Minun äitienpäiväni

Aamulla mies ja lapset herättivät minut puoli kymmenen aikaan. Poika (6v) kantoi minulle aamupalaksi pari paahtoleipää juustolevitteen ja mehulasin kera.

Oli kovin ylpeä siitä että pystyi kantamaan ne ihan itse yläkertaan läikkymättä (lapsella motorisia ongelmia).

Sen jälkeen mieheni tarjoili minulle aamuteen vielä ollessani sängyssä.

Sain esikoiselta toivotuksen, halin ja pusun.

Pienimmäisemme osasi antaa (1v6kk) myöskin äidille halin ja oli aamusella oppinut myös ääntämään äiti-sanan oikein. Ennen äiti oli äittä.



Keskellä yötä (klo. 4.-4.30) heräsin siihen kun luulin kuulevani että esikoinen leikkii legoillaan. En kuitenkaan uskonut kuulemaani ja jatkoin uniani.

Aamulla esikoinen aamupalan jälkeen kantaa äidille lahjan :) Ison legotornin jonka itse oli keskellä yötä rakentanut!!! Olin kuullut siis oikein.

Kiitin esikoista hienosta tornista ja jätin torumiset sikseen. Olihan esikoinen tornin rakentamisen jälkeen mennyt jatkamaan uniaan.



Aamun jälkeen lähdimme isovanhempien kutsumana ravintolaan lounaalle.

Siellä oli lapsen isovanhempien lisäksi lasten tätikin lapsineen(1).

Maksun hoitivat isovanhemmat (tässä perheessä toimitaan näin, eikä perheen aikuisilla lapsilla ole asiassa sananvaltaa).

Kyse on mieheni vanhemmista.

Oma äitini on kieltäytyi kutsusta. Minua harmitti asia suuresti.

Ehdin hänelle toivottaa lapsien kera kuitenkin hyvää isoäidin/äidinpäivää mutta silti jotain jäi hampaankoloon.

En oikein tiedä mitä.

Miksi äitini ei halunnut viettää yhteistä äitienpäivää minun ja mieheni perheen kanssa? En voi heitäkään jättää täysin huomioimatta mutta kahden lapsen kanssa eri paikoissa juokseminen ei ole helppo saatika lapsiystävällinen tapa muutenkaan saman päivän aikana

En tiedä miksi puran tätä...

Mies ja lapset olivat ihania ja isovanhemmat myös mutta miksi äitini vetäytyi pois, sitä en ymmärrä...