masennuksen toinen nimi on LAISKUUS.

Oireet eivät kuulosta kovin samanlaisilta.

Kaikkia joskus vituttaa ja laiskottaa, mutta jos sairaslomalle jää diagnoosina masennus niin kyllä silloin tosiaan on paha olla. Oikeesti. Hoidan työkseni masentuneita, he eivät kyllä ole tahallaan laiskoja ja saamattomia.

en jaksa, ei huvita, en kykene.

t. masentuneitten parissa työskentelevä

onko se jokin narkomaanin alahaara?

toivoen muiden tekevän samalla tavalla...

Epäempaattisuuskaan ei ole kovin tervettä.

Mutta oikeasti masentunut ei ole laiska.

Itseäni ottaa päähän narkoleptikkona, kun tällä sairaudella ei pääse sairaseläkkeelle. Edes sairaslomaa en ole sairauden takia pitänyt, kun en sitä saisi.

Onneks niitä ei montaa eikä tartte tuntea sitä.

Käy ihan kateeksi.

Mutta sitten on tosi paljon juuri niitä, jotka käyttää masennusta tekosyynä saadakseen saikkua. Minä ainakin tiedän muutaman, jotka ovat myöntäneet tämän ihan suoraan, kun työnteko ei ole kiinnostanut ja saikkua on ollut "pakko" saada. Mietin vain, että miten nämä menee siellä lääkärillä läpi? Vai miten hyviä näyttelijöitä tällaiset tyypit ovatkaan?

Siinä kun normaali ihminen valvoo pari vuorokautta putkeen on narkoleptikko yhtä väsynyt jo parin tunnin jälkeen. Eli nukahtaa lähes väkisin. Harvinainen sairaus.



Ei liity huumeisiin.

Mieli voisi muutuua.

vaikka hänellä onkin diagnoosi vaikeasta masennuksesta. pitääpä sanoa pojalle, että ottaa itseään niskasta kiinni ja lakkaa laiskottelemasta. vaikka ei sen masennus kyllä laiskotteluna oireile...



terveisin: 11 vuotiaan äiti

Ok, hirveetähän on tehdä työtä, kun kunto on kaikkea muuta kuin normaali ja pahimmat väsymiskaudet lääkityksen alettua olikin pakko myöntyä huilaamaan.



Koska kaikki masennusdiagnoosilaiset ei todellakaan ole pois töistä tai ovat vain ihan lyhyitä aikoja, on tosi typerää ap:ltä tehdä tämmöisiä aloituksia. Riittävän kurjaa, jos on masentunut. Ei siinä tarvita enää tämmöisiä vihjailuja, sairaslomasta saattaa masentunut tuntea muutenkin syyllisyyttä/häpeää. Jos siis sairaslomaa edes pitää.



Eiköhän ne ole ennemminkin noi kaikenlaiset selkä- ja hiirikäsivaivat yms. jotka on niitä höpöhöpösairaslomalaisten juttuja. Niistähän saa tosi pitkiäkin saikkuja eikä edes tarvitse leimautua töissä, toisin kuin mielenterveyteen liittyvissä jutuissa käy.

Toivottavasti et masentuneelle ihmiselle mene moista sanomaan, et teidäkään kuinka se ihmisen psyykkeeseen voi vaikuttaa. T.kans yksi mt-ongelmaisten parissa työskentelevä

eron



Laiskuus, ei halua tehdä mitään



Masennus haluaa tehdä, mutta ei kykene

Vaikea elämä alusta alkaen; läheisten menetyksiä, kiusaamista, henkistä väkivaltaa kotona, huostaanotto vielä sairaampaan perheeseen, hyväksikäyttö, ikuinen vähättely, kadulle potkiminen, kaverittomuus, työpaikkakiusaaminen jne. Lista jatkuisi niin pitkään että kukaan ei sitä jaksaisi lukea.



Ps. Niin minä olin se 14 vuotta masentuneena ollut.

Töistä en ole masennuksen vuoksi ollut poissa päivääkään. Työni hoidan luullakseni hyvinkin (ainakin se näkyy palkassa). ITöissä otan vastaan moniongelmasia ihmisiä, tuen, kuuntelen, teen kaikkeni jotta heillä olisi paremmin asiat. ltaisin minä itken, juon tai itken ja juon. Saatan käydä lenkillä ja itken, käyn uimassa ja itken kun kävelen kotiin. Luen jotta en itkisi... Laiska olen vaan.

"olen niin masentunut.tarvitse saikkua.. nyyh."

taidat olla laiska..ainaki sängyssä

Minulla ahdistuksena ja itsetuhoisuutena. Olin osastolla jossa suurin osa nauroivat saanko minä speediä dosetista.. Minä en nuku 6h kauempaa päivässä. Ajatukset kiertää kehää, elämä tuntuu vaikealta, ihmissuhteet mahdottomilta ja koko elämä merkityksettömältä. Olen ollut varmaankin masentunut koko elämäni (kamala lapsuus). Nyt vasta 3 vuotta sitten se diagnosoitiin, samoin persoonallisuushäiriö.. Harva ihminen tietää missä jamassa oikeasti olen. Sen tietää vain oma perhe..