin / kaksin / kolmisin kotona, kunhan tietävät, milloin äiti / isä tulee ja mistä saa kiinni jonkun aikuisen, jos tarve ilmenee.
Mulla ei tulisi mieleenkään raahata kuudesluokkaista mukanani JOKA paikkaan. Itse kun olin sen ikäinen, niin mulla oli jo ihan vanhemmista riippumaton elämä.
he täyttävät 18 vuotta ja ovat täysi-ikäisiä...
Fiksut tuon ikäiset voi aivan hyvin jättää pariksi tunniksi keskenään, mutta toraisat sisarukset ehtisivät siinä ajassa pistää kodin päreiksi ja toisensa sairaalakuntoon tai sitten soittelisivat koko ajan vanhemmille juoruillakseen, mitä joku sisaruksista teki. Rentoudu siinä sitten...
Vierailija:
Mulla ei tulisi mieleenkään raahata kuudesluokkaista mukanani JOKA paikkaan. Itse kun olin sen ikäinen, niin mulla oli jo ihan vanhemmista riippumaton elämä.
musta olisi ihan hassua, että meidän 6.luokkalainen kulkisi kanssani jokaisella hammaslääkäri-ja gynekologireissullani odottelemassa. Ja kaipa ne lapset joskus ovat kavereidensakin kanssa, miten on edes mahdollista saada kaikki lähtemään mukaan äidin asioille.