Ja sitten vielä ihmetellään kun ei täysimetys/imetys oikein onnistu ja katkeroidutaan!!

Vaan ettekö ota huomioon, että ehkä äidistä on vain juuri tuntunut just siltä?! Ettei maito riitä, ettei vauva halua imeä, ettei onnistu ja ei jaksa.



Miksi pitäisi väkisin yrittää jotain sellaista mikä tuntuu vain ehkä rasittavan jo ennestään raskasta vauva-arkea? Mikä on se syy, että pitäisi kaikki energia pakata rintoihin ja niiden toimivuuteen. Hyviä lapsia kun tulee kummalla tavalla tahansa. Itse olen kokenut että myös pullosta syöttämällä niistä saa terveitä ja iloisia vekaroita. Tosin ovat rintaakin saaneet. Tekosyitä keksimättä tai selittelemättä lopetimme imetyksen 4kk:den iässä. Ja rasittavuuteen asti vihaan imetysjuttuja, koska siitä tehdään lähes koko vauva-ajan tärkein ja isoin juttu. Jestas. Eipä siihen muuta kuulukkaan.



Miettikääpä esim. Ranskaa, eipä siellä imetellä, moni muu Euroopan maa on samanlainen. Eli täällä Suomessa ollaan aika hyvin asiasta tietoisia ja imetetään edes jonkin aikaa. En ole koskaan niitä taaperoiden imettämisiä itse edes ymmärtänyt, jolloin koko asiasta ei ole mitään hyötyä enää...Jenkeissä on paikkoja missä et edes julkisesti saa imettää. Etttä ei parjata ja ihmetellä. Hyvin täällä lapset voivat. Maidolla tai ilman. Tai omalla tai muiden.

Kiukuttaa lukea niiden fanaattisten täysimettäjien tekstejä, jotka tuomitsevat korvikkeen antajat!!! Voivat olla kummissaan mahdollisissa seuraavissa raskauksissa, jos heillä ei maitoa tule riittävästi ja " joutuvat" antamaan korviketta...



Itse kuulun kyllä tällä hetkellä täysimettäjiin (poika kohta 3kk), mutta mielestäni realistisella asenteella. Kaapissa on jatkuvasti muutama purkki tuttelia, jos vaikka maidontulo sattuu loppumaan tai poika kertakaikkiaan kieltäytyy rintamaidosta. Itse olen kasvanut pelkällä korvikemaidolla ja täysin normaali ihminen minusta on tullut. Tunnen myös äitejä, joilta maidontulo on yksinkertaisesti loppunut ilman mitään järkevää syytä ja silloinhan on hyvä, että on olemassa korviketta, mihin turvautua :)



Toivisin siis, että " imetysterroristit" menisivät itseensä ja miettisivät, minkä perusteella toisia tuomitsevat -se, ettei pysty imettämään lastaan, syystä tai toisesta, on varmasti jokaiselle äidille tarpeeksi kova paikka ilman tuomitsijoitakin!

nimittäin korvikeruokinta ja siihen sisältyvät mikrossa lämmittäminen ja tuttipullojen kanssa pelaaminen on kyllä paljon rasittavampaa kuin imettäminen - varsinkin öisin! Joten korvikkeet ei todellakaan ole laiskan äidin valinta!!!

Itse olen samoilla linjoilla. En ymmärrä miksi tämä imetys nostetaan näin keskeiseksi asiaksi.



Ymmärrän sen harmin ja mielipahan jos haluaisi imettää, eikä pystykkään. Mutta en ymmärrä tätä hysteriaa mitä osa täysimettäjistä harrastaa.



Siis SUOSITUS on että täysimetettäisiin NOIN 6kk. SUOSITUS myös on että aloitettaisiin makustelemaan kiinteitä 4kk iästä lähtien.



En voi käsittää että hyvän äitiyden mittariksi on parin vuoden aikana muodostunut fanaattinen päivälleen 6kk kestävä täysimetys. Noudatatteko kaikessa muussakin pilkulleen ja kirjaimellisesti kaikkia suosituksia vaikka joku muu tapa olisi teille ja vauvalle paljon parempi tai jopa olosuhteista johtuen jopa suositeltavampi. Aivan...



Ja voi sitä tuomitsemista ja miettimistä, jos joku ei imettäkkään. Siis vauva tarvitsee ruokaa, vauvan ruokaa on pienenä maito. Tuli se maito sitten pullosta, tissistä, nokkamukista tai tippaletkusta!



Toki on paljon äitejä, jotka eivät ole fanaattisia. En siis todellakaan tarkoita kaikkia täysimettaviä äitejä. Vaan lähinnä fanaatikkoja tai niitä ketkä arvottavat ihmiset esim. imetyksen perusteella.



Meillä sujui imetys loistavasti, ei mitään ongelmia, ei pumppaamisia, ei kipuja, meillä onnistui imetys loistavasti. Mutta yhden vk:lopun stressi vei suihkutisseistä maidon lähes tyystin, kun vauva oli 2kk. Yritin levätä, juoda ja syödä hyvin ja join mammateetä. Mutta osaittaisimetykselle jouduttiin 2kk eteenpäin.



Ei tuo mitään suurempaa mielipahaa aiheuttanut, olisin varmasti jatkanut imetystä 6kk jos maitoa olisi riittänyt, eikä vauva olisi tuntunut tukevampaa ruokaa aiemmin tarvitsevan.



Oikeastaan ei minun pitänytkään kirjoittaa tähän ketjuun, mutta osalla meni juttu niin ärsyttäväksi, että oli pakko kirjoitella.

Ei todellakaan suositella aloittamaan kiinteiden maistelua 4kk:n iässä! Tällä hetkellä WHO suosittaa maailman laajuisesti 6kk:n ikään täysimetystä. Kaikki äidinmaidon vaikutuksista tehdyt tutkimukset viittavat yhä useampiin suotuisiin terveysvaikutuksiin esim. allergioiden ehkäisy, sydän- ja verisuonisairaudet, keliakia ja jopa lihavuus on harvinaisempia pitäkään ainoastaan äidinmaitoa saaneilla. Eli terveysvaikutukset kantavat koko elämän ajan!

Itse olen perehtynyt allergisiin sairauksiin ja niiden ehkäisyyn ja voin vakuuttaa, että äidinmaito on oikeastaan ainoa asia, jota voidaan tähän todellakin suositella!



Ihan sama onko imetys raskasta tai ei, se on hyväksi!



JA mikä siina vauva-rjessa niin raskasta on? Kyllä uhmaikä sen voittaa raskaudellaan mennen tullen!

En ole enempää perehtynyt asiaan, koska ei ollut sattuneesta syystä tarvetta. Mutta olen käsittänyt että vielä, ainakin nuo äidinmaidon allergioita ehkäisevät vaikutukset ovat ainakin toistaiseksi vielä SAATTAA olla tasolla. Mutta tietoa tulee koko ajan lisää. Itselleni kyllä neuvolasta ja sairaalasta annettujen ohjeiden mukaan sanottiin, että suositellaan, että pikkuhiljaa aloitetaan makusteleminen siinä 4kk iässä. Mutta nämä nyt hieman vaihtelevat asiantunjasta toiseen, nämä suositukset. Voithan toki olla oikeassa. En siitä niin halunnutkaan kirjoittaa vaan kritisoin juuri tuota fanaattisuutta.



Mutta samaa mieltä olen kanssasi tuosta mitä kirjoitit loppuun. minunkin mielestäni imetys ei todellakaan ole " raskasta" . Se jatkuva pullojen peseminen, keittäminen, nanin ja pullojen raahaaminen otti enemmän päähän. Etenkin kun meillä imetys oli niin ongelmatonta. Ja olen aivan varma ja samaa mieltä että sitten se elämä vasta " raskasta" on uhmaikä tulee murrosiästä puhumattakaan.

..kuin Siskojohanna tuolla ykkössivulla. Odotus-puolella " tunnelma" oli paljon lämpöisempi ja toinen toistaan tukevampi. Ihan säikähdin aluksi kun lapseni synnyttyä siirryin seuraamaan tätä palstaa ja joskus meno oli kuin sisällissodassa. Nimenomaan sisällissodassa, koska en voi ymmärtää miten naiset jotka kuuluvat saman otsikon: ÄIDIT alle, viitsivätkin arvostella ja kyseenalaistaa aika tökeröin sanankääntein toisen ÄIDIN tapaa hoitaa lastaan. Olipa kyse sitten ruokkimisesta, nukuttamisesta tai mistä muusta tahansa. Lastaan imettävä äiti tuskin on sen " pyhempi lehmä" kuin pullosta ruokkivakaan, turha kenenkään ratkaisuja on käydä kyseenalaistamaan, koska kaikkien päämäärä on varmaankin sama: Paras mahdollinen hoito ja huolenpito juuri omalle lapselleen. Painotan sanaa omalle lapselleen.

Joskus täytyy ihan jättää tietyt otsikot lukematta, että välttyy mielipahalta. Myöskään ei kannata udella milloin on ensimmäisen kerran vienyt lapsensa hoitoon, aina vastausten joukkoon mahtuu niitä jotka julistavat sinun olevan huono äiti, kun edes harkitset poistumista lapsesi luota. Kypsä äiti ei niin tee.

Siinä samassa Vauva-lehdessä oli Riina-Maria Metson kirjoittama imetys-tarina. Kannattaa lukea sekin, se saattaa avata uusia näkökulmia siihen, miltä tässä nykyisessä " imetysmyönteisessä" maailmassa saattaa tuntua, jos kaikki ei menekään ihan niin kuin on kuvitellut...

jos äiti oman jaksamisen takia siirtyy pulloon? Onko se nyt niin kamalan paha asia jos pullo tuntuu helpommalta ratkaisulta? Ymmärrän täysin ettei kaikki jaksa useamman tunnin syöttöjä tai kahsen tunnin syöttövälejä (näin siis meillä) ja varsinkin jos talossa sattuu olemaan muitakin lapsia, jotka vaativat äidin huomiota.

Tähän asti olen imettänyt, mutta nyt ollaan siirtymässä meilläkin pulloon ja ihan äidin itsekkyyden takia. Poika 7kk potkii, rimpuilee, puree ja jokeltelee rinnalla, eikä jaksa keskittyä syömiseen. Rintaraivarit ennen jokaista imetystä, paitsi aamulla ja usein huuto alkaa jo kun tissin ottaa esiin. Tätä jatkunut nyt kaksi kuukautta ja äiti on aika kyllästynyt koko imetykseen. Eli ei se imetys tunnu olevan ainakaan " henkisesti" enää paras vaihtoehto.

sillä epävarmuudestahan omia valintoja kohtaan on kyse, jos tälläinen imetyskeskustelu kerran herättää näin voimakkaita reaktioita.



Jokainen raskaus, äiti, lapsi jne... ovat erilaisia ja silti me äidit (+ välillä tuntuu, että koko yhteiskunta) suorastaan toivomme yksiselitteisiä ohjeita ja käskyjä lastemme hoitoon ja ruokintaan. Jos näitä ohjeita ei sitten noudattakaan tai juuri tämän lapsen kanssa joku asia ei onnistukaan niin tunnumme ottavan asian kuoleman vakavasti.



Esim. meidän vaavi (6.5 kk) ei sitten millään suostu syömään perunaa, porkkanaa tms. syö kyllä esim. marjoja. No minä tyttö se itkeä pillitän asiaa päivin ja illoin ja koen järkyttävää huonommuutta asiasta...



Palatakseni imetyskeskusteluun, niin kuten jo aiemmin naputtelin, niin se mihin haluaisin kiinnittää huomiota on IMETYSTIEDOTUKSEN PUUTE, ei se mitä valintoja itsekukakin tekee.



Ainakin itse olisin selvinnyt huomattavasti vähemmillä itkuilla jos olisin jostain voinut lukea tai esim. synnytysvalmennuksessa olisi todettu, että imetyksen alkutaival voi olla todella kovaa työtä, harjoittelua, itkua ja kipuakin. Ainakin meillä valmennuksessa todettiin vain, että imetys on helppo ja huokea tapa ruokkia lapsi. HALOO, eipä paljoa rohkaisua tullut...

Nyt täällä selvästi velloo keskustelu, jossa " vastakkain" ovat onnistuneesti imettäneet ja syystä tai toisesta (käsittääkseni kaikki hyvästä syystä) korvikkeen käyttöön siirtyneet. Totesin jo aiemmin, että hyväksyn täysin hyvästä syystä vaihtoehtoisiin muotoihin siirtymisen, mutta en kerta kaikkiaan käsitä, että joku jättää imetyksen, kun on huolissaan, miltä tissit sen jälkeen näyttää. Uskokaa tai älkää tunnen tällaisenkin ihmisen. Ja tämä on päättänyt jo ennen raskaaksituloaan (ei vielä odota), että imetystä ei sitten varmasti, ettei tissit kärsi...

eli sitä en ymmärrä että syynä on oman kropan muutokset ja siksi ei imetä...se ei olla hyvä syy ;). Mutta toisaalta silloin moni näin ajatteva ei edes sitä lasta tee, ettei kroppa kärsi. Tiedän tapauksia! NIille toivon kyllä sitä 30kg ja raskausarpia ja kaikkea muuta mukavaa!



Mutta tsemppiä edelleen kaikille..

Pisti siis silmään vähän tuo tuomitseva sävy tuosta, että aloitellaan kiinteät 4 kk:n iässä. Häh? Mitä? Minä ainakin aloitin neuvolan suosituksesta kiinteiden MAISTELUN, vaikka poika oli kasvanut " riittävästi" ja tasaisesti koko ajan, mutta vähän tuhdimpikin saisi olla (eli 4 kk neuvolassa 68 cm ja 6595 g, syntymämitat 53 cm ja 3460 g). Neuvolasta todettiin, että voi olla, että poika vaan tarvii tuhdimpaa ruokaa, kun kasvaa niin vauhdilla. Ja tähän asti siis mentiin täysimetyksellä. Edelleenkin imetän kahden tunnin välein päivin öin ja maitoa tulee (riittää pakkaseen asti) ja imetystä on tarkoitus jatkaa ainakin siihen asti, kun kenties menen töihin (eli kun äitiysloma loppuu), kenties pidempään.

tuiskuneiti79 + poika 4,5 kk

starla:

Mutta kyllä sitä korviketta valitettavasti " huvin vuoksi" annetaan ja paljon. Jos tutkimuksista katsotaan kuinka moni lapsista saa ainoastaan rintamaitoa suositusten mukaisesti, niin ei olla lähelläkään 90%. Vain harva lapsi on täysin äidinmaidolla ja kiinteiden aloitukseenkin päädytään syystä jos toisesta useimmiten jo 4kk iässä jopa 3kk:n iässäkin..Ilman muuta on todellisia syitä imetyksen ongelmiin, mutta suurin osa on muuta. En tuomitse kaltaisiasi!

..mutta pari asiaa tässä ketjussa nyppi (en kaikkia jaksanut negatiivisen sävyn takia edes lukea).

Meille syntyi poika 9.12. Synnytys oli erittäin traumaattinen monenkin asian vuoksi (sydänäänien romahtelu jonka syytä ei tiedetty kuin vasta syntymän jälkeen->napanuora kaulan ympäri, tämän vuoksi koko ajan hätäsektio-" vaara" , epiduraalia ammattitaidoton lääkäri yritti pistää viisi kertaa kunnes tökkäs oikeeseen paikkaan, ylipitkä ponnistusvaihe yms..) . Itse en synnytyksen jälkeen tuntenut traumoja, mutta syyksi siihen ettei maito noussut YHTÄÄN oli mahdollisesti se etten alitajunnassa ajoissa ymmärtänyt että kaikki oli hyvin pojalla ja itsellä.. Näin sanoi lääkäri.



Toinen asia mitä tässä ketjussa ihmettelen on se, miten joku voi sanoa että kaikki tekee tavalla jonka katsoo parhaaksi? Olisiko pitänyt pitää poju tississä roikkumassa ja itkemässä nälkää ja silloin olisin voinut tuntea olevani oikea äiti?En siis valinnut korviketta muuten vaan, vaan pakon edessä niinkuin lähes kaikki muutkin korviketta antavat.

Joten miten ihmeessä keksitte siitä mitään naputettavaa?



Ja toiseksi olen onnellinen siitä että tiedän mitä pojalleni syötän ilman että tarvitsee miettiä saako kaikki vitamiinit ym. Näin menee meillä ihan hyvin.



Eikä kai se minun korvikkeen antaminen sinun lapsesi terveyttä vaaranna? varsinkaan kun ei vaaranna omanikaan...



T: -Itsekkin ollut korvikevauva- (ja edelleen terve kuin pukki)

En oikeastaan lukenut " keskustelusta" (sitä ei muuten tällä palstalla edes osata käydä) kuin ensimäisen ja viimeisen viestin, jotka riittivät arvaamaan lopun sisällön. En voi muuta kuin ihmetellä, että mihin kaikki inhimillisyys on kadonnut? Rajottaakaa jo.



BR Bubble

Mä en ole mitenkään erityisesti imetyksen puolesta tai vastaan vaan uskon että tärkeintä on kuitenkin että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja saa riittävästi ruokaa. Mutta mua jäi esikoisen syntymän jälkeen kovasti harmittaan kun imetys oli vaikeaa alkuun ja takkusi tosi pahasti että sen enempää neuvolasta eikä sairaalasta annettu MINKÄÄNLAISTA imetysohjausta, ainoa mitä sairaalassa oli niin yksi hoitaja painoi huutavaa lasta väkisin rinnalle...no sehän nyt ei auttanut yhtään! Olen monesti kiitellyt jälkeenpäin että kuinka hyvä tuuri kävi että sain imetyksen kotona kuitenkin sujuun ihan omin voimin, kun ei sillon ollut edes mitään hajua että mistä itse voisi etsiä tietoa, apua, neuvoja...ja niitä todella olisi tarvittu silloin!!! Ja olen myös seurannut joidenkin tuttujen kohdalla tätä että annetaan korviketta niin kun sairaalassakin annetaan ja sitten vaan odotellaan että koska sitä maitoa alkaa sieltä rinnoista tulemaan...ihan niin kun se nyt itsellään alkaa sieltä tulemaan jos lapsi syö pullosta koko ajan?? Enkä tarkota nyt millään pahalla, enkä halua moittia ketään joka pullosta ruokkii, vaan tarkotan sitä että tiedän itse ainakin ihmisiä jotka haluaisivat imettää, mutta ei ole tarpeeksi tietoa että se onnistuisi, kun se ei aina ole niin yksinkertaista että lapsi vaan rinnalle ja sillä selvä. Eli mä olen sitä mieltä että ainakin oman kokemuksen mukaan sairaaloiden ja neuvoloiden imetysohjaus on erittäin ala-arvoisella tasolla jos sitä on ollenkaan...tämä ei varmast i päde joka paikassa kuitenkaan, mutta monissa paikoissa. Pitäis antaa enemmän ohjausta ja hyviä neuvoja ja tukea ja sen jälkeen pitäisi antaa äidille mahdollisuus tehdä se lopullinen ratkaisu miten hän lapsensa ruokkii, eli jos vaikka imetys on liian rankkaa eikä onnistu yrityksisä huolimatta niin pitää antaa se mahdollisuus pulloruokintaan ilman syyllistyksiä. Tää nyt oli vain mun mielipide :)

starla:

... Tällä hetkellä WHO suosittaa maailman laajuisesti 6kk:n ikään täysimetystä. Kaikki äidinmaidon vaikutuksista tehdyt tutkimukset viittavat yhä useampiin suotuisiin terveysvaikutuksiin esim. allergioiden ehkäisy, sydän- ja verisuonisairaudet, keliakia ja jopa lihavuus on harvinaisempia pitäkään ainoastaan äidinmaitoa saaneilla.

Ohessa muutamia otteita aika tuoreesta katsausartikkelista joka julkaistiin Laaketieteellinen aikakauskirja Duodecimissa, kirjoittajana Erkki Savilahti, 2005;121(20):2189-93

" Rintaruokinnan vaikutuksesta allergisten tautien puhkeamiseen on väitelty jo liki 70 vuotta (van Odijk ym. 2003). Lehmänmaitoallergian esto rintaruokintaa pitkittäen on jokseenkin mahdotonta. Satunnaiset pienet määrät lehmänmaitoa tai jopa rintamaidon sisältämät antigeenimäärät herkistävät ja aiheuttavat oireita (Saarinen ym. 1999). Muiden allergisten tautien suhteen suurimmassa osassa väestöpohjaisista tutkimuksista on päädytty siihen, että rintaruokinta, jonka kesto on tutkimuksissa yleensä ollut 1¿4 kuukautta, vähentää allergisia tauteja."

Savilahti summaa lopuksi, etta pelkastaan allergioiden estoon vedoten ei ole aiheellista suositella pitkää, yli neljän kuukauden kestoista täysimetystä. (vaikka silla saattaakin olla muita positiivisia vaikutuksia.)

Ylla oleva lainaus kasitteli ainoastaan aidinmaidon immunologisia vaikutuksia. Artikkeli kay puolueettomasti lapi taysimetyksen etuja ja haittoja lapsen kannalta. Siina on paljon hyvia pointteja, mutta en niita kaikkia voi tassa referoida :) Toivoisin, etta mahdollisimman moni aiti saisi kasiinsa taman artikkelin (mika voi olla kylla hankalaa). Sen luettuaan imettavat ja korviketta antavat voisivat kaikki ruokkia lastaan kummalla tavalla tahansa rauhallisin mielin.

Mukavia ruokailuhetkia kaikille aideille ja vauvoille!

Pahoittelen, etta koko viesti tuli lainauksena. Lainausta Starlalta vain ensimmainen kappale.

Ja minkä takia kenellekkään tarvitsee perustella omia päätöksiään oman lapsensa asioista?



Oli asia mikä hyvänsä, niin kyllä ns. normaali äiti tietää, mikä on lapselleen parasta ja miten itse haluaa lapsensa kasvattaa.



Asiasta voi toki keskustella, mutta onko tällaisessa riitelyssä mitään järkeä? Samanlaillahan jokainen itse päättää, milloin laittaa lapsen hoitoon, milloin yökylään, annetaanko tutti käyttöön, syötetäänkö kotiruokaa vai purkkiruokaa, ulkoillaanko joka päivä vai ei..



Varmasti äidinmaito on lapsen parasta ruokaa ja ne ketkä imettää pitkään, saisivat olla ylpeitä itsestään, se kuitenkin vaatii paljon aikaa ja jaksamista. Mutta ei se tarkoita sitä, että korvikkeen antaminen tekisi äidistä huonon. Päinvastoin on hyvä, jos äiti itse huomaa väsymyksensä ja tekee asialle jotain ennen kuin on hermoraunio.



Sitä paitsi maailmassa on vaikka minkälaisia muitakin sairauksia kuin allergiat, ei imetyksellä tai korvikkeenannolla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Jokainen varmasti yrittää antaa lapselleen niin hyvät lähtökohdat elämälle, kun vaan pystyy ja osaa.



Itse imetin kaksi kuukautta.