Kuka valitsee lapselle nimen
Heissan!
En tieda, mahtaako muilla mokupalstalaisilla olla samoja pikku haasteita kuin itsellani, mutta katsotaan!
Meille on tulossa pikkukakkonen ja kun ekalla kerralla lahinna ilmoitimme nimen isovanhemmille, niin talla kertaa anoppi iskee koipea maahan (ja tulee olemaan luonamme lapsen syntyessa) etta han se valitsee talla kertaa nimen ja sen pitaa sitten olla heidan kielen/kulttuurin mukainen nimi. Arrgh.
Hanelle tuntuu olevan turha sanoa, etta asumme englanninkielisella alueella ja taalla eksoottiset aasialaiset nimet vaan eivat taivu takalaisten - tai edes minun - suuhun. Yrita itse lausua " Vasundhara" tai " Agasthya" ... Universaalit nimet kuten Maria, Nina, Sami, Sophia, Nicolas jne ovat kuulemma aivan liian englantilaisia (!?) tai raamatullisia ja suomalaisnimisto tietenkin on taysin poissa laskuista.
Oliskos yhtaan pehmoisia kikkakolmosia kenellakaan antaa tahan tappeluun, joka auttamatta on meilla edessa? Pakko kun on olla vahan diplomaattinen, niin en voi isovanhempia tassa asiassa oikein sivuuttaakaan. Toisia nimia ei ole taalla tapana antaa, joten sillakaan ei voi kikkailla ja itse kutakin miellyttaa.
-pappurani-
Kommentit (17)
Mulle ja miehelle oli alusta asti selvää, että tyttömme saa vietnamilaisen nimen ja isänsä sukunimen. Nimi koostuu suku-, keski- ja etunimestä ja lisäsimme perään vielä suomalaisen nimen, vaikka Vietnamissa ei tunneta toisia etunimiä.
Nimiehdotukset hyväksytettiin miehen vanhemmilla, mutta eivät he halunneet asiaan puuttua. Onneksi.
Varmaan kulttuurista riippumatta on isovanhempia, jotka haluavat määrätä. Jos eivät nyt suoraan valitse nimeä, ainakin ilmoittavat, mikä ei käy. Diplomatia on vaikea laji... Oisko yleismaailmallinen nimi helpompi hyväksyä, jos kerrotte, että valitsitte nimen sillä perusteella, mitä se tarkoittaa? Joillekin on meinaan vaikea hyväksyä " mitäänsanomattomia" nimiä.
Meillä on ollut koko ajan selvää, että lapselle annetaan muslimi/ somalialainen nimi. Meillä on laskettuaika 21.3.2006. Sekä tytölle ja pojalle on nimi mietittynä, yhdessä mietittiin. Pojan nimi on ihan kunnon muslimi/ somalinimi, mutta tytön nimi kirjoitettaisiin suomalaisittain, mutta toisin kirjoitettuna se on myös musliminimi. Ja myös mummoni toinen nimi. Kuulemma kuitenkin poikaa odotamme.
Eikä mieskään tuntenut sellaiseen mitään tarvetta.
Rikoimme kaikkia perinteitä eli esikoispojan nimeksi ei tullut isoisän nimeä :-o
Tyttö sen sijaan sai toiseksi nimekseen minun suvussani kulkevan nimen ja hän on nyt kaima jo 5. polvessa. Tämä miehen toiveesta.
Miehen suku on hyvin ihastunut tytön etunimeen ja olen useaan kertaan kuullut heidän sanovat että nimen täytyy olla minun keksimäni - eipä olekaan. Miehen ehdotuslistalta poimittu :)
yhdessa valittu suomalaiset nimet. Tyton nimesta toisin jouduin " tinkimaan" Siiri kun swahiliksi tarkoittaa salaisuus ( kirjoitetaan swahiliksi " siri" ) ja tytto sai sitten sen " kakkos" vaihtoehdon nimekseen mika kuitenkin on mielestamme natti nimi!
Kikuyu nimia ei tarvinnut sen kummemmin miettia, mieheni on perheen vanhin ja poikamme on meidan perheen vanhin eli sai sitten isansa nimen jolla on isansa nimi jolla on....:) Tytto sai anopin nimen vaikka " normaalisti" kakkos lapsen nimi tuleekin aidin puolelta,eli tavallaan vuorotellen annetaan nimia kummankin suvusta. No itsellani ei ollut mitaan mielenkiintoa antaa aitini nimea lapselleni ja haluttiin etta kummassakin maassa voidaan kutsua paikallisella nimella ja antaa samalla lapselle sen toisen " identiteetin" tai tavallaan niinkuin " omistus oikeuden" siihen toiseen kulttuuriin ja kansalaisuuteen.
:) Oita
Voisiko hän tulla sitten kun vauva pari kuukautta vanhempi?
Meilla esikoinen sai isoaitini nimen, joka on kansainvalinen (tosin kirjoitusasu on suomalainen). Olimme oikeastaan " valinneet" nimen mieheni kanssa jo vuosia ennen tyton syntymaa, koska molemmat pidimme siita. Serkkuni oli harmissaan nimivalinnastamme, koska olisi halunnut perinnenimen omalle lapselleen, mutta omapa oli syynsa kun odotteli lasten hankinnassa :-) (Tosin ko serkulla on nyt kaksi poikaa, joten eipa olisi nimelle ollut muutenkaan kayttoa)
Kakkonen (poika) sai englantilaisen nimen, josta kylla minun ja suomalaisen suvun on helppo vaantaa kutsumanimi :-). Mieheni ei halunnut suomalaista pojan nimea, koska niista oli vaikeampi loytaa englanniksi sopivaa nimea. Samit (Sammy) ja Tomit (Tommy) ovat kivoja lapsilla, muttei ehka aikuisella. Mieheni puolelta suku ei kommentoinut mitaan nimiin. Omat vanhempani ehdottivat pojalle Alberttia tai Fredrikia omien ukkieni mukaan, mutta itse en niista tykannyt.
Onko siis kansainvälinen vai etninen? Meillä on haluttu pitää samaa linjaa kaikkien lasten kanssa ettei isompana sitten tule sanomista, (miksi veli sai suomalaisen ja minä tämmöisen...) Tätä argumenttia käyttäisin anopille.
Toinen asia, miksi vain yksi nimi kun kahdella saisi kuitattua näitä eri toiveita? Meillä yksi nimi toisesta ja toinen toisesta kulttuurista. Kansainvälisiä nimiä karsastamme, emme ole maattomia, molemmilla oma kieli ja kulttuuri tärkeä. Valitsimme tietenkin nimet jotka on helppo lausua kenen tahansa.
Heissan,
Niin, asumme siis Kanadassa ja lapsistamme kasvaa aikaa myoten kanadalaisia, omilla kulttuuritaustoillamme varitettyna. Sukunimemme on intialainen, niin hankala etten osaa sita itsekaan oikein lausua. Esikoisen nimi on sellainen, joka loytyy (eri tavoin tosin kirjoitettuna) niin intialaisesta kuin suomalaisestakin nimistosta. Mina ja mieheni joudumme alvariinsa tavaamaan nimiamme ja tata emme toivo lapsillemme. Mieheni ei pida toisista nimista, koska hanen mielestaan ne ovat turhia lisia. Joten se siita keskustelusta.
Appivanhempani tulevat asumaan meilla huhtikuusta pysyakseen, ja siten en voi oikein heille ilmoittaa, etta pysykaa siella missa olette.
Itse en haluaisi intialaista nimea, koska sukunimi on jo intialainen ja toiseksi mina olen kanadansuomalainen ja siten itselleni olisi kummallista jos perheen kaikki nimet olisivat intialaisperaisia. Tosin sanottakoon, etta en mina itse asiassa peraa suomalaista nimea, ellei se ole myos (ennen kaikkea) englantilaisessa nimistossa. Mina tai mieheni emme erikoisemmin ole suuren eksotiikan peraan, silla sita taalla Kanadassa maahanmuuttajien nimistossa riittaa. Intialaisperheet mielellaan edelleen valitsevat tosi eksoottisia nimia lapsilleen. Meidan lahipiirissa on vauvojen nimissa Meghna, Agasthya, Nivedita, Suchitra...
Joku mainitsikin Shaanin ja Sunitan nimina, mutta taalla Kanadassa noista edellinen helposti katsotaan Sean-nimiseksi ja Sunita taipuu suussa Sunidaksi... Etta on tama vaikeaa!
Mina toivoisin nimeksi jotain, mika auttaa lapsena sulautumaan ymparistoon (itseani kiusattiin vahan oudon nimen takia), olisi aina helppo lausua ja kirjoittaa ja tietenkin tarkoittaa jotain. Jalkimmainen on meille kaikille tarkeaa.
Vaikea kylla antaa neuvoja miten miellyttaa anoppia!!
En siis siina oikein osaa auttaa, mutta kerroin meidan nimista.
Mekin asumme englanninkielisessa ymparistossa ja mun suku Suomessa ja miehen suku vahan siella sun taalla, mutta ovat siis alunperin arabiankielisia.
Esikoisella on etunimenaan kansainvalinen nimi, joka on myos niin suomalainen kuin myos arabialainen nimi. Suomessa moderni, mutta taalla Englannissa " mummonimi" , mutta eipa tuo haittaa, en ole tavannut kuin yhden pienen kaiman, kaikki muut olleet mummoja. ;o) Toinen nimi on kansainvalinen nimi.
Kuopuksella on etunimenaan nimi joka on suomalainen, englannin-ja ranskankielessa myoskin tuttu, mutta alunperin kreikkalainen. Hanella on toisena nimenaan arabialainen nimi, joka on myoskin kansainvalinen, ja mummoni nimi!
Tuossa meidan valinnat, itse olemme saaneet taysin ne paattaa, kukaan ei painostanut onneksi millaan nimilla. Itse asiassa kyselin omilta vanhemmiltani ja mieheni vanhemmilta ehdotuksia, josko niista loytyisi joitain kivoja vaihtoehtoja, mutta niin kauheita ehdotuksia tuli, ettei ikina olisi tullut kuuloonkaan!
Aitini lahinna heitteli joitain kuulemiaan nimia joista amerikkalaisista sarjoista! ;oDDD
mun mielestä lapsen äiti ja isä valitsee nimen...mielipiteitähän aina voi kysyä ja antaa isovanhemmilta jne:)
meillä annettu 2 nimeä vaikka miehen kotona ei olekkaan...meillä sekä hänen kotoaan nimi ja " suomalainen" nimi joka helppoa lausua molemmissa maissa ja tavallaan nimi miehenkin kotona. kyllähän tei voisitte vaikka 2 nimeä laittaa toinen nimi isovanhempien mielen mukanen ja toinen helppo lausua tai suomalainen! vanhempien päätöshän se nimi on!!! diplomatiaa varmaan tarvitaan perheriidan välttämiseksi! tsemiä! meillä anoppi ja appi oli tosi onnessaan kun pojan toinen nimi oli papan etunimi siis appeni nimi!
...miehen puolelta joilla olisi ollut vaikka mita kamalaa " suvussa kulkevaa" nimea tarjolla esikoiselle... sanottiin vaan ettei kiinnosta, paatetaan itse ihan esteettisin kriteerein ja sitten pitaa viela olla sellaiset etta kaikilla kolmella kotikielella onnistuu ne lausumaan. Kylla anoppi taisi ainakin vahan loukkaantua, mutta toisaalta han loukkaantuu muutenkin saannonmukaisesti meidan valinnoista eli sita ei voi valttaa. Sitten oli viela sellainenkin kommervenkki etta toiseksi nimeksi tuli tietamattamme nimi joka oli myos miehen isanpuoleisen isoaidin toinen nimi; tastakos anoppi sitten suutahti etta miksi hanen miehensa puolelta muttei hanen puoleltaan.... Silloin esikoisen kohdalla nimi oli minun ehdotukseni jonka mies hyvaksyi, nyt kakkosen kohdalla olemme sopineet etta mies saa paattaa ja mina hyvaksyn. Aika keskeista tassa asiassa varmasti etta miehesi kanssa puhallatte yhteen hiileen, jos miehelle on hanen vanhempiensa mielipide tarkeampi kuin sinun niin voi olla hyvin vaikeaa, toisaalta jos miehesi tahdikkaasti selittaa omille vanhemmilleen teidan paatoksenne voi olla hiukan helpompaa. Meidan kulttuurikontekstissamme tama nimiasia - ja isovanhempien rooli - eivat onneksi ole keskeisessa asemassa, voin kuvitella etta monessa muussa ovatkin ja sitten on varmaankin joko isompi riita edessa tai vain suosiolla taivuttava.
mun mies on myös intialainen ja meillä on intialainen sukunimi. Halusin myös kansainvälisen nimen, joka sopii sekä suomalaiseen että intialaiseen suuhun ja käy myös missä vain ulkomailla. Yhdessä päätimme nimen, miehen perheeltä Intiasta vain tarkastimme, ettei nimi tarkoita mitään typerää siellä. Toisen nimen valitsi mieheni (se on ihan intialainen nimi) ja kolmannen minä (suomalainen nimi, joka tosin on myös kansainvälinen).
Ei tullut mieleenikään antaa appivanhempieni päättää tytön nimestä eikä kukaan kyllä sellaista ehdotellutkaan. Mulla on käynyt hyvä mäihä miehen perheen suhteen, ovat aivan ihania ihmisiä :)
Meillekin odotetaan poikaa syntyväksi 21.3. :-) Onnea ja voimia viimeiselle kuukaudelle!
LISTA NIMISTA miehesi kanssa; Oma lista tytoista ja toinen pojille sopivia. Laita toistakymmenta nimea etta on mista valita( ne ovat kumminkin nimia mista sa ja sun miehes pitaa) mutta viimeinen sana on siis kuitenkin anopillas; jotan oletettavasti on ' ONNELLINEN'
Nimen antaa vanhemmat, muutkin voivat avustaa, mutta kyllä vanhemmat päättävät.
Omilla lapsilla suomalaiset etunimet ja toinen nimi toisen vanhemman kulttuurista. Suomalaisuus tullee olemaan lapsilla kuitenkin ykköstekijä. Suomesta löytyy hyviä nimiä, jotka voivat olla ns. kansainvälis-suomalaisia ja sopivat monien kieli-/ kulttuurialueiden nimistöihin.
Minun mielestäni nimellä on merkitystä, en kannata kovin eksoottisia nimiä, varsinkaan jos lapsi tulee elämään Suomessa.
Meillä nimiä käytiin läpi pitkään ja hartaasti, pientä kinaakin taisi olla, mutta päästiin hyvään kompromissiin.
Kaikissa kulttuureissa se vain ei mene niin, että vanhemmat päättävät. Siinä täytyy sitten äidin ja isän tehdä yhteinen sopimus ja pitää siitä kiinni. Nimi ei ole vain kutsumasana, se heijastaa perhettä ja laajemmin sukupolvien ketjua. On esim. aika harvinaista, että mies hyväksyisi lapselleen vain äidin sukunimen.
On helpompaa, jos tietää, että loppuelämä asutaan Suomessa. Meille oli tärkeää nimen valinnassa se, että nimi tarkoittaa jotain. Valitsimme tarkoituksella kutsumanimen miehen kulttuurista, jo siksisin, että se on tällä hetkellä, täällä asuessamme heikommilla. Monet ns. kansainväliset nimet viittaavat miehen kulttuurissa kristinuskoon ja olisivat antaneet väärän kuvan.
Meillä annettiin nimi, jonka lausuminen onnistuu sekä suomalaiselta että aasialaiselta ja myös englanninkielisessä ympäristössä: pojan nimeksi oli ehdolla Shaan - ja tytön nimeksi Sunita. Molemmat siis intialaisnimiä, mutta kuulostavat mielestäni tarpeeksi suomalaisilta että myöskin kansainvälisiltä. Lausuminen helppoa kaikille, kirjoitusasu sitten eri asia. Ainakin hindunimiä on pilvin pimein, eiköhän sieltä joku kaikkia miellyttävä löydy. Meillä nimen valitsi vauvan isä, kun suku oli sen hyväksynyt ja minustakin ihan ensimmäiset vaihtoehdot kuulostivat hyvältä! Pelkäsin kyllä pahinta, kun olin leikkimielisen luvan miehelle antanut nimen valintaan. Onneksi sain antaa kakkosnimen itse! Siis kun vain sointui ekaan ja myös toisen puolen suvulle mahdollinen lausua! Yllättävän helposti sujui meillä nimen valinta - odotin kamalaa kädenvääntöä.