toinen tuulimuna 5kk sisällä
Tänään mentiin mieheni kanssa alkuraskauden ultraan. Syyskuussa odotettiin kunalliseen vko 12 asti ja silloin todettiin tuulimuna, siksi lähdettiin nyt ajoissa liikkeelle. Tuomiona toinen tuulimunaraskaus.
Ultrassa ei näkynyt kuin tyhjä sikiöpussi. Viikkoja ei olisi kuin 6 mutta gyne oli sitä mieltä että noilla viikoilla pitäisi näkyä jo ruskuaispussi ja alkoi, ehkä jo sykekin. Tyhjää oli siis kohtu taas täynnä.
Mua odottaa nyt taas kohdun tyhjennys tällä viikolla. Pyysin heti saikkua viikon, ei kyllä tulisi työnteosta nyt mitään.
On jotenkin niin petetty olo. Oma kroppa on kertout jo raskaudesta niin kauan ja selvillä oireilla. Miten tästä toisesta pettymyksestä selviää? Onko meissä jotain vikaa? Eka oli suuri pettymys, mutta tähän raskauteen tunsin niin selkeän ovulaation että olisin luullut että nyt tärppi olisikin ihan todellinen. Siksi pettymys on ihan kamala.
Kommentit (4)
Voi, miten kamalaa! Halaus sinulle! Keskenmenon läpikäyneenä sydämeni särkyy tälläisen lukemisesta! Ajatella, että monta viikkoa sait toivoa ja sitten mennä ultraan toivoen, että siellä näkisit oman rakkaan vauvasi mutta saitkin kokea kamalan surun! Paljon voimia! Toivon, että vielä onnistut! Kunpa onnistuisimme vielä molemmat!
Otan osaa suruusi :`( Tiedän tunteen, minulla kaavittiin tuulimuna toukokuussa. Lokakuussa onnellisesti plussasin, mutta loka-marraskuussa tuli vuotamalla pois. Minä yritän jaksaa uskoa, että luonto korjaa " vialliset" elämänalut jo alkuvaiheessa.
Sinussa eikä varmasti miehessäsikään ole mitään vikaa. Tuulimunan aiheuttajahan on viallinen munasolu ja niitä on kaikilla naisilla. Se on tosi huonoa tuuria, että peräkkäin sattuu hedelmöittymään juuri se viallinen.
Elä syytä itseäsi, vaikka kieltämättä tein sitä itekkin nyt loppu vuodesta. Usko pois, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin :)
Zatu
Mutta olisko mahdollista että hedelmöittyminen olis tapahtunut myöhemmin? Mulla oli tuulimuna rv9+ puoltoista vuotta sitten.. Silloin viimeiseen asti yritin miettiä, voisko siellä sittenkin olla joku..
Minulle silloin sanoivat, että viimeistään rv8 näkyy, jos on näkyäkseen. Minulla oli rv9+ eikä toivoa siitä että olis hedelmöittynyt myöhemmin, koska olin tehnyt testin ajoissa..
Pyydää nyt kuitenkin, että ultraavat vielä ennen toimenpidettä, varmuuden vuoksi..
glemei
..aikoinaan. Eka tuulimuna todettiin viimein viikolla14 ja suru oli kestämätön. Oltiin jo suunniteltu kaikki valmiiksi ja meille piti tulla vauva! Muutaman kuukauden jälkeen taas raskaana, ja päästivät meidätkin ultraan jo viikolla6, ei näkyny mitään, uudestaan viikon päästä, ei vieläkään mitään. Sit taas kaavintaan. Toisella kerralla ei sattunu henkisesti niin paljon, olin jo niin epäileväinen alusta asti. Olin aivan rikki, olin varma etten ikinä voi saada lasta. Sit puolisen vuotta siitä eteenpäin ja tulin yllättäen raskaaks vaikka vauvahaaveet oli mun masentuneisuuden takia unohdettu vähäks aikaa. Pidin koko raskautta isona vitsinä, en ees jaksanu patistaa neuvolaa päästään mut ultraan. Ajattelin että samapa tuo, meen sit jossain vaiheessa sinne kaavintaan.. Unohdin edes vauvan mahdollisuuden. Kyllä meni koko elämä uusiks kun viikolla11 sit menin neuvolaan ja siellä kuulu sydänäänet! Terkkari sanoi että oli epäillyt mun haluavan abortin, kun olin niin masentuneen näköinen ja yllättyi vähän kun aloin sit siellä parkumaan ja tärisemään onnesta. Tällanen hehkuttaminen tuntuu susta varmaan vaan pahalta, mut halusin vaan kertoa, että tiedän miltä se tuntuu kun uskoo olevansa jotenkin sisältä musta ja kuollut, täydellinen mätä omena, naisena epäonnistunut kun ei edes " oikeesti" pysty olemaan raskaana. Voi kun vois sua halata ja kertoa että älä luovuta, vielä voi kaikki kääntyä hyväksi!