Ja sitten vielä ihmetellään kun ei täysimetys/imetys oikein onnistu ja katkeroidutaan!!

Samaa mieltä kanssasi lkv! Itselläni imetys ollut yhtä taistelua välillä, mut en luovuttanut ja se alkoi sit sujua ajan myötä paremmin. En halua syyllistää ketään ja ymmärrän että monilla ei yrittämisestä huolimatta aina eri syistä johtuen imetys onnistu, mut tärkeintä on mun mielestä että ei heti ainakaan luovuta! Ja ei nyt todellakaan vielä niin pienellä vauvalla tarvii olla pitkiä syöttövälejä..meillä herätään vieläkin monta kertaa yössä ja tyttö 5,5 kk. Ja vaikka on kiinteätkin alotettu jo..

Ihana lukea pitkästä aikaa sitkeiden, imetystä kannattavien äitien tekstejä. Kyllä se on totuus, että rintamaito on parasta ja imetys onnistuu suurimmalla osalla, jos vain viitsii yrittää.



Itsellä esikoinen söi 6kk 2 tunnin välein ja imetyksen käynnistyminen olli hankalaa, mutta sitkeästi jatkoin, koska neiti kasvoi hienosti. Nyt kuopus on osoittautunut toisenlaiseksi. Nukkunut alusta saakka kuutta tuntia putkeen. Imetys käy kuin tanssi. Ongelmia ei ole ollut. TUntuu, että nyt saan nauttia sitkeydestä esikoisen kohdalla. Uskonkin, että vauvan heräily on osittain TEMPERAMENTISTA kiinni! Nimittäin meidän neidit ovat luonteiltaan vasta kohtia. Esikoinen varsinainen justiina, temperamenttia löytyy. Nuorempi taas on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus.

No onpas kyllä kummallisia mielipiteitä. Se on mielestäni täysin hyväksyttävää, että annetaan korviketta, jos omaa maitoa ei tule tai muuten ei voi imettää (lääkekuuri, vauva allerginen tms.). Mutta että jätetään imettäminen oman mukavuuden vuoksi tai annetaan korviketta, jotta syöttöväli pitenisi. Kyllähän tässä vaihteeksi olisi kiva yöllä nukkuakin, mutta eiköhän tämän nyt kuitenkin kestä. Tämä vauva-aika on niin lyhyt, meilläkin kohta ohi: tänään pääsi pikkuisesta suusta ensimmäisen kerran sana " äiti" ....

Se Vauva-lehden juttu oli pitkästä aikaa ensimmäinen objektiivinen kirjoitus imetyksestä. Tosiasia on, ettei kaikilla tule maitoa riittävästi, ja korviketta on pakko antaa rintamaidon lisäksi. Tällaisia äitejä on tutkimusten mukaan 10 prosenttia suomalaisista synnyttäjistä. Imetystuki-ihmiset puhuvat vain muutamasta prosentista.

Itselläni on hormonihäiriö, jonka vuoksi maidontuotanto on niukkaa. Imetän silti, yhteensä 6 tuntia / vrk. Lisäksi joudun antamaan korviketta joka imetyssession päätteeksi vähintään 100 milliä. Vauva on kuukauden ikäinen.

Aluksi yritin täysimettää, mutta vauva ei saanut tarpeeksi ravintoa ja joutui sairaalaan, missä havaittiin, ettei minulla tule maitoa tarpeeksi. Sieltä sain hyvät ohjeet korvikkeen käytöstä.

Tuskin kukaan äiti huvin vuoksi korviketta antaa. Siksi tuntuukin pahalta, että te, joilla maitoa riittää, syyllistätte jatkuvasti meitä - aika isoa joukkoa - äitejä, joiden on pakko antaa korviketta, jotta vauva kasvaa ja voi hyvin - tai ylipäätään elää.

Miettikää siis ensi kerralla, ennen kuin rupeatte syyllistämään ja kiukuttelemaan. Hyvä teidän on, jos maitoa tulee. Olkaa siitä iloisia. Ja olkaa täysimettäjät myös suvaitsevaisia meitä muita kohtaan. Lapsemme ovat meillekin kaikkein tärkeimpiä, ja toivomme vain heidän parastaan.

Ja kuten asiaa tuntevat lastenlääkärit sanovat, tärkeintä ei ole imetys, vaan se, että vauva saa ruokaa ja voi hyvin. Korvikkeetkin ovat aivan kelpoa ravintoa.

Mutta kyllä sitä korviketta valitettavasti " huvin vuoksi" annetaan ja paljon. Jos tutkimuksista katsotaan kuinka moni lapsista saa ainoastaan rintamaitoa suositusten mukaisesti, niin ei olla lähelläkään 90%. Vain harva lapsi on täysin äidinmaidolla ja kiinteiden aloitukseenkin päädytään syystä jos toisesta useimmiten jo 4kk iässä jopa 3kk:n iässäkin..Ilman muuta on todellisia syitä imetyksen ongelmiin, mutta suurin osa on muuta. En tuomitse kaltaisiasi!

Eipä tarvitse enää ihmetellä mistä tulevat nämä imetysvastaiset korvikefanaatikot, anteeksi nyt että vajosin tasollenne muta jotakin rajaa typeryydelläkin!!!

[/quote]

?!!!!!!! vajosit tasolle?! MIlle tasolle jos saanen kysyä?Itse olen molempia imettänyt sen 4kk, pumpannut, imettänyt ja sitten lopettanut. Kun ei ota niin ei ota tulta alle. Lääkäri jopa sanoi, että turhaan väsyttää enempää itseään pumppauksella, että siirry hyvä ihminen korvikkeeseen. Kun kuulemma lapsi on kyllä jo ne tärkeimmät saanut tuohon mennessä.



EN ymmärrä miksi pitää syytellä niitä jotka eivät imetä?! Ei mekään syyllistetä teitä jotka imettää. Se on jokaisen oma asia. Tuo imetys on niin keleen fanaattista touhua että huh. Eli jos imetän olen hyvä- muut ei sitten ole. Naurettavan musta valkoista. Siihen voi olla syitä miksi se ei onnistu, esim. joku äidin perussairaus voi lannistaa imetyksen. Tiedän kyllä.





En ole imetysvastainen korvikefanaatikko. Mutta olen kiitollinen että korvikkeita löytyy, ja jopa että ne on ihan hyviä.Tiedän tuttavapiiristä äitejä jotka täysimettäneet sen puolivuotta, jatkaneet vuoden ikään jopa. Ja lapset jatkuvasti jossain taudissa, lähinnä korvia vaivannut. Meillä korvikevauvat siis osittaisella imetyksellä- eivät ole tähän astisen elämän aikana käyneet kuin kerran lekurilla. Että ei se imetys edes takaa sitä terveyttä.............



mutta hattua nostan kaikille, teki sen niin tai näin. Ymmärrän myös että uni on tarpeellinen jopa äidillekkin. Sitä ei vain aina ymmärretä.

Toisessa kirjoituksessa isä kertoi, että maidon vähyys " uskottiin vasta kun hankimme rintapumpun ja kaikkien nähtävänä oli, paljonko maitoa oli" . Ja ap:n viittaamassa kirjoituksessa äiti ei luota itseensä imettäjänä ollenkaan " tissistä maitoa tulee vain sen verran kuin tulee" (suurimmalla osasta äideistä maitoa tulee kuitenkin ihan kysynnän mukaan). Tai että neljän tunnin syöttövälit ovat epänormaalit vauvalle, ja hänen maitonsa taisi olla " keskimääräistä laihempaa evästä" .



Minua oikeasti harmittaa, että tällaisia väärään tietoon perustuvia väittämiä yleensä julkaistaa lehdessä, jossa seuraava mahdollisuus oikaisuun on kuukauden päästä, jos toimitus niitä edes julkaisee. Kyllä monet lukijat tietysti ymmärtävät näiden kirjoittajien olevan hakoteillä imetystietouden suhteen, mutta joku saattaa ottaa tosissaan rintapumpun käytön maidon määrän todistajana. Tai että kuukauden ikäisen vauvan pitää nukkua kauemmin kuin neljä tuntia putkeen. Tai että joidenkin äitien maito on ihan litkua. Näihin olisi hyvä saada asiantuntijan vastaus heti, ettei jää väärää mielikuvaa.

vaikka en itse olekaan pitkään lastani erinäisistä syistä imettänyt. Mutta Elviiralle sanon vielä, että samoin ajattelen kanssasi.



Ei jaksettais tapella enää tästä asiasta. Koittakaa hyväksyä vaan, että toiset imettää ja toiset antaa korviketta, jotkut sekä että. Jokaisella on syynsä, olivat ne sitten painavia tai heppoisia. Tuskin kukaan kuitenkaan korviketta syöttää vain itseään ajatellen ja lapsensa kustannuksella. Varmasti se maito suurimalla osalla äideistä riittäisikin, jos jaksaisi olla rinta suussa non-stoppina kellon ympäri, mutta itseäänkin on ajateltava. Vielä kun jo ennestään niukkaan maidon tuloon vaikuttavat niin helposti siitä aiheutuva stressi ja huoli, niin kumpi on parempi, äiti hermorauniona vai korvikkeella kylläiseksi ruokittu lapsi??

että lapsi kasvaa ja kehittyy. Jokainen tehköön niin kuin on itselle ja lapselle parhaaksi. Minua kyllä jaksaa ihmetyttää se, että nämä Vauva-lehden keskustelupalstan jutustelut olivat todella kannustavia tuossa odotusvaiheessa, mutta kun äidit ovat pusertaneet lapsosensa tähän maailmaan, muuttuu ääni kellossa. Miksi ihmeessä täällä taistellaan kaikesta???

Minuakin alkoivat riipomaan pahasti nuo viimeisen lehden virheelliseen tietoon perustuvat kirjoitukset esim. että pumppaamalla selviäisi maidontulon määrä...



Minulle on ihan sama millä tavoin kukakin omaa lastaan syöttää, mutta on surullista, jos imettäminen tyssää tietämättömyyteen.



Suomessa kummastellaan alhaisia täysimetyslukuja naapurimaihin verrattuna, mutta eipä se ole ihme kun esim. neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa elää kätilösukupolvi, joka ei imettämistä osaa milläänlailla tukea.



Kovasti kyllä sekin ihmetyttää, että missä historian vaiheessa tähän maahan on pesiytynyt käsitys, että äidinmaito on vauvalle huonompaa ravintoa kuin teollisesti käsitelty lehmänmaito? Itsekin saan kokoajan puolustella imettämistä esim. anopilleni...

Mä olen myös ihmetellyt, kuinka yleistä väärä tieto imetyksestä on. Mutta mistä sitä asiallista tukea saisi? Synnytin pari vuotta sitten esikoisemme, keskostytön, jota mahdollisuuksien mukaan halusin imettää, koska imetys oli mielestäni luonnollista ja helpompaa kuin pulloruokinta. Mitä sitä sen kummemmin puolustelemaan. Lastenklinikan teholla eräs hoitsu opasti ensi-imetyksen (vauva n. viikon ikäinen), ja onneksi vauva tajusi juonen. Jatkohoitopaikassa (Kättäri) tuki oli olematonta. Maitoja tuotiin lämpenemään ja kaadettiin sitten viemäriin, vaikka olin etukäteen ilmoittanut, mille syötöille tulisin. Parhaan tuen ja tiedon sain äidiltäni ja siskoiltani. Lääkärit olivat myös kannustavia.



Neuvola ei ottanut kantaa ylipäätään mihinkään lapsen ravitsemukseen liittyvään. Jotkut terkkarit jopa ihmettelivät, voiko/saako keskosta imettää. Ymmärrän, ettei neuvolassa haluttu painostaa, kun ei se alku niin helppoa ollut, mutta itse koin, että olisi joku voinut sanoa jotain rohkaisevaa. Keskoskorviketta piti antaa ja kiinteät aloittaa aikaisin, mutta meidän tapauksessamme imetys onnistui. Pieni ihme sinänsä.

kaikilla se ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta suju ja kaikkihan kuitenkin tietävät, että äm on lapselle parasta ravintoa, joten lopettakaa se ylimääräinen syyllistäminen.



Omalla lapsellani oli alhainen verensokeri, sairaalassa annettiin pullomaitoa samantien syntymästä ja määrättiin tarkat ml-määrät per ateriasessio kun kotiuduttiin, sanoivat jopa suoraan, ettei imetys ole tässä tilanteessa tärkeintä, vaan ravinnonsaanti ylipäätään. Halusin imettää, hain imetystuki-henkilöiltä neuvoja ja noudatin niitä. Silti joka imetyssession jälkeen meni korviketta yht. melkein 100 ml. Ja eräänä päivänä lapsi sitten kieltäytyi imemästä rintaa. Kokeilin erilaisia rintapumppuja, joiden avulla irtosi surkeat 10 ml.



Monet itkut olen itkenyt ja tuntenut itseni jos nyt en huonoksi, niin ainakin epäpäteväksi äidiksi kun en pystynyt tarjoamaan rakkaalle lapselleni sitä parasta ravintoa. Mutta onneksi lapsi kasvaa hyvin ja on ainakin toistaiseksi ollut hyvin terve. Ja sehän on viime kädessä se kaikista olennaisin ja tärkein asia.

Sekä puolesta että vastaan.



Minukin ärsyttää että ns. väärää tietoa julkaistaa VAUVA-lehdessä. Eniten juuri tuo, että pumppaamalla muka näkisi, paljonko maitoa tulee. Ja koska kukaan ei tätä vielä sanonut: pumppaamalla ei TODELLAkaan voi nähdä paljonko vauva saa maitoa. Imutekniikka on ihan eri, ja lisäksi äidin maito heruu herkemmin vauvalle kuin pumpulle. Vrt: maito heruu pumpulle paremmin jos samalla katselee oman vauvan kuvaa (Kuten avent-pumpun ohjeessa sanotaan). Eli paras heruminen tulee kun oma vauva imee.

Miten joku voi täällä sanoa että vauvalehdessä on ollut väärää tietoa???? Tieto EI ole ollut väärää vaan jonkun äidin mielipide. Ja mielipiteen saa varmaan aina sanoa, eiköstä vaan? Jonkun mielestä rinnasta pumppaus=rinnasta imeminen. Näin itsekin luulin. Eiköhän anneta jokaisen äidin olla sellainen kuin on. Pääasia että lapset saavat ruokaa.

Säälittää ne äidit jotka näitä kommentteja täällä lukevat, eivätkä syystä tai toisesta imetä vauvaansa....miten naiset syyllistävätkään toisiaan aina tästä samasta aiheesta. Mielipiteitä saa toki ja olla ja niitä esittää, mutta ilman että syyllistää muita. Ei kai sentään imetys ole ainut asia mikä äitiydessä on tärkeintä!!!



Terkkuja vaan niille äideille jotka eivät imetä, olette ihan yhtä hyviä äitejä kuin kaikki muutkin äidit!!!

Minulle on aivan sama imettääkö joku lastaan vai ei. Itse imetin ja aion imettää seuraavaakin.

Mutta... Siitä en pidä että keksitään tekosyitä miksi ei imetä. Esim. maitoa ei tullut, vauva nukkuu korvikkeella pidempään jne.



Tuttavapiirissäni on kolme ikäistäni naista saanut lapsen lähivuosina. Yksi heistä imetti kuukauden ja sanoi lopettamisen syyksi sen ettei tykännyt kun rinnat olivat täynnä ja että hän ei halunnut imettää kenenkään nähden. Toinen imetti kaksi viikkoa, syytä lopettamiseen en tiedä ja kolmas imetti viikon, syy lopettamiseen oli ettei toisesta rinnasta tullut tarpeeksi maitoa. Joopa joo.. Eka sentään sanoi suoraan niin kuin asia on, kolmas keksi tekosyyn (ei yrittänyt tarpeeksi kauaa tietääkseen riittääkö maito).



Tiedän että niitäkin on joilla maitoa ei tule tai imetys ei jostain muusta syystä onnistu muuta onko heitä todellakin niin monia? Eikö tätä ilmiötä pitäisi jo alata tutkimaan, miksi suomalaisnaisten rinnoista loppuu maito? Tai sitten naiset voisivat suoraan sanoa syyn miksi eivät imetä, ei keksiä niitä...

Itselläni on kaksi lasta. Ensimmäistä imetin 9 kk ja tämä toinen (nyt 2 kk) on täysimetyksellä. Maitoa on tullut aina reippaasti ja lapset ovat olleet hyviä imemään, joten imetys on ollut helppoa ja vaivatonta. Kun olen lukenut teidän kommentteja, niin en kyllä osaisi millään tapaa syyllistää äitejä, jotka eivät jaksa säätää huonosti sujuvan imetyksen kanssa kuukausitolkulla. Joku raja äidin jaksamisellakin on!



Esikoisen kanssa olisin jaksanut vielä taistella, mutta nyt kun näitä lapsia on kaksi, niin vauvan imetystä ei yksinkertaisesti pystyisi harjoittamaan tuntitolkulla päivittäin. Tai pää hajoaisi - joko minun tai esikoisen, joka tarvitsee kanssa sitä huomiota. Ensimmäisen kuukauden aikana imetin vauvaa päivisin seisoviltaan, sillä esikoinen olisi muuten ollut koko ajan vauvaa läpsimässä. Nyt jos olen lähtenyt jonnekin syöttövälin ylittävälle reissulle, olen jättänyt hoitajan surutta Nannin ja tuttipullon kanssa kotiin. Esikoisen kohdalla pumppailin hoitajalle rivin äidinmaitoa jääkaappiin - nyt en yksinkertaisesti ehdi/jaksa.



Toinen porukka on sitten äidit, jotka jättävät imetyksen mielestäni heppoisin perustein (tässä ketjussa ei sellaisia ole, mutta kyllä niitäkin tästä maasta löytyy). Näitä äitejä on kaveripiirissänikin muutamia ja monesti olen heidän valintaansa ihmetellyt. Yksi ystäväni totesi ykskantaan sairaalassa rinnat maitoa tihkuen, että loppuis nyt tämä valuminen että voisi siirtyä korvikkeelle. Hän perusteli korvikkeen käyttöä sillä, että isä pystyy ottamaan lapsesta yhtälailla vastuun kuin hänkin eli lapsi ei sido häntä liikaa. Toinen rupesi lopettelemaan hyvin sujunutta imetystä 4-kuukautisen vauvan kanssa, sillä oli kuullut äidiltään, että rinnat venyy imetyksestä liikaa. Syitähän nämä on molemmat ja kieltämättä hatunnosto siitä, että uskalsivat sanoa todelliset syyt eivätkä lähteneet keksimään tekosyitä.



Tällaisia ajatuksia tästä asiasta yön pimeinä tunteina. Herkkä asiahan tämä imetys on (niinkuin moni muukin äitiyteen liittyvä juttu) ja sen takia pitäisi yrittää ymmärtää jokaisia syitä ja valintoja. Sen takia olen pyrkinyt olemaan syyllistämättä muita (tällaisiakin fanaatikkoja kuuluu kaveripiiriini...), sillä jokainen sen oman valintansa tekee. Mutta selkeästi selittelyn makua on monessa tilanteessa ollut. Juuri yksi äiti totesi minulle silmät kirkkaina kaupungilla lastenhoitohuoneessa, kuinka hurjan kätevää on keitellä termariin vesi valmiiksi ja lisäillä korvikejauhe joukkoon ja antaa tuttipullosta lapselle. Ihan kuin se olisi paljon helpompaa kuin minun harjoittamani imetys siinä vieressä...

Jogu:

Toinen porukka on sitten äidit, jotka jättävät imetyksen mielestäni heppoisin perustein (tässä ketjussa ei sellaisia ole, mutta kyllä niitäkin tästä maasta löytyy). Näitä äitejä on kaveripiirissänikin muutamia ja monesti olen heidän valintaansa ihmetellyt. Yksi ystäväni totesi ykskantaan sairaalassa rinnat maitoa tihkuen, että loppuis nyt tämä valuminen että voisi siirtyä korvikkeelle. Hän perusteli korvikkeen käyttöä sillä, että isä pystyy ottamaan lapsesta yhtälailla vastuun kuin hänkin eli lapsi ei sido häntä liikaa. Toinen rupesi lopettelemaan hyvin sujunutta imetystä 4-kuukautisen vauvan kanssa, sillä oli kuullut äidiltään, että rinnat venyy imetyksestä liikaa. Syitähän nämä on molemmat ja kieltämättä hatunnosto siitä, että uskalsivat sanoa todelliset syyt eivätkä lähteneet keksimään tekosyitä.

Se juuri minua harmittikin kyseisessä mielipidekirjoituksessa, että äiti

a) joko keksii tekosyitä imettämättömyydelleen (voihan sen sanoa reilusti, jos on joku itsekäs syy olla imettämättä, jos siitä ylipäänsä haluaa puhua. Eihän se muille kuulu),

b) tai hän kuuluu niihin muutamaan prosenttiin, jotka eivät voi imettää ja hän häpeää sitä (pettymyksen tunne on ihan luonnollista, mutta ei tästäkään tarvitse puhua ulkopuolisille jos asia on arka) ja siksi keksii ihmeellisiä syitä,

c) tai se surullisin syy: hän ei ole saanut/viitsinyt etsiä oikeaa tietoa imetyksestä, ja on lopettanut hyvin sujuneen imetyksen siksi että luulee maitonsa olevan litkua ja luulee että vauvan pitää nukkua lähes yönsä läpi.

Tuon viimeisen syyn takia toivoisin, että tällaiset kirjoitukset jätettäisiin kokonaan julkaisematta. Asenteet ja väärä tieto istuvat jo muutenkin tiukassa, eikä noin hakoteillä olevia väittämiä kannattaisi jättää ilmaan julkaisemalla niitä sellaisella palstalla, jossa mahdollisuutta tiedon korjaamiseen ei käytännössä katsoen ole. Vauva-lehti valitsee muutenkin aika kärkeviä mielipiteitä palstalle, välillä joku äiti väittää että kaikilla imetys onnistuu ja imetys epäonnistuu vain äidin laiskuuden vuoksi, ja seuraavassa lehdessä kirjoitukset ovat tätä tasoa kuin nyt. Kyllähän voimakkaat mielipiteet keskustelua synnyttävät, mutta tässä tapauksessa myös mielipahaa ja harmistusta monille.

ei ehkä kerro koko totuutta, mutta kyllä se jotain suuntaa antaa, sillä ne ystäväni joilla on tullut hyvin maitoa, ovat pumppaamallakin saaneet huikeita määriä helposti. Minulla maito ei koskaan noussut kunnolla rintoihin. Ja yritin kyllä kaikkeni. Tarjosin jokaiseen äännähdykseen tissiä, mutta vauva jäi vaan kiukkuiseksi ja itkuiseksi. Pakko oli antaa korviketta aina lopuksi. Imetin niin, että oli rinnanpäät verillä, ja vauva oksensi verimaidot pois, jolloin oli pakko pitää taukoa, mutta jotta vähäinen maidontulo ei olisi tyystin loppunut, pumppasin pitkin päivää ja syötin sitten sitä maitoa pullosta, koska pumppaamalla verta ei tullut. Puolen tunnin pumppaaminen antoi parhaimmillaan 50 milliä maitoa (tulos yhteensä molemmista rinnoista). Rinnanpäiden tervehdyttyä imetin rintakumien kanssa, mutta korviketta oli pakko antaa rinnalla. Kokeilin kaalinlehtiä, olutta, vauvani ajattelua, mutta maitoa ei tullut toivotulla tavalla. Rintani eivät synnytyksen jälkeen kasvaneet milliäkään, maitoa ei koskaan suihkunnut niistä ja muutaman tunnin tauko imetyksessä sai aikaan vain pienen puristavan tunteen.



Ja pienen vauvan pulloruokinta ei ole mikään laiskan ihmisen valinta. Peset ja keität pulloja päivät pitkät ja öisin raahustat useampaan otteeseen lämmmittämään korviketta. Imettämällä olisin päässyt paljon vähemmällä, mutta jostain se on vauvan ravintoakin saatava.

Olen täysimettänyt poikaani 5 kuukautta ns. " tyhjiltä tuntuvista rinnoista" . Poika on kasvanut hyvin. Pumppaamalla en saa maitoa tulemaan lainkaan. Suuri osa vauvoista myöskin huolii pullon pian imetyksen jälkeen, vaikka selviäisivät hyvin ilmankin. Tämä vain tarkoittaisi useampaa tankkausta.



On ikävää, ettei imetys onnistu, jos äiti sitä toivoo. Helposti siitä tulee syyllinen olo, ja halu selitellä. Etenkin, kun tämä imetys-intoilu on tällä hetkellä näinkin kuumaa.. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka kauan suositus on nykyisenlainen. Uskoisin, ettei kauan. Pian joku lastenlääkäri toteaa, että nämä tiuhat imetykset, joita täysimetys usein vaatii, eivät olekaan hyväksi vauvalle. Oli niin tai näin, suurin syy mielestäni imetyksen epäonnistumuseen on puutteellinen tieto ja huono opastus asiaan synnytyssairaaloissa.