Kenelle kerrotte, kun lähdette synnyttämään esikoista?
Poltin juuri päreet äitiini, joka yritti varmistella puhelimessa, että onhan miehelleni annettu ohjeet tiedotuspolitiikasta, että tietää toimia sitten kun jotain tapahtuu. Sanoin, ettemme ole miettineet koko asiaa (laskettuun aikaan 4 viikkoa), mutta lopputuloksesta ilmoitetaan aikanaan + että minua ei kiinnosta jakaa mitään mahdolliseen synnytyksen käynnistymiseen tai vääriin hälytyksiin liittyviä yksityiskohtia koko suvun kesken. Tähän hän, että ei niitä toki koko suvulle kerrota, kunhan heille vaan... Ihan sairaan ärsyttävää! Ei kohta ilmoiteta lopputuloksestakaan...
No joo, taitaa olla näitä paljon mainostettuja loppuraskauden mielialanvaihteluita ja ärtymystä, mutta oletteko te luvanneet ilmoittaa jollekin, kun lähdette sairaalaan? Esikoista odottaessa kun ei tarvitse edes mitään hoitajia nuoremmille järjestää tms. Minusta tämä on täysin meidän perheen (= minä ja puolisoni) asia, enkä todellakaan halua yhtäään ylimääräistä stressiä tuohon tilanteeseen. Sitä paitsi eihän ne isovanhemmat sillä tiedolla mitään varsinaisesti tee, koska sairaalaan heitä ei kaivata niin kauan kun homma on kesken ja meillä ei myöskään harrasteta mitään rukoilua, taikojamenoja tms, mitä he voisivat synnytyksen alkamisen kunniaksi harjoittaa.
Kommentteja?
Kommentit (34)
Eipä siinä tullut mieleen puolen yön aikaan soitella kenellekään että nyt ne supistukset alkoi. Vasta viideltä aamulla sairaalaan lähdettiin, mutta ei kyllä silloinkaan minnekään soiteltu...
Maalla kun asutaan, niin naapuri oli ihmetellyt mihin me aamulla viideltä lähdetään... Ja oli kai sit hoksannu...
No sairaalasta aamulla mies soitti työntekijällemme, että joutuu yksin hoitamaan eläimet... ja sitten oli jostain syystä joutunut isälleen soittamaan ja samalla sanonut missä ollaan...
Vasta synnytyksen jälkeen mies soitti lähimmille uutiset...
;)
Nyt on jo neljäs tulossa, mutta kaheksan vuotta sitten ootettiin näillä vkoilla esikkoa pitkän yrityksen jälkeen. Meijän esikko on mun suvun eka lapsenlapsi ja miehen suvussa ensimmäinen " nimen jatkaja" , eli eka pojan lapsi (tärkeetä appivanhemmille, " nomenjatkaja" ;) ).
Vaikka esikkoa oli hartaasti yritetty ja kaikki vauvan syntymää kovasti odottikin, ei synnyttämään lähdöstä tiennyt kuin naapurin aamuvirkku mummeli. :))
Haluttiin pitää väärien hälytysten ja synnytysrauhan takia tieto itellämme. Sitten iltapäivällä saimme soitella salista ilouutisia tyytyväisille sukulaisille.
Kakkosen ja kolmosen synnytyksestäkään ei tienny etukäteen kuin lastenvahti. Sama tapa näyttää olevan " perintönä" sisarusten perheessä. Meille se on sopinut hyvin.
Luulen, etteä parasta kun teet omien tunnelmien mukaan, ei kenenkään odotusten ja toiveiden pohjalta.
Ite eon ois kesttäny, jos lähdöt ois ollu vääriä hälytyksiä tai sukulaiset ois soitellu synnytyssaliin " joko nyt" -puheluita. :))
Esikoisesta oli pakko kertoa 1) anopille, koska asuttiin silloin saman katon alla 2) omille vanhemmilleni, koska tarvittiin kyytiä laitokselle. Olivat siis luvanneet etukäteen meille kyydin, jos vaan kerrotaan koska sitä tarvitaan.
Kakkosesta kerrottiin 1) mun vanhemmille, koska ottivat esikoisen hoitoon (jäätiin itseasiassa juomaan vielä kahvia vanhempieni luokse tuolla reissulla) 2) mieheni veljelle, koska hoiti meidän koirat synnytyksen ajan. meillä oli perhehuone, joten koirat oli meille oikeasti ongelma.
Vaan nyt odotetaan kolmatta ja luulen että tällä kertaa hetken tulle ilmoitetaan vaan lapsenvahdeille. Lopputuloksen jaan mielelläni koko maailman kanssa (kunhan eivät kaikki heti tule käpälöimään), mutta synnytys on vain minun ja mieheni.
Ainakin omat vanhempani ovat jo muutenkin niin hepulissa, että parasta jättää tiedottaminen siihen kun on oikeasti jotakin kerrottavaa. Kellonajasta riippuen mies varmaan ilmoittaa töihinsä, ettei tulekaan. Muut ehtivät kuulla sitten kun vauva on syntynyt.
Odotus on nyt jo melkein kaksi viikkoa yliajalla, ja on todella rasittavaa vastailla joka päivä moniin kyselyihin ja vakuutella ihmisille, että kyllä tämä on vielä ihan normaalia... Kun kumminkin itseäkin jo hermostuttaa. Tilanne olisi vielä pahempi, jos jouduttaisiinkin vielä sairaalasta takaisin kotiin tai tilanne pitkittyisi sairaalassa.
Jos synnytys joudutaan käynnistämään, on pakko varmaan joillekin sanoa koska mennään sairaalaan. Aion siinäkin tapauksessa pyytää, että eivät ainakaan soittelisi sairaalaan - me ilmoitellaan sitten kun on ilmoiteltavaa.
Anlii rv 41+5
Ehkä parhaalle kaverille ja lapsen tulevalle sylikummille voisin laittaa tekstarin, mutta esim. miun vanhemmat ei tee tiedolla yhtään mitään. Etenkin jos lähtö tulee yöllä, niin säikähtäisivät vaan turhaan. Jos mies kertoo omille vanhemmilleen, se on hänen ongelmansa. Mie en kyllä kauaa kattele, jos salista pitää jotain väliaikatietoja ruveta soittelemaan (ovat just sen tyyppisiä ihmisiä). Ollaan eri kaupungissa, joten vierailulle ei odoteta ketään, edes kotiin vähään aikaan.
Olen samaa mieltä, että kukin taplaa tyylillään. Mie oon sen verran " yksityinen" ihminen, että haluan varmasti jonkin aikaa olla ihan rauhassa ilman pakonomaista seurustelua.
meidän esikko syntyi 2 vuotta sitten ja päätettiin että kenellekään ei kerrota paitsi mun siskolle jolle lankesi meidän koiran ulkoilutus. no klo 05.30 mies soitti siskolle että lähdetään nyt voitko viedä koiran pissalle töihin lähtiessä. Ja se jännäpöksy ei ollut pystynyt pitämään tietoa vain itsellä vaan oli soittanut kaikki mummit ja paapat läpi! (siis meidän molempien vanhemmat)! oli jaksanut odottaa aamuun asti tietoineen. että siinä vaiheessa kun soitti että ollaan synnärille niin poika oli jo itseasiassa syntynyt.
( mun äiti oli edellisenä iltana lähtenyt työmatkalle ja soittanu että sillä aikaa ei saa syntyä. melkein suuttui ku oli päässyt koneesta pihalle niin oli siskon viesti ollu puhelimessa että synnyttämässä ollaan)
Me ei aiota ilmoittaa kenellekään, kun lähtö tulee. Puhelimet vaan äänettömiks. Ollaan myös sovittu, etä ei oteta sairaalaan vieraita ensimmäisinä päivinä, joten jos nopeaa päästään pois niin ei tarvii ihmisten änkeä sinne.
Itse koin jo kuukausi sitten ahdistavana kyselyt ja kun milloin kukakin sukulainen selittää et hän on se ja se ja että juuri hänellä on heti oikeus tulla sairaalaan heti kuvaamaan ja katsomaan vauvaa. Vaikka vauva onkin suvunjatkaja, niin oman mielenrauhani vuoksi teemme näin, ei se näkeminen ole parista päivästä muille kiinni, mutta uskon että ne päivät on meille tärkeitä opetella ja tutustua uuteen perheen jäseneen. Onneksi mieheni on samaa mieltä asiasta, et tää on meidän suuri juttu, jota ei tarvitse kaikkien kanssa jakaa.
38+5
...ihan kaksin eikä meillä ollut aikomusta kenellekkään kertoa siinä vaiheessa. Emme edes miettineet sellaista eikä kukaan kysellyt. No naapurit pompsahtivat juuri ovelle kun yritin suppareiden aikaan saada kenkiä jalkaan ja paras ystäväni sattui juuri soittamaan samassa hetkessä. Mies sanoi sille etten nyt ehdi vastailla kun keskityn siihen että pääsisin autoon :)
Että kyllä siitä sitten muutamat ihmiset tiesi mutta tavallaan vahingossa, eikä se haitannut mitään.
Synnytys kesti 14 tuntia ja sen jälkeen sitten oltiin vielä pari tuntia ihan rauhassa uutena perheenä, ennen kuin mies alkoi tekstailla tutuille :)
me ainakin kerrotaan meidän vanhemmille, kun lähtö tulee, kun kyllä mä itsekin haluan kertoa että mahdollisesti kohta ootte mummoja ja pappoja ;)
Mulla ei kyllä käynyt mielessäkään että äitini tai siskoni tai ystäväni soittaisivat väliaikatietoja synnärille... Minkälaisia teidän läheiset oikein on, jos ne sellaista tekee tai pelkäätte heidän sellaista tekevän? Kuulostaapa tosi tunkeilevalta! Luulisi, että jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaisi, ettei sellainen ole soveliasta.
Samoin ei tarvinnut pelätä, että kukaan ryysää saman tien vierailulle, ovat sen verran fiksua porukkaa, että osivat odottaa kutsua (joka tuli sitten kolmantena päivänä synnytyksestä).
Mutta en kyllä minäkään kenellekään ilmottelisi synnärille lähdöstä, jos saisi pelätä A) väliaikatietojen kyselujä tai B) vierailulle tulemista ilman kutsua.
Me ei varsinaisesti kerrota kenellekään, paitsi yhdelle mun vanhalle työkaverille, koska koirat menee taikka sitten ne hakee (riippuu kiireestä) niille... Muille ei kerrota! Halutaan kertoa sitten kun on jotain kerrottavaa ja näytettävää...
napero ja masukki 36+5
Emme kertoneet muille kuin koiran vahtijoille. Tuloksena oli silti, että mieheni utelias suku (joka soittelee hänelle päivittäin muutenkin)ihmetteli kun pojalla oli kännykkä kiinni...
Anoppi tahtoi ehdottomasti tietää missä mennään ja soitti sairaalaan, sai ylipuhuttua heidät yhdistämään meille suoraan synnytyssaliin.
Mieheni sitten koitti sanoa äidilleen huomaavaisesti ettei sano mitään mistään kun minulle oli jo ponnistuslupa annettu eikä anoppi tahtonut irrottaa miestäni puhelimesta. Helvetin kusipää, sanon minä.
Äitini oli koko raskausajan suhtautunut aika neutraalisti odotukseeni ja pysytteli mukavasti " käsivarren mitan päässä" . En osannut ollenkaan ennakoida miten tilanne muuttui sellaiseksi showksi! Synnytys pitkittyi (36h) ja äitini oli kuulema ollut ihan sekopää. Pomokin oli antanut pari päivää vapaata, kun ei ollut töistä tullut mitään.
Kun me ei soiteltu minnekään väliaikatietoja muutenkin hikisen tuskaisesta olosta(mme), niin äiti oli pakannut eväät mukaan ja paukaisi synnytyssaliin " kahvia tuomaan" . Olin aika poikki (näin harhoja ja kuumeilin), enkä oikein jaksanut äidin niskahieronta-yrityksiä siinä vaiheessa... kun lääkärit tulivat tutkimaan, osasin sentään vielä pyytää mammaa poistumaan. Ja kohta se oli taas takaisin siellä salissa.
Ja sitten minua kiidätettiinkin sektioon. Olin tosi pettynyt, kun olin niin odottanut saavani pienokaiseni käsilleni siinä salissa, jouduinkin 6h heräämöön. Kerkesin onneksi sanoa miehelleni, että et sitten anna sitä vauvaa muiden syliin ennenkuin minä pääsen takaisin teidän luo... ja siellähän äitini oli ollut jo pesupaikalla kärkkymässä vauvaa, että anna mummun sykkyyn... minnehän se olisi sen seuraavaksi vienyt, kotiinsa kai. Meillä ei ole kovin lämpimät välit, ilmeisesti hän oli sitten ladannut koko hoivaviettinsä tulokkaaseen. Ja muista viis.
Kun myöhemmin pääsin osastolle ja saimme perhehuoneen, äitini katsoi asiakseen tulla " vauvaa hoitamaan" aina kun vain ehti, meille ilmoittamatta. Siitä vaan lampsi sisään ja otti vauvan vaikka olin sen juuri saanut työllä imetettyä ja nukkumaan. Käskin painua h...tin kuuseen, meni niin hermot. Ja välit oli aika kalseat taas sen jälkeen.
Että ei sitä aina tutustakaan ihmisestä tiedä, miten se uudessa tilanteessa toimii. Nyt huhtikuussa pitäisi syntyä pikkukakkonen, äitini ilmoitti jo, että voi sitten ottaa pari viikkoa vapaata... olenkin ajatellut, että vaikka mummu nyt asuukin sairaalan lähellä, vietäisiinkin esikoinen jonnekin muualle hoitoon synnytyksen ajaksi, ettei tarvitsisi kertoa yhtään mitään, ennenkuin on valmista, ja sittenkin sanoa aika milloin tulla katsomaan (jos saa tulla...)
niin tarkoitus olisi laittaa molempien kotiin viestit että nyt on lähdetty...on meinaan sen tyylistä porukkaa että jos et vastaa puhelimeen niin nehän kaivaa sut vaikka kiven takaa esiin... Oon jo kirjoittanut viestin valmiiksi joten eiköhän se pariin paikkaan ehditä pistää.
Lisäksi olen hyvissä ajoin varoitellutkin, että turha sitten soitella meille kun ollaan laitoksella, me kyllä ilmoitellaan missä mennään. Eikä meillä edes ole puhelimet aukikaan siellä...pitäis varmaan supistusten välissä vastailla.... Ei se vauva nopeammin sieltä tule vaikka kuinka soittelevat...
Sasuliini 37+4