Mista LAADUKASTA lastenmusiikkia? En haluaa mitaan Smurffeja, Lenni Lokinpoikasia tai epavireista maakivaa sinne pain laulua.

Meillä on soitettu niin kotona kuin pitkillä automatkoilla ' Täällä vartoin minä' , ' Umpikuja 5' sekä uusinta cd:tä ' Sumffaa' . Suosittelen lämpimästi, sillä tästä voi tykätä myös aikuiset lapsista nyt puhumattakaan.



Lisää tuosta yhtyeestä ja heidän musiikistaan löytyy osoitteesta www.tohtoriorff.net

lasta!



Meidän lapset ovat tykänneet myös Helsingin kaupungin orkesterin " Nallekarhu -konsertti" cd:stä.

Lapsen 7v lemppareita ovat mm. Hector, YUP, Enya.

Itse olen muusikkoperheen kasvatti, jonka musisoinnin ilo on tapettu lapsena konservatorio-systeemissä ja kovien paineiden alla. Veli harrasti juuri tuota " hyvä musiikki - huono musiikki" -listaamista. Teini-ikäisenä olin aivan jumissa tämän kanssa, ja ajattelin että todella joku musa on oikeata ja joku väärää.



Tätä jatkui, kunnes menin nykyisen miesystäväni seurana Yön konserttiin. Sehän nyt tietenkin kuului ehdottomasti tähän huonoa/p...kaa musiikkia osastoon; joku siivooja laulaa ja vetää hyvät rahat.



Mielipiteeni muuttui täysin, kun en voinut jatkuvalle kyyneleiden valumiselle ja jalan hytkymiselle mitään. Joku liikahti. Tajusin, että ei musiikki ole pelkästään sointuja, sävelkulkuja ja musikaalisuutta. eniten merkitsee tunne, jonka se herättää tai on herättämättä.



Meillä lapset päättää itse, mistä tykkäävät. Riitan titi-nalle on mun mielestä aika järkky, mutta 2-vuotiaana lapset oli aivan intoa piukassa ja hyvä niin. Nyt poika 5v. jammaa täysillä Popedan Mörrimöykkyä ilman paitaa ja tyttö tanssi saman ikäisenä melkein tunti tolkulla classic fm:n tahdissa. Mielummin leveästi kun kapeasti tarjontaa.

Tutustu vaikkapa Vuohi Kaipaa Kalahariin-levyyn.

Järeämpi musiikki ei kyllä lapsille ole maistunut. Meillä lapset eivät ole koskaan pitäneet esim. Fröbelin palikoista. Etenkin kuopus on selkeästi herkkäkorvainen eikä hän ole koskaan pitänyt kovista äänistä (elokuvateatteristakin olemme tulleet kesken pois, koska hän ei ole jaksanut istua metelissä pitkään). Toisaalta, sinfoniakonsertissa on lähes samat desibelit, mutta se ei ole poikaa häirinnyt.



Ns. laadukas lastenmusiikki auttaa lasta kehittämään niin sävel- kuin rytmikorvaakin. Monet näistä ketjuissa mainituista lauluntekijöistä käyttävät myös loistavia sanoituksia, jotka päästävät lapsen mielikuvituksen valloilleen. Tämä on mielestäni hyvä pohja ikävuosien myötä tuleville omille valinnoille, suuntautui kiinnostus vanhempana sitten klassiseen musiikkiin, kansanmusiikkiin tai hevirokkiin.



Ihan samalla tavalla vanhemmat vaikuttavat (ja vanhempien tuleekin vaikuttaa) siihen, minkälaisia kirjoja lapset lukevat, mitä elokuvia ja näytelmiä he katsovat, minkälaisia maalauksia he näkevät jne. Vanhempien ohjauksesta huolimatta lapset tulevat aina lukemaan myös itse valitsemiaan kirjoja, katsomaan itse valitsemiaan elokuvia jne. Ilman vanhempien ohjausta jäisi heiltä kuitenkin ehkä kokematta sellaisia asioita, jotka saattavat kantaa runsaastikin hedelmää myöhemmin.



t. eräs muusikkoäiti

Vierailija:

Ihan samalla tavalla vanhemmat vaikuttavat (ja vanhempien tuleekin vaikuttaa) siihen, minkälaisia kirjoja lapset lukevat, mitä elokuvia ja näytelmiä he katsovat, minkälaisia maalauksia he näkevät jne. Vanhempien ohjauksesta huolimatta lapset tulevat aina lukemaan myös itse valitsemiaan kirjoja, katsomaan itse valitsemiaan elokuvia jne. Ilman vanhempien ohjausta jäisi heiltä kuitenkin ehkä kokematta sellaisia asioita, jotka saattavat kantaa runsaastikin hedelmää myöhemmin.

t. eräs muusikkoäiti

tässä ketjussa tuntui siltä, että äiti ei ohjaa vaan kieltää. Toki voi soitattaa lapselle vaikka omaa suosikkilevyään, mutta jos lapselta kielletään vaikka Fröbelin palikat siksi, kun äiti ei niitä siedä (ja lapsi siis pitää ja itse haluaa kuunnella), niin se on jo jotain muuta kuin ohjaamista.

Peter Pan -musikaaliin säveltämät biisit on ihan loistavia!

Niitä jaksaa aikuinenkin kuunnella ;).

Mukaralla myös ihan ok.

Jouluna tuli sitten se helkutin Ella ja Aleksi meillekin, ja tottahan sitä kuunnellaan jos lapsi haluaa, mutta sitä leyä en ikinä olisi itse meille halunnut. Hirveetä paskaa ihan oikeasti :P.

Anni Tannit: Sen lisäksi, että lapset laulaa epäpuhtaasti ja väärillä sanoilla niin sovitukset on huonoja. Äänitys on karmea... paljon virheitä ja kohinaa. Osa kyllä tykkää kun ovat niin autenttisia... mutta siis kun maksaa niin ei tuollaista laatua voi ostaa.



Mun vinkki: Pikkumarjan eläinlaulut, aivan fantastisia. Samalla lapsi oppii lähes kaikki musiikin tyylilajit.

LEnnä, lennä leppäkerttu cd-. LAuluja 1960 luvulta. Kumpaakin myy esim. stockmann.



Helsingin kaupunkin orkesteri levytti n. vuosi sitten lastenlaulu levyn. Aivan loistava, saa esim. ihan prismoista mutta myös varmaan stockalta. On hyvin klassinen mutta huippumielenkiintoiset sovitukset yms. Meidän lasten lempilevy.





Sitten mä harrastan sitä, että menen kirjastoon ja lainaan sieltä levyjä lastenosastolta ja niitä poltan meille kotikäyttöön.

Hyviä: Tapiolan kuoro 70-luvulta, kauniaisten musiikkiopiston kuoro, vauvan vaaka yms. Mä kokoan usealta levyltä parhaat kappaleet. Nää sitten soi aina autossa.

Jos minun lapseni tykkää jostain lastenlevystä mistä itse en, niin en silti kiellä häntä uuntelemasta sitä! LASTENmusiikkiahan se on! Mikä minä olen määräämään, millainen musiikki saa ilostuttaa lastani?



Te olette outoja.

Nimeltään taisi olla Lastenmusiikin aarreaitta. Siinä Leif Segerstam johtaa, solisteina Mari Palo ja Kai Hyttinen ja yksi poikasopraano, jonka nimeä en nyt saa mieleen. Mutta varsinkin tuo poika on niin sairaan loistava laulamaan, 12 v ja laulaa niin taivaallisen hyvin ja puhtaasti, silti lapsen kuuloinen ääni vielä. Saisi tehdä omankin lastenlaululevyn!



Sovitukset tällä levyllä ovat todella hauskoja, poikkeavia muista, ja kekseliäitä. Yhdistävät tuttuja klassisen musiikin teemoja sopivasti, esim. Kimalaisen lentoa Hyttys-Hubertiin ja Ravelin Boleroa Elefanttimarssiin! Todella hyvä levy, suosittelen ehdottomasti!

-kirja ja CD on poikamme (2,5v) suosikki.

Monelta känkkäränkkäitkulta olemme säästyneet automatkojemme aikana levyn turvin.



Kirjaston levyhyllyllä on tämäkin perhe vieraillut tiheään. Olen ikäväkseni oppinut huomaamaan, että suurin osa lastenlevyistä on ala-arvoista sontaa. Lenni-lokinpoikasetkin ovat vielä vauvaikäiselle hieman liian jytkyä tavaraa.

Käy myös vaikka Fimicin nettisivuilla katsomassa, siellä pitäisi olla kokonainen luettelo Suomessa julkaistusta lastenmusiikista.

Sieltä löytyy luettelo (pdf-muodossa) jossa esitellään yli 200 suomalaista lastenlevyä.

muita suosikkeja ovat juuri nuo Ellan ja Aleksin pari levyä, ihan perinteiset vanhan ajan Georg Malmstenin lastenlaulut (ihania!), Fröbelin Palikat, Tohtori Orff ja Herra Dalcrozen levyt ovat myös hauskoja, Mikko Perkoila on tehnyt monta hyvää levyä jne.

Siis Paukkumaissi.

Meillä suosiossa myös M.A. Numminen, Tohtori Orff, Herra Heinämäen Lato-orkesteri, Vuohi kaipaa Kalahariin...

Ei melodioitra, huonot sanoitukset. Jos ei kuuntelisi sanoja, biisejä voisi soittaa jossain B-luokan nurkkabaarissa kaljahuuruisille äijille.



Ipanapan tarkoitushan oli olla levy, jota jaksavat kuunnella lapset ja aikuiset. Meillä sitä ei kestä kuunnella kummatkaan. Lapset kuuntelivat pari kappaletta suu ammollaan ja kävivät pistämässä pois. Ensimmäinen lasten levy, jonka kohdalla näin on käynyt.