---Maanantaita SYYSväki -04---

Tuo parisuhde tai keskustelu..Kun meidän vkl keskustelu oli niin että mies käsitteli jotain kuvia ja minä puhuin ja se vaa hmmm...Aamulla se kysy et mikä vaivaa ja minä et parempi ku ei puhuta.Aikansa intti ja minä sit et vauva...Miehen kommentti,taas vauva ja minä aloin itkee ja se siitä...Kun tästä ei puhuta,mies ei enää halua lapsi ja isopiste!!

Tässä ei ole kompromissia,en voi sanoo miehelle et jos avitat tilauksessa ni et huomaakaa et meil on 3.lapsi..Mikään ei korvaa sitä lasta et otetaapa vaik koira...Mun on vaan se hyväksyttävä koska jos annan haaveeni tuhota meidän parisuhteen samalla meidän olemassa olevilta lapsilta kodin ja perheen ni melkosen paska olen!!

se vauvakuume ei vaan haihdu ihan tuosta vaan...



Tuo Mimmulin pähkäily on niin tuttua..Tuota iltanukutusta ei varmaan mun hermo kestäis ja sille on tehty jotain..mutta monissa yritän ajatella että tuo pieni nyt tarvii mua,ei kauan mutta kun väsyttää ja on kiire ja pitäs muutakin ja aina ei vaan tahtos esim.syödä niin et se aina tunkee sylii..



Tänää tuli Kuntoplussan mukana pilates dvd-litteä vatsa..pitäs kai tutustuu...Taas oli mässyvkl-ei hyva!



Ihana lukea teidän rempan/asunnon edityksistä..samalla haaveilen et jos joskus mekin...Sit varmasti muistan teitä :-)



kohta typy herää ja haetaan poikule kotiin..mies tulee kun ne uinuvat-toivottavasti.



Tälläviikolla alkaa jumpat ja ensviikolla muskari..



Ayapille ihanata iltaa :-)



Minustakin nuo Kukkuun viikot lisääntyvät ihan hurjasti...kohta vai joko tuntuu pienenpieniä liikeitä?



jatu

Ähky iski, kun söin liikaa :-( Tein ruuan ja söin kuin porsas. Nea nukkuu ja mä nautin omasta ajasta. Tytsy on ollut aika itkuinen tänään, poskihampaita syytän. Yölläkin heräiltiin tehokkaasti.



Jatu, pe sopii hyvin! Ihanaa nähdä! :-)



Mimmu, voi miten ihanaa, että tyttö nukkuu niin hienosti ja että muutenkin on sujunut hyvin!



Ankkis, jaksamisia! Luulisi, että tilanne hellittää, kun remontti on ohi ja teilläkin on miehen kanssa enemmän keskinäistä aikaa.



Nukuttamisesta. Mä tiedän sen ärtymyksen, mikä nousee, kun lapsi ei nukahda ja itseä jo väsyttää. Nea nykyisin nukahtaa vaihtelevasti, yleensä aika nopeasti ja monesti itse menen samalla nukkumaan. Olisi toki kiva, et nukahtais itsestäänkin, mut en oo jaksanut vielä asiaa miettiä.



Päivä on mitä harmain. Mä odottelen kevättä ja valoisia iltoja. Ei näytä, eikä tunnu tammikuulta. Tällä viikolla pitäisi munkin saada joka viikkoinen oma-aika-kaveri-ilta ja pitäisi suunnata ostamaan Nekulle jotain vaatetta. Mukavaa iltaa siis Ayap ja Pile! :-) Nauttikaa!



Aavis, mielellään luemme teidän kuulumisia aina, tänne vaan kaikki murheet ja huolet, tukena ollaan! :-) Hyvä, että pääsette lääkärille!



Oliko joku G? Unohdin. Höh. Mukavaa loppupäivää kaikille!



Enkeli1 ja Nea

Kun ei meillä ole,ni en tiedä merkeistä...mut joku isopullea,voimakas ja sisukas,vähä hankala käsitellä,talvisin aina jäässä ja ilmeisesti ison bensatankin omaava ;-))



jatu

Voi että, en osaa kuvitella ees, et miten pahalta tuntuu, kun toinen ei enää enempää lapsia halua. Jos miehesi mieli ei muutu, niin kunpa saisit itsekin rauhan sydämeen tässä asiassa, eikä asia jäisi kaihertamaan.. Kunpa pystyisitte kuitenkin yhdessä asiasta puhumaan ja sopimaan. Jaksamisia! Niin muutes, jospa tultas pe joskus 10-11 välillä?

Enkeli:Niinpä ku se vaa selviis..en tiiä!

Juu kiva ku tuutte :-)



Nyt pitää neiti herättää



Nii Pilekin oli lähössä vapaalle,hauskaa iltaa :-)



jatu

En oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa. Tuskin voin sanoa, että kyllä se vauvakuume ohi menee:) Mutta voisko ajatukseen kuitenkin tottua? Miehillä muuten usein on aika ehdoton tyyli ilmaista asioita. Minä jotenkin uskon, että jos sen iltatähden joskus haluan, niin saan miehenkin innostumaan. Saapa nähdä. Nyt 2-lapsinen perhe tuntuu hyvältä ja useamman lapsen äidit tai äidiksi tahtovat on mun mielestä ihan huimapäitä:)



Aavis. Mitä olen sua nähnyt, niin sain tosi reippaan kuvan susta! Enkä täälläkään ole koskaan ajatellut sua minään valittajana.



Nyt unohdin kaiken. Kuka puhuikaan Vuokatista. Minä pahoin pelkään, että löytämässäni mökissä on just sellaset tikastyyppiset portaat parvelle. Ei hyvä! Muuten vaikuttais kivalta mökiltä ja sijainti rinteiden lähellä. Mietin, että soittaisko sinne keskusvaraamoon, niin vois kysellä tarkemmin noista mökeistä eikä arvailla nettikuvausten perusteella.



Tää menee huomenna pukeutumisneuvojalle. Saa nähdä miten nolotus tulee, kun lantion ympärystä yms. mittaillaan:) Miksi lantiosta ei voi siirtää vähän massaa tisseihin:)



Autogallup. En oikein osaa sanoa mikä auto oisin. Sanokaa te muut millaiseksi mut kuvittelette! :)



T: Ynis

Autog, vastaus Jatun tyyliin: kun ei ole autoa, niin en seuraa automalleja (muutenko seuraisin?) Mutta olen aina ollut mieltynyt Fiateihin, paitsi pompannappi ehkä liian 60-lukua ja kovin kovin vaatimaton varustelultaan, pidän helposti liikuteltavasta, pienestä ulospäin, sisältä tilavasta, väri saisi olla näyttävä, ja kohtuullisen korkealta tykkään katsella, tehojarrut ja hyvää seuraa:))

Ynis, en osaa vastata kysymykseesi, koska en todellakaan tunne automerkkejä ¿ selvisi varmaan edellisestä vastauksesta:D



Ankkis: en taida luistimia sitten ostaa, kun ovat pienet ja jos jalkaan mahtuisivat, olisi vain tämä KAUSI enää (heh, NHL-tähti talossa?).

PMS on aina hyvä syy kaikenlaiseen miesten kannalta oikutteluksi, kiukutteluksi yms. nimitettävään (mulla on tästä todellakin kokemusta, taas on tämä aika kuukaudesta ¿ ei ollu muuten ennen raskauksia vastaavaa). Vakavasti puhuen, kuulostaa siltä, että remontti ja lapset vievät sulta kaiken energian, joten ole itsellesi armollinenkin, kuiva kausi päättyy varmasti kunhan ympäristö on kohtuullisessa tilassa!



Jatu: kävin nostamassa käteistä ja tajusin että ei muita jumppamaksuja tälle keväälle (olen nimittäin maksanut ne tanssitunnit¿). Joten, sovitaanko jotain muuta terapiatoimintaa? Esim. perinteistä iltakävelyä?

Jatu kyseli myös joku aika sitten esikoisen levottomista öistä. Tälläkin saralla kokemusta on (kyllä tekin, kunhan tähän ikään, jne¿). Meidän poika ei tosin kävele unissaan, joskus kyllä hölöttää jotain ja nauraa ja lähes joka yö herää ja mielellään tulee makkariin, koska pelottaa eikä osaa nukahtaa uudelleen yksin. Tällainen on tosin ollut aina, joten en osaa sanoa miten pitkää vaihe kestää:D Poika ei myös nukahda yöunille yksin, vaan iltasadun jälkeen lukija jää viereen lueskelemaan omiaan. Mistä aasinsilta -^- nukuttamiseen:



Olen samaa mieltä kuin jo esitetty: aikuinen päättää miten antaa itsensä ärsyyntyä. Me ollaan päädytty pitkän kaavan nukutukseen esikoisen kohdalla, mutta olen ottanut sen siltä kantilta, että voin hetken lukea vaikka romskua (muutenhan se ei ole sallittua?) ja viime aikoina olen kantanut kannettavan poikien huoneeseen ja kirjoittelen heidän lähellään ja saan itse ryhdyttyä työntekoon vielä illalla. Nyt myös kuopus nukkuu pois meidän makkarista ¿ ah, vihdoin, ja sisukkaasti nousee seisomaan, itkeskelee ja etsii tilaansa, mutta nukahtaa kohtuullisin konstein (ollaan lähellä, mutta minisilityksin ja päättäväisesti totean ¿pää tyynyyn¿ ¿ tyynyä ei tosin ole, mutta viesti menee perille;))



Lapsiluku: meillä täynnä ja ikäero ei ollut tietoinen valinta, vaan kroppani päätti näin (tosin, oli mulla ulkomaan työkomennuksella kierukka pari vuotta, mutta jos olisin tullut raskaaksi ennen sitä, ei oltais lähdetty ulkomaille¿). Olen onnellinen kahdesta pojastani, vaikka ikäeroa olisi kumpaan suuntaan tahansa mitä tahansa. Ne on nyt elämässäni, sellaisina kuin ovat (sukupuoleen ja ikään katsomatta, heh, ei saa syrjiä)!

Jatu, sympatiaa vauvatoiveessasi¿ tiedän monta pariskuntaa, joilla vastaava tilanne, ja kyllähän se niin taitaa olla, että puolison tahtoa ei voi olla huomioimatta, perhe on monessa suhteessa kompromissi ja plussia ja miinuksia tulee laskettua yön pimeinä tunteina.





Aavis: kyllä saa tuoda kaiken esiin: huolen, väsymyksen, kyllästymisen, ärsytyksen... sitä varten me ollaan!! Toivottavasti Motin korva-asia tulee kuntoon tänään!



Vielä viimeiseksi. Ynis: mikä kilpirauhasleikkaus sulle on tehty? Ei tartte vastata jos et halua, mutta mielenkiinnosta kysyn, koska mulla on tulevaisuudessa edessä struumakasvaimen leikkaus ja työnnän ajatusta koko ajan pois mielestä (leikkaus on edessä sitten, kun kysta kasvaa niin isoksi että haittaa elämää, jäiks).



simam

En kyllä nyt heti osaa sanoa nimeä mieheni rytmihäiriöille, ehkä se mulle sanottiin mutta meni kyllä ohi korvien .. Kohtaus alkoi niin, että miehellä oli tosi huono ja vetämätön olo. Siitä se paheni, olo ei parantunut vaikka lepäsi. Sitten tuli hengitysvaikeudet ja pulssi tiheni. Silloin kutsuin sitten sen ambulanssin. Sairaalassa miehelleni palautettiin normaalirytmi sydämeen takaisin juuri sähköllä (oli nukutuksessa). Oli aamuun asti tarkkailussa mutta sitten pääsi OK kotiin lepäämään. Työterveyslääkärin vastaanotolla on nyt selvitetty sitten asioita tai terveydentilaa tarkemmin. Luulen, että kysymys on samantyyppisestä ongelmasta kuin sinun miehelläsi. Myös mun miehellä kolesteroliarvot ovat tosi hyvät. Tosin, vielä ainakaan ei ole mun mies saanut mitään estolääkkeitä, tms. Tämä oli ensimmäinen kerta ja tietenkin säikähdimme aika tavalla. Vaikka näin jälkikäteen ajatellen ei tuon " vakavammasta" ollut kysymys mutta kyllä se kohtaus vain näytti tosi pahalta ...

Oliko sinun miehelläsi useampi kohtaus ennenkuin sai lääkityksen vai miten asia eteni? Tiedän, että näitä rytmihäiriöitä on mieheni isällä ollut, kuten myös veljellä. Joten, voisiko olla jotenkin perinnöllistä? Lääkärit ei oikein osanneet sanoa muuta syytä tuohon kohtaukseen kuin stressi. Tai eivät löytäneet mitään fyysistä sen enempää.



Ja miehet joo, ei voi hellittää vaikka on ollut jo kuulemma pidemmän aikaa heikohko, väsynyt olo. Täytyy näköjään kunnolla vetää itsensä piippuun ja säikähtää ennenkuin tajuaa mikä on tärkeintä. Eipä se firma kaadu vaikka mies nyt kerää voimiaan täällä kotona. On vaan tuolla -ainakin joissan paikoissa - vähän se meininki että tulos tai ulos. Näin kärjistetysti.



Iloista iltaa vapaalla oleville mammoille :)



Alli

Kepali syöttää LaaLaalle joka istuu lasten tuolissa, legopalikota ja tuo tshh on juomisääni kun antaa leikisi mehua. Niin liikkistä!!! Nyt lähti viemään Laalata nukkumaan ja peittelee sitä kovasti.



*Ärsytys* Mulla on ollut myös nukutusärsyyntymistä ja siitä johtuen olemme tehneet sopimuksen, että lapsi nukutetaan vuoroöin. Tämä on ihana järjestely eikä mieskään napissut mitään. (tietysti meillä ei miehellä ole mitää extrahommeleita) Se jokatoinen ilta on luxusta.



Yöt on taas ollut vähemmän buenoja. se on se saamarin ummetus. Ei tunnu auttavan mikään. Lapselta tulee luumua korvista ja levolacia nenästä ja silti pitää peräruisketta antaa* Ehkäpä tämä tästä kuitenkin joskus. Nytkin on ollut jo parempia kausia. Mietin vian että mihin se kaikki ruoka menee kun paskaa ei tule ja neiti on kuin riisikeppi.





Auto on kyllä niin kinkkinen kysymys, etten todellakaan osaa sanoa. Kysyin asiaa mieheltä ja sen mielipide oli Citroen. Sen perustelut oli sulavalinjainen auto joka ei jätä tienpäälle... että sillai.





hk

jonka täytyy mennä nyt lastenpöytään nauttimaan dubloateriaa



Ynis: Masa. Heh, sain hyvät naurut nykäsvisiosta.

Autog on unohtunu vastata. Sitä paitsi jouduin mieheltä kysymään, minkä merkkinen mun eka auto oli, kun en millään saanut päähäni. Honda Civic. Tosin tunnen niin huonosti autoja, että ei oo mitään käsitystä, että onko moista enää olemassakaan ja jos on, niin miltä uutenä näyttää. Pieni mutta pippurinen ja " tilaihmekin" tarvittaessa.



Alli71. Toivottavasti saatte miehesi tilanteesta tarkempaa tietoa, ettei tarvi pelossa elää. Nuo sydänjutut on kyllä niin tympeitä: Voimia! Mun miehellä on ns. vaarattomia lisälyöntejä. Mies on nimeny ne muljahduksiks ja selkeästi niitä on enemmän, jos on stressaantunu ja niskat/ selkä jumissa. Saikin yhdeltä lääkäriltä neuvon, että kannattaa pitää niitä varaventtiilinä, joka kertoo sen, milloin on aika hellittää tahtia.



Ayapille ja Pilelle mukavia iltamenoja!



Ankkamamma. Ei kukaan voi kaikkea jaksaa eikä edes haluta. Komppaan muita, että varmaan remontin valmistuminen vaikuttaa asiaa jos toiseenkin. Mutta ainahan Lilan eilistä linkkiä voi katella ja miettiä ;)



Voi Jatu. Tuo on kyllä harmillinen tilanne. Onko miehes perustellu ei: tä sulle. En tiedä kyllä, oisko siitä mitään apua. Voimia!



Äitikuu. Kiva, että matka meni hyvin!



Nukuttamisesta. En osaa mitään viisaampaa sanoa, mutta meillä myös oli esikoisen kanssa välillä tosi pitkät nukutushommat ja olin kyllä aika rikki. En muista, että toisten kanssa ois ollu samanlaista enkä osaa sanoa, että onko lapset erilaisia, vai oonko ite muuttunu. Mulla ei oo kanssa ottanu oikein tuulta alleen, kun oon miehelle selittäny, että hän ottais enemmän vastuuta nukuttamisista jo nyt, ettei sitten tuu liikaa muutoksia vauvan myötä. Kun sitten mä en mitenkään jaksa enkä pysty määräänsä enempää. Mies saattaa laittaa pyjamia ja pestä hampaita, jos sattuu kotona olemaan, mutta nukutus jä mulle " kun lapset haluaa, että äiti laulaa" .



Mimmu k. Kiva, kun jaksoit laittaa kuulumisia! Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.



Lila: toivottavasti saat hb:n nousemaan! Joo , järkyltähän se kr... maistuukin, mutta on yleensä tosi tehokasta.



Omanapa vielä. Eilen mua ärsytti kaikki. Tympi, kun " mua rangaistiin" niin pahalla väsymyksellä ja oksetuksella, kun kerran olin vähän omissa menoissani. Sitte ärsytti tuo vaalihomma. Ei yhtään huvittais rueta noista kahdesta selvittämään, kumpaa äänestää ja miksi. Sitte ärsytti nuo hääjutut. Kyllähän sen ymmärtää, että jokainen stressaa häitään ja toisaalta mietittiin miehen kanssa, että onhan se hyvä, jos meille tulo helpottaa (miehen veli ja morsiamensa on piipahtaneet aina " tärkeitten vaiheitten" jälkeen miellä). Mutta kun välillä ei ota mitään tolkkua, että mitä oikein haluavat. Ja sitte pyysivät, että jos esikoisella vois olla musta puku. HÖH! Mun mielestä viiniinpunainen takki ja mustat housut kävis hyvin " pienelle" morsiuspojalle, vaikka morsiamen isällä ja sulhasella onkin mustat puvut ja morsiamella ja tytöllä valkoiset. Kun miellä ois sellainen ollu valmiina eikä tosiaan ois aikaa eikä rahaa rueta uutta ostamaan. Tutuilla ei myös ole. Yhtä mietittiin, mutta olikin tummansininen. Kyllähän tuolle käyttöä löytyy, mutta ärsyttää niin, kun just olin luullu, että meille on vaatteet valmiina eikä tarvi enää kaupunkiin lähteä.

No, tänään on ollu vähän parempi päivä. Salmiakkia oon ottanu, kun tuntuu paineet olevan niin kovin alhaalla. Aika kevyesti oon muutenkin ottanu, kun tuntuu, etten oikein oo kunnossa.



Jaksamisia ja mukavaa iltaa kaikille!



T@hti ja kolmikko sekä rv 14+1

mieltä askarruttaa a)lastenhuone ja b)aamulla alkavat työt.



Jos kiinnostaa, ois kiva saad kommenttejanne seuraavista vaihtoehdoista lastemnhuoneeseen, ei osaa päättää millään.



Vaihtoehto a) Ikean Expedit, pienempi versio siis 149x149 cm. sinänsä siisti mutta vie tilaa melkoisesti kuiteskin. Haaveena saada lelut järjestyksen lapsilta. Mistä löytää sopivia ja kiboja laatikoita, hyllyt Tomeran mukaan 39cmx39 cm. Ja tuleeko ruma, jos paljon laatikoita? Romuja nimittäin piisaa. Väri valkoinen. Samaa hyllyä tai samanlaista löytyy Jyskistä ja Ellokseltakin, niisä pyörillä varustettuna.



http://www.ikea.com/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?topcategor…

http://www.ellos.fi/ListPage/ListPage.aspx?CategoryId=190



Vaihtoehto b) Ellokselta oheisesta linkistä hyllytalo ja hyllykkö kanvaasilaatikoilla. Mietintää: onko mistään kotoisin ja mahtuuko mitään roinaa. Kun ja jos joskuspoikien sängyt siirretään huoneeseen niin ei paljoa tilaa jää. Sänkyjen alla on pienet säilytyslaatikot, niihin mahtuu jotain. Kenttä on vapaa, kommentooeja otetaan vastaan.



Ääh, nyt mentävä laittaan nuo muksut iltapalalle ja unikuntoon ja vaatteet aamuksi ettei tarvii yöllä romuta kaapeista niitä...



Palailen...

Tuttis

http://www.ellos.fi/DetailPages/DetailPage.aspx?categoryId=190&productI…

Ihan sama vika taisi olla kuin sullakin! Se taisi olla monta vuotta ilman, että sitä kukaan huomasi. Ihan jännästi kerran lääkäri jenkkilässä huomasi sen ja lähetti spesialistille. Kokeita otettiin yms. mutta silloin se ei haitannut niin paljoa. Sitten päätin jo vaikeiden vakuutuskiemuroiden takia, etten mene enää vikaan tarkastukseen. Taisi kysta siitä suivaantua ja ruveta kasvamaan sen kevään aikana niin, että lääkärikin alkukesästä huomasi jo pelkällä katseella sen suurentuneen. Silloin se jo häiritsi elämää ja päätin, että on paras mennä siihen vikaan tarkastukseen:) Vaihtoehdoksi sain leikkauksen tai sitten oltais imetty nesteet pois ja toivottu, ettei se enää laajenis uudelleen. Meidän äidillä on sama homma ollut jo vuosikaudet eikä sille olla tehty täällä Suomessa mitään, joten sanoin heti valitsevani leikkauksen ja pääsinkin siihen jo parin viikon sisällä. Multa leikattiin vaan toinen puoli pois enkä siis tarvi mitään kilpirauhaslääkkeitä. Leikkaus tuntui ajatuksena hurjalta, mutta nukutuksesta herääminen taisi olla se pahin juttu:) Oli kurkkukin toki inhottavan oloinen, mutta liikkeelle lähdettiin jo 2 päivää leikkauksen jälkeen ja haava parani kyllä tosi hyvin. Voin siis suositella, jos sillä pääsee eroon vaivasta!



Nyt lähden houkuttelemaan isorinsessaa nukkumaan...



T: Ynis

Olen yrittänyt miettiä, mikä auto olisin. Ehkä joku kallis ja hieno (Mersu?), sellainen, johon ei kovin helpolla saakaan uusia osia. Tai toisaalta joku romu ja halpa, jota ei saa käyntiin millään, kun kerran sammuu. Vrt. puputtelu-keskustelu ja kommenttini siihen:) No, mikä tahansa sulavalinjainen, joka kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön!



Nukutuspuuhista. Meillä se on miehen hommaa. Tosin tätä nykyä se käy aika helpolla, joten minunkin pinna saattaisi siihen riittää. Ja riitti tänäänkin, kun mies on sählyä pelaamassa. Viisi minuuttia sitten vein pojan makkariin ja annoin maidon - mitään ei kuulu enää.



Olen itsekin miettinyt samaa, mitä Mimmuli pohti noista nukuttamisista, silloin kun meilläkin se oli varsinaista työtä. En tosin päässyt toteutusasteelle mutta ajattelin juuri noin; että ei se nyt ole iso aika minun päivästä, jos vietän muutaman kymmenen minuuttia lapseni kanssa ja näin hän saa nukahtaa turvallisuuden tunne mielessään. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa näillä hermoilla. Mutta onhan se järjetöntä odottaa lapsen nukahtavan aina helpolla, eihän itsellekään tule useinkaan uni edes puolessa tunnissa.



Mutta jos on tottunut, että lapsi nukahtaa hyvin ja nukkuukin hyvin yönsä, menee homma ihan sekaisin, jos asiaan tulee muutos. Kuten viime yönä meillä. No, en varsinaisesti hermostunut mutta mietin kyllä taas asioita, jotka eivät puolla toista lasta meidän perheeseen:) Ja nyt, ei se nukahtanutkaan.



Palaan kohta.



T-P

Iltapuuhat miltei tehty, nuorimmainen nukahti hetki sitten omaan sänkyynsä, meilläkin on toi nukkuminen hankalampaa iltaisin, Jade ei meinaa millään nukahtaa sänkyynsä vaan tulee sieltä aina pois. Meillä minä yleensä laitan pirpanan nukkumaan, mutta tänään vanhin poika vei sen sänkyyn ja kas kummaa nukahti sinne sen siliän tien. Näköjään ei malta käydä nukkumaan jos mä itte sen vien. Meillä on muutenkin taas aivan älytön äiti kausi, ei hetken rauhaa saa. Senpä takia tulinkin vasta nyt täällä piipahtamaan. Päivällä yritin maksella paria laskua, mut eihän siitäkään mitään tullut kun tytön piti olla koko ajan sylissä. Kaiken kruunaa vielä vanhemman tytön uhma tai mikä lie, yhtään ei usko kun sitä kieltää, on kyl niin itsepäinen lapsi(kesällä täyttää 6v.) Mieskin iltavuorossa eli oikein " hermot lepää" näitten rakkaitten lapsieni kanssa. Onneksi yksi on sentään unten mailla.

Mies soitteli perjantaina sille neurologille ja koittaa saada sille myös aikaa kun huomenna menee siihen aivotutkimukseen, kävi ilmi että miehellä kun on ollut aivovamma( ilmeisesti viime tammikuussa kun kaatui liukkaalla) niin tämä epilepsia on miehellä ja lääkäri haluaa lääkkeillä varmistaa ettei tule saamaan enää yhtäkään kohtausta, koska se saattaisi olla jo kohtalokas. Jommassa kummassa aivolohkossa on jotain,lääkäri haluaa estää sen leviämisen toiselle puolelle. Kysyin kyllä mieheltä mitä se jotain on, mut ittekkään ei tiedä. Mieheni kysyi myös, kauanko joutuu syömään ko. lääkkeitä niin vastauksena tuli et koko loppuelämän. Tarkkailevat aika ajoi ilmeisesti sitä mitä siellä nyt sit on. Mieheni hyväksyi asian ainakin sillä tavalla että kävi tänään hakemassa lääkkeet, mut ei ole vieläkään sata varma siitä epilepsiasta. Tosin sillon vuosi sitten kun loukkas päänsä, ei enään haista mitään ja lääkäri varoitteli mahdollisesta epilepsiasta, eikä olisi saanut enää kolhia päätään, toisin kävi kun silloin tippui siellä työmaalla. Huomisesta kokeestakin mieheni on hieman huolissaan, lähinnä siitä mitä sieltä löytyy( on ensimmäinen kerta kun otetaan aivojen EEG) Mutta pääasia on kummiskin se että kävi hakemassa lääkkeet ja huomenna varmaankin aloittaa niitten syömisen! Kyllä se siitä sitten, ainoa huoli mulla on kun viimeksi sai sen kohtauksen niin meidän lapset näkivät myös sen ja toiseksi vanhin( tulee tässä kuussa 9v) istui isänsä vieressä ja rupes sit itkemään, jälkeenpäin pojalla oli huoli, kuoleeko isi, mitä jos se kuolee jne. Selitin kyllä tilanteen kaikille ja tuntui kaikki sen ymmärtävän, mutta silti sitä haluaisi suojella lapsiaan tuommoisilta asioilta.

No, jospa vaihtaisi muihin aiheisiin, minkä merkkinen auto haluaisin olla; varmatoiminen, kestävä, turvallinen tarpeen vaatiessa nopekulkuinen, mikäköhän automerkki voisi noi kriteerit täyttää, varmaankin maasturi. Kellokin rientää, täytyy laitella pojat unten maille, lupasin pojan saattaa huomenna kävellen kouluun ja poika menee jo kahdeksaan, tänään saatoinkin ekaluokkalaisen koiran kanssa kävellen ja kävelinkin varmaan viisi kilsaa. Mulla on tän viikon tarkoituksena kävellä vähintään toi viisi kilsaa joka päivä ja ensi viikolla aloitella sit vatsalihasharjoitukset.

Pakko mennä laittaa noita nukkumaan kun pelkkä kehoitus ei riitä. Tulen varmaan huomenna kertomaan, miten siinä kokeessa sit meni, siihen asti ADIOS

Vajaa tunti siihen meni, että sai pojan nukkumaan. Mikähän juttu tää nyt on? Yöllä valvoi, nukkui vain 2h päikyt, kun yleensä nukkuu sit paremmin päivällä jos huono yö. Ja kun on kello 14 heränny, nukahti äsken, vähän ennen 21. Lopulta tyytyi sylirauhoitukseen, jonka jälkeen jätin sänkyynsä ja sinne on tainnut nukahtaa. Annoin kyllä Panadolia ennen sitä, kun pärskii, joten taitaa olla tulossa kipeäksi. Kun käytiin kahvilla kaverin luona, jonka taapero oli räkäinen. Siis tiesin sen etukäteen, mentiin silti.



SUOMEN TURKU! Olen tulossa sinne ensi viikolla ma-to väliseksi ajaksi. Mies tulee koulutukseen ja me tullaan Onnin kanssa mukaan. Tapaamisen perässä tässä huutelen!!! Tomera taitaa opiskella niin ahkerasti päivisin, ettei ehdi? Entä Sittis??? Oliko sieltä päin muita, en muista??? Huhuilen vielä s-postissakin.



Nyt suihkuun ja sitten pehkuihin. Kun ei tuosta yöstä tiedä.



Ai niin. Mimmuli kiitos leipäohjeesta! Vaikutti sellaiselta, että pitää kyllä kokeilla. Kortisoni asiaa kysyin kaverilta, joka itse käyttää. Jatkan rasvailuja.



Kyllä on possu olo. Ei tullut tästäkään päivästä sitä uuden elämän ekaa päivää. Kaupungille piti mennä ostaan kummipojalle lahjaa. Ajattelin, että kävelen sitten takaisin nilkkapainot jalassa mutta mies vei syömään. Olivat saaneet töistä bonusrahoja, joten käytiin sitten Rossossa. On kyllä niin löysä possu olo, että! Kuukauteen en ole salilla käynyt, ennen sitä alkoi jo tuntua sille, että tästä tulee kesäksi jotain.



Poistun valittamasta. Aavis, ei todellakaan tule mieleen, että sinä se vaan valittelet. Teillä on varmasti rankkaa mutta ihanasti osaat myös kuvailla ihania hetkiäkin, Motti-showt yms:) Täällä ollaan sitä varten, että meille saapi purkaa huolia!



T-P

Lyhyeen loppu se ilo että mulla ois päivisin kone käytössä:( Katin kontit, miehen työpaikalla tehtiin jotain muutoksia ja nyt ei käy enää yhteen tuon viritelmän kanssa. Itkun paikkahan sekin taas oli, vähänkö oon herkällä mielellä nykyään;)



Tomera, kiva että teillä Idan hoito on lähtenyt sujumaan. Meillä alkaa huomenna harjoittelu pojan kanssa päiväkodissa ja voi tätä ahdistuksen määrää. Sit pelkään että alan sielläkin itkemään kun mietin että täällä se mun pieni poika pian joutuu viettämään päivänsä ja ikävöimään äitiä. Pojalla nimittäin jatkuu vaan äiti-vaihe jo kolmatta kuukautta, oikeesti pelottaa mitä tuosta hoitohommasta tulee.



Ankkis, tuo teidän rankka remonttiputki on aivan varmasti suuri syy noihin nykyisiin tuntemuksiisi. Varmasti helpottaa kun pääsette takaisin normaalielämään.



Mimmuli, hienosti pohdiskelit omaa suhtautumistasi nukutushommiin. Meilläkään ei ole helppoa sen suhteen ollut ja itselläkin välillä pinna kireällä.



Ai niin,meillä perjantaista asti ollut pojalla maidoton ruokavalio ja eipä ole enää limaista löysää kakkaa. Keskiviikkona mennään kuitenkin allergialääkärille, en tiedä kantsiiko kun itse jo jonkinlaisen diagnoosin oon tehnyt mut mennään kuitenkin kun vakuutus korvaa...



Nyt meen henkisesti valmistautumaan huomiseen.



Hyviä öitä ja jaksuja kaikille!



Helli ja poika 1v4kk+

Minkä kokoinen esikoisenne on? Meidän pojille ostettiin miehen veljen häihin kaksi vuotta sitten tummat puvut, 110 ja 130 cm, että jos tarvisit lainaksi niin saisit, kunhan saatais puku sinne teille jotenkin.



Laita privaa jos kiinnostaa!



Pikana, ei ehdi enempää,

Ankkis

Poika äsken huuteli,typy hiljenee ja taas alottaa..En kyllä ihan helposti sinne mene kun se osaa jo juoksuttaa ihan huviksee.typy myös keksii aina valvomis juttuja...uusin on että menee patjan alle,pakkohan se on mennä sieltä pelastamaa :-/ Poika teki samaa...nukahtikin joskus sinne.



Ihana olis kerranviikossa päästä seurassa pois kotoa,mut ei ihan onnistu ku mies 2iltaa kokonaa pois ja mullaki 2iltana jumppa..ja onhan tuo jumppa omaa aikaa.Yritän et kerran kuussa pääsis la kaupoille ja sit et kerran vkos näkis jotain kaveria lasten kanssa.

Ihana Enkeli kun nyt tuutte,lupaa niin kylmääkin et ei taida uloskaan paljo päästä..ja jos tytöt edellee nukkus yhtä aikaa :-)



Simam:No voi..mut terapiakävely kyllä välistä sopii.Illat aika varattuja ,mut välil su illal tuntuu et seinät kaatuu..ja jumpathan loppuu taas joskus huhti-toukokuussa.Laitan numeron mailina ni helpompi laittaa tekstarii jos kävelyttää..



T@hti:Syitä on kyllä...ei hän ikinä enempää ku 2ole halunnu,on tyttö ja poika hyvä niin,ovat terveitä miks riskeerata,haluu et tulee seki aika taas et päästää kahestaa,kahen kans voi viel liikkuu suht helposti,ei hän enää mitää vauva-aikaa jne.jne.Et ihan järkisyitä mitä minäkin itselleni hoen,mut järki ja vauvakuume ei kohtaa....ne on ihan eri planeetoilta!



Ynis:Pukeutumiskokemus sitte jakamaan..kannattaako?!



Amysah:Miehelle huomiseen onnea!Toivottavasti asiat alkaa teillä selviimään



Helli:Olihan helli...tsemppiä huomiselle hoidon alotukselle!!



Typy kiipeilee taas lisää,nyt kokoajan rattaisii ja ei pääse pois..Se tyttö on oikeesti niiiin vilkas.



Nyt on hiljasta,menen syömää-ei ole kiva ku iltapala on suunnillee ainoo rauhallinen ateria jos tästäki välil pitää hypätä nukkuvia rauhottelee...Kohtahan poika varmaa lähtee uniliikenteesee..



jatu

Tuttikselle myös tsemppiä huomiseen päivään!

minä sen Ikean hyllyn aion ostaa,isille just mitat laitoin et kestääkö kattoteline vai pitäkö auto vuokrata...

Kaveril oli se ja niil oli ainaki 2alarivii laatikoita ja ylempänä oli sit kirjoja ja esim.kyniä purkeissa siis semmosii " aikuisenvalvottavia" tavaroita..



jatu,nyt syömään

Ei ole poika nimittäin ikinä kävelytettäväksi suostunut, mutta tänään viimein käveli ensin koko päivän isin käsipuolessa ja illalla sitten äitinsä käsien tukemana huushollia ympäri-ympäri-ympäri. Kovin hellästi pidin käsistä kiinni ja ihan itsehän tuo osaisi jo kävellä, muttei poika sitä vielä oikein itse usko. Mies aloitti pottailun opettelemisenkin ja yhdet pissat onnistui sinne saamaan :) Illalla sitten kertoi taas kerran, ettei opiskelujen ohella mene tänä keväänä töihin kuin kahdeksi viikoksi ja tietenkin olen asian kannalla sataprosenttisesti. Ennen yhdeksää sain Antsan nukahtamaan ja samantien simahti väsynyt isikin. Ei jaksanut enää isommille iltasatua. Raskasta hommaa tuo koti-isin duuni :))



Kovin on mustasukkainenkin tuo pieni söpöläinen. Illalla jutteli mies esikoisen kanssa, otti syliin ja halasi. Antsa päästi karmivan kiljunnan, aivan kuin sanoen: " Se on minun isi, eikä sinun!" Anoppi kertoo usein tarinaa siitä, miten mies, pesueen kuudesta lapsesta nuorin, oli 3-4 vuotiaana itkien yksinhuoltajaäidiltään kysellyt: " Olethan sinä minun äiti, etkä noiden muiden!"



Voih, nukutusrumba se voi olla väsyttävää. Meillä ollaan suurimmaksi osaksi siltä vältytty. Antsakin nukahti eilen sänkyynsä itsekseen lauleskellen. Tänään tuo nukahti syliini maitopullolle (söötti...mahtaneeko heräillä taas yöllä...?).



Voimia miesten sairauden kanssa kamppaileville! Ei tunnu kivalta, kun oma rakas kärsii! Meillä haki muutama vuosi sitten ambulanssi miehen, joka sai äkillisen kipukohtauksen mahaansa. Epäiltiin sappikivikohtausta, mutta mitään ei selvinnyt. Itse kärsin joitain vuosia sitten rytmihäiriöistä (en tosin sähköllä tasoitettavaksi asti), jotka näkyivät käyrillä, mutta ovat kuulemma hyvälaatuisia (?). Antsa, syysmammailu ja uusi rakkaus (samaan vanhaan...)mieheen ovat tainneet nuo häiriöt (ainakin toistaiseksi) poistaa.



Taidan päästä aiheesta kuin aiheesta omaan napaan ;))



Mukavia unia!



Saamuska