Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen HUONO äiti ja epäonnistunut kasvattajana - miehenikin sanoi niin...
15.01.2006 |
Olimme viikonlopunvietossa anoppilassa, joka on 4v tytöllemme mieluinen ja odotettu kyläilypaikka.
Viime aikoina ongelmaksi on tullut se, että lapsi ei usko oikein mitään mitä sanon mummolassa ollessamme ja tyttö kokoajan vertaa minua ja anoppia tyyliin " mummu on kiva, äiti on ihan typerä" . Siinäpä se, kun mummulassa pikkuneiti saa olla oikein komenteleva prinsessa joka saa kaiken sormiaan napsauttamalla, isovanhemmat eivät häntä juuri kiellä.
Esim. kaupungille lähtiessämme tänään, tyttö temppuili pukemisen kanssa puolituntia ja vasta kun sanoin tiukasti, että vaatteet päälle ja vähän äkkiä, anoppi siihen että " koittakaas nyt olla tappelematta" !!! Siis en voi korviani uskoa! Sanani jyrätään tai sitä vähätellään (ilmankos lapsi ei tottele mitään)! Myös mieheni on lepsumpi vanhemmillaan ollessaan; kotona moinen " typerä kakkapää" - kielenkäyttö loppuu hyvin lyhyeen.
Mies ei tietenkään tätä myönnä. Hän kehtasi jopa väittää, että ei muilla ole lapsen kanssa sellaisia ongelmia kuin minulla!! Kun vastasin, että jossainhan täytyy vikaa olla, kun lapsi käyttäytyy kun mikäkin nirppanokkainen prinsessa mummolassa, mutta ei muualla.
Käski katsoa peiliin ja syyttää itseään jos ei saa 30 vuotiaana 4 vuotiasta lasta kuriin! Eipä olla sen koommin puhuttu toisillemme...
paitsi että ilmoitin että parempi jättää se toinen lapsi tekemättä (mikä on vuoden päivät ollut työn alla) kun olen niin helevetin epäonnistunut kasvattaja!
Lisäksi minulla on aidosti paha mieli siitä, että olen lapsen silmissä " ihan kakka" kun olemme anopilla. Lapsi pyytää esim. kaikessa jos tarvitsee apua, niin mummulta, ei minulta. Minua hän ei juuri edes huomioi, paitsi haukkuakseen " typeräksi" tai ilmoittaakseen " mene pois, sä et saa tulla tänne..."
Ehkä olen sitten äitinä epäonnistunut pahemman kerran...
Kommentit (5)
Meillä neiti 3v. on kans niin mummun tyttöä kun mummulassa ollaan. Minä en kelpaa edes vettä antamaan tai pyllyä pyyhkimään. Ja kun äitini mielestä tuntuu olevan tärkeämpää että lapsi ei huuda ja kuikuttele kuin että oppis että kaikkea ei vaan aina saa. Siis lapselle pitää antaa just sitä mitä haluaa. Kyllä mun mielestä jos lapsi ei esimerkiksi ole syöny kunnolla ruokaansa siitäkään huolimatta että jälkiruoan saa sillä ehdolla että syö, niin äitini ajattelee että kunha jotain edes syö. Eihän se voi niin mennä! Meidän neiti eläis herkuilla mieluummin jos sais valita.
Kyllä se ohi menee. Käyttäkö te paljon siellä? Jos ette niin anna mummun hoitaa tyttö, jos se on tytön mieleen. Pääset paljon helpommalla, vaikka ei kyllä miehesi ja anoppisi saisi sun sääntöjä polkea suohon. Se on tosi typerää niiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo sanoa, et sulle tulee paha mieli kun tyttö puhuu noin rumasti. Itse vastaavanlaisessa tilanteessa olen ottanut lapsen eteeni, katsonut tiukasti silmiin ja sanonut; Äidille ei sanota tuollaista KOSKAAN. Siis ei KOSKAAN. Tuliko selväksi???! Ja mun anoppi on kans yksi lellijä, mutta mun sana on se mikä määrää. Sen tietää anoppikin. Ens kerralla sanot anopille suoraan.
Ja vaikka susta tuntuukin pahalta kun lapsi suosii(lue:saa tahtonsa läpi aina) mummia, rakastaa lapsesi sinua, äitiä, kuitenkin paaaaljon enemmän kuin mummiaan! =)
Kyllä turvalliseen ja tasapainoiseen lastenkasvatukseen kuuluu asettaa lapselle rajat!
Kyllä muut siitä huolenpitää...
Todella, lapsi aistii/ vaistoaa kenen sana painaa ja käyttää hyväkseen sopivassa tilanteessa. Onko sinun mielipiteesi miehellesi ilmaa? Sivuseikka? Kannattaa kuunnella parisuhteen sanatonta ääntä.
Omasta elämästä tuttua. Anoppilassa olen vaivaantunut, kun lapset pompottaa kaikkia pomppivia...
Alue: Aihe vapaa
omassa kotona taas isi ei kelpaa, ainoastaan minä.