Nama jotka " eivat tietenkaan anna lapsen maarata ruoasta" ja " ei lihapatojen aaren kuole" -tyypit ei ole elaneet todella huonosti syovan lapsen kanssa. Eivatka tieda millaista tress

mutta ei se nälkään kuole vaikka tarjoaisin oikeaa ruokaa leivän sijasta ja jättäisi muutaman ruuan välistä. Huutoa ja kiukkuilua se on, heittäytymistä ja riehumista. Joten tiedän kyllä millaista on elää huonosti syövän lapsen kanssa.

Minusta tuntuu jälkeenpäin, että lapsi oli niin järkyttynyt elämässään tapahtuneista jutuista, että miltei lopetti syömisen kokonaan. Nyt kun tilanne korjaantunut, syöminen parantunut. Kenties lapsi oli jopa masentunut? En tiedä...

vahditaan, kiristetään ym. että lautanen tyhjäks..Lapsi tekee yökkäysliikkeitä koko sen 2tuntia (vierestä seurannut)

Otas muutama päivä että kirjoitat ylös ihan kaiken mitä lapsi syö. Mene sitten lääkärin puheille sen ruokapäiväkirjan kanssa.

Minulla yksi huippuhyvä syöjä ja yksi huonosti syöjä. Edelliselle en tee ruokapoikkeuksia, toiselle on ollut pakko tehdä.



Sitähän se lapsenkasvatus on: tilanteet vaihtelevat, ja eri luontoisia lapsia pitää kasvattaa eri lailla. Sinä itse tiedät, minkälainen lapsesi on.

Vierailija:

vahditaan, kiristetään ym. että lautanen tyhjäks..Lapsi tekee yökkäysliikkeitä koko sen 2tuntia (vierestä seurannut)

pitäsi jo lastensuojeluilmoitus tehdä tuollaisista sadisteista.

joista sitten tulee syömishäiriöisiä isona. Ovat katkeria vanhemmillee ja opettajilleen, jotka pakottavat syömään..sitten ihmetellään suomalaislasten liikalihavuutta ym. PAKKOSYÖTTÄMISELLÄ on pahoja seuraamuksia!!!

Eikö sitä valtaa voisi käyttää muulla tavalla?

Siellä sitä vasta syömään pakottajia onkin!!!

Lapseni ovat melkoisen huonosyömäisiä (paitsi kasvukausina). Herkut sensijaan kyllä maistuisivat, mutta niitä ei anneta jollei kunnon ruoka maistu.



Olen itsekin ollut huono syömään eikä kotonakaan alettu showta asiasta pitää.

En tee poikkeuksia. Lapsi syö ruokaa sen mitä syö ja jos ei kelpaa niin sitten on ilman seuraavaan ateriaan asti. Yleensä seuraava sitten maistuukin.

En aio lasta opettaa siihen että aina löytyy vaihtoehto jos ei tarjottava ruoka kelpaa. Meillä on toiminu tämä hyvin ja lapsi on hyvinvoiva eikä mikään nälkäkurki.

Ihan totta ap, jos lapsella tarjotaan säännöllisesti muutaman tunnin välein ruokaa niin mitä muuta voi tehdä? SE EI KUOLE NÄLKÄÄN. Ehkä tuon on tarkoitus vähentää sitä sun stressiä? Se on ihan totta. Ja kyllä, olen stressannut itsekin, mutta en enää kun olen sisäistänyt tuon asian.



Oletettavaa tässä nyt on se, että olet käyttänyt lapsesi lääkärissä, allergioita ei ole eikä muita syömistä haittaavia tekijöitä?



Mutta, mitä te sitten haluatte? Miten olisi " Avaa sormilla sen suu, väännä leuat väkisin auki ja tunge ruokaa toisella kädellä suuhun." ? Käykö? Kokeile. Ja kas, parin viikon päästä lapsi syö hyvin...? Ei takuulla!

lapselle sanoo että puolikas peruna pitää ainakin syödä.Niin millä lailla se on pakottamista? Kyllä se on ruokatapoihin opettamista päiväkodissa jo isompien lapsien kanssa että ottavat niin vähän kun syövät. Koulussa kun valvonta ei ole niin tarkkaa niin olen seurannut että suurimmalla osalla oppilaista menee perunat-puolikkaat kuorimatta roskiin. Myös jos päiväkodissa on lapsi joka ei söisi kun leipää,niin kyllä siinä pitää jo jonkinlaista syömäkoulua käydä.Pieni lapsi ei pärjää pelkän leivän varassa koko päivää.Se on fakta.

Lapsi oli sairas ja leikkauksen jälkeen sitten kykeni syömään paremmin.

tartte huolestua.Mutta jos yleinen syönti on heikonlaista ja herkut vaan maistuu,niin sit varmaan kandee katsoo mites sen ruoan kans

Eräs äiti meni Arvo Ylpön luo, kun lapsi ei olisi syönyt kuin mansikoita ja kermavaahtoa. Arvo Ylppö sanoi, että antaa syödä vaan, kyllä lapsi aikanaan muutakin haluaa.

mitä vanhemmaksi tulee, sitä joustavammat asenteet ovat. Yleensä ainakin.



Jos tuo lapsi olisi ollut minun, niin olisin antanut hänelle pelkkiä mansikoita. Kermavaahdon olisin jättänyt pois. Mansikat ovat kuitenkin terveellisiä.

Olin huonoruokainen lapsi, mutta uskon että omaa tahtiani olisin pikkuhiljaa tottunut uusiin makuihin. Mutta tuo päiväkodin ja kuolun " pakko syödä lautanen tyhjäksi vaikka kuinka yökkisi" -metodi on jättänyt pysyvät antipatiat tiettyjä ruokia kohtaan. Ei voi mitään, mutta yhä alkaa yökkiä kun laittaakin suuhun...



Oma lapsi on vasta soseiässä, mutta onneksi ainakin toistaiseksi syö hyvin. Jos ongelmia tulee jatkossa, en ainakaan pakkosyöttämiseen sorru! Tietenkään ei pitäisi mennä lapsen mukaan ja tarjota pelkkiä herkkuja.



Kaverini lapsella oli ongelmia asian suhteen ja heille joku ravitsemisterapeutti suositteli seuraavaa: Vanhemmat päättävät mitä syödään ja milloin, lapsi päättää kuinka paljon syö. Eli vanhempien päättämää ruokaa tarjotaan ruoka-aikoina ja lapsi päättää kuinka paljon syö, vai syökö lainkaan. Ylimääräisä välipaloja ei tipu, vaan seuraavan kerran syömistä on tarjolla seuraavana ruokahetkenä. Lapsen inhokkiruokia vältetään, mutta muuten lapsi ei saa määrätä perheen ruokailua.

Muita täysin vastaavia asioita ovat mm. seuraavat:

-synnytystapa

-imetys

-lasten uniongelmat

-käytöshäiriöt



MUTTA toisaalta kyllä olen omien lasteni osalta havainnut karvaasti senkin, että iso osa lasten syömisongelmista JOHTUU todellakin ÄIDIN STRESSISTÄ. Esikoisen syömistä kyttäsin ja tuputin vähäruokaiselle lapselle ruokaa (ajoittain syöminen oli tosi huonoa, ei mennyt mitään kiinteää päivässä). Olisi pitänyt antaa lapsen olla silloin rauhassa, koska kukaan - et edes sinä ap - ala syömään paremmin sillä, että joku kyttää jokaista suupalaasi vierestä ja tuputtaa sinulle vasten tahtoasi lisää...

Kuopuksen syömisiä en sitten ole jaksanut enää stressata, ja hänelle se syöminen onkin paljon helpompaa. Runsasruokainen hänkään ei ole, se on perintötekijöissä.





JUUJUU, minä tiedän: on todella hermoillekäypää katsella, kun lapsi ateria toisensa perään siirtelee ruokaa lautasella siihen koskematta. Mutta usko pois tämä psykologien ja ravitsemusterapeuttien neuvo: SILTIKIN PITÄISI OTTAA SE SYÖMINEN RENNOSTI.



Jos lapsella on todellisia ongelmia syömisen kanssa, niiden syyt on syytä selvittää ammattilaisen kanssa. Syitä voivat olla mm. seuraavat:

- allergiat

- neofobia

- ummetus

- muut mahavaivat

- hampaidentulo

- flunssat

- neurologiset häiriöt (esim. autismin kirjoon kuuluvia häiriöitä potevilla lapsilla on usein syömisen kanssa isoja ongelmia).

meillä on 2 lasta ja kummatkin ovat todella hyviä syömään ollu aina, paitsi sitten tulee kausia, että ei syödä. Silloin pois pöydästä ja ruokaa saa seuraavan kerran kun on sen aika ei siis mitään välipaloja. MUTTA kaverillani on lapsi joka syö todella huonosti ja siellä ei todellakaan toimi tällainen periaate, koska lapsi ei todellakaan syö edes sitä seuraavaa ruokaa vaikka ei ole saanut välipaloja, siinä talossa lapsi on vain onnellinen jos käsketään pois ettei tarvitse syödä. Joten ymmärrän täysyn eyttä äiti tekee kaikkensa että laspi söisi edes kotain. MIkä syynä että lapsi ei syö---> ei ole vielä selvinnyt, mutta koko ajan tutkitaan.

Joten ei viittis aina niin hirveästi olla tuputtamassa sitä, että mitä MINÄ teen on aina oikein.



Jokainen tyylillään

Alle kolmevuotias syö tarpeeseensa. Yli kolmevuotias voi jo hallita ruokailutilanteita kiukuttelemalla ja kieltäytymällä lämpimästä ruoasta. Malli opitaan kotoa ja päivähoitopaikassa. Ruokailutilanteet luodaan mukaviksi ja ruoka tarjoillaan houkuttelevana. Ruokakeskustelua pidetään yllä eikä kiinnitetä huomiota ruoastakieltäytymiseen paisuttelemalla asiaa suuresti. Ruokapäiväkirjaa pidetään yllä viikko tai pari ja otetaan se mukaan lääkärille, joka tekee päätöksen jatkosta. Kotona voi ottaa rennosti ruokailutilanteet kaikesta huolimatta.