Äidin päivähoitopaniikki
Neiti 1 v 7 kk on ollut koko taipaleensa joko äidin tai isän kanssa kotona, nyt viimeiset 10 kk kotona isin kanssa äidin ollessa duunissa. Beibi ei ole ollut koskaan hoidossa, ei koskaan. Kertaalleen oli vajaa puoli tuntia isoäidin kanssa, kun äiti oli kaupassa. Meni ihan ok. Neiti on innostunut toisista lapsista ja touhuaa mielellään toisten lasten kera. Ja pitää terveesti puoliaan porukassa eli roikkuu tönijän paidanhelmassa, jos kyyti käy rajuksi.
Nyt 2 kk kuluttua siirtyy isäkin työelämään ja alustavasti päivähoito alkaa tarhassa. Äitillä olisi sopivasti kuukausi lomaa ja mahdollisuus tehdä pehmeää laskua tarha-aloituksen suhteen.
Löytyykö hyvin neuvoja aloituksen pehmittämiseksi ? Tyttö selvinnee, mutta äitiä ahistaa niin maan perusteellisesti.
Jaa, miksei ole ollut hoidossa ? Ei ole vielä orientoiduttu yhtä aikaa tien päälle tai harrastettu huveja, joihin neiti ei olisi voinut tulla mukaan. Kai sitä pitäisi keksiä jotakin keskenäänkin...
Ja aika vähän hänkin oli ollut muiden hoidossa, ihan muutaman kerran ollut sisareni kanssa ja silloinkin vain lyhyitä aikoja. Ja pari kertaa meillä oli ollut MLL:n hoitaja. Eli aika nollasta meidän piti myös aloittaa.
Mutta meidän poika oli reipas ja sosiaalinen, en hirveästi surrut asiaa etukäteen kun perhekerhossa jo olin nähnyt kuinka poika nauttii muiden lasten seurasta. Ja kun vielä hoitopaikka oli pieni ja kodinomainen, kaksi ihanaa hoitajaa, niin hyvillä mielin aloitimme (toki pientä jännitystä oli matkassa). Tekstistäsi sain sen käsityksen, että teilläkin on sosiaalinen ja seurallinen lapsi, joten huoli pois.
Muutamia vinkkejä, jotka meillä osoittautuivat toimiviksi. Ensinnäkin jos mahdollista niin aloittakaa pehmeällä laskulla, siis tutustumista ja lyhyitä päiviä. Mulla ei ollut kuin yksi viikko aikaa tuohon, mutta tehtiin niin, että poika oli aluksi vain pari tuntia, sitten koko aamupäivän ja lounaan, sitten nukkui päikkäritkin siellä. Toinen hyvä neuvo oli, että erityisesti näin alkuun (ja myöhemminkin on ihan hyvä tapa) antakaa lapselle reilusti huomiota, syliä ja aikaa kun tulette hoidosta. Jättäkää kotihommat kakkoseksi tai tehkää niitä lapsen kanssa, mutta pääasia, että lapsi saa tässä suuressa muutosvaiheessa tankata mielinmäärin äidin ja isän läheisyyttä. Se paransi meillä ainakin silminnähden sekä lapsen että äidin mielialaa, tämän huomasi selvästi jos jonain päivänä ei viettänyt tarpeeksi aikaa lapsen kanssa niin kiukkua oli koko ilta ja vielä nukkumaanmenokin.