Pakko purppasta!

Ihan kuin oisin itse kirjoittanut tuon. Meilläki mies rakentaa, tosin päivätyön ohessa. Ja kovasti ihmetellään jos multa menee hermot välillä, itseasiassa aika usein. Vauva on suhteellisen kiltti, mutta sitä turhaa kitinää en millään tahdo jaksaa aina kuunnella.

Sama meillä tuon haisevan vaipan kans, äiti hälyytetään paikalle. Miestä en tässä kyllä mitenkään halua mollata, hoitelee vauvaa, kylvettää ja seurustelee hänen kanssaan iltaisin, jotta saan kotihommia tehtyä.



Eli kovin tutulta kuulostaa, ja enpä voi muuta sanoa kuin että koitetaan jaksaa... vaikkakin isät kuorii kermat päältä.



Misuli ja Roope

Ainakin kuulostaa tutulta!

Kyllä meillä mies hoitaa vauvaa ja tekee kotitöitä, SILLOIN KUN ON KOTONA. Mä olen vauvankanssa 24h/vrk, mies toisinaan ihan vaan pari tuntia + yöt, jolloin pääsääntöisesti nukutaan ja minä hoidan yösyötöt vaikka pulloa juodaankin.



Että päreet palaa sata kertaa päivässä! Ja muutaman kerran yölläkin...

ihana kuulla vertaiskokemuksia. ja nyt heti alkuun kaikki ne äidit joilla superhyperosallistuva mies ja isukki painukaa hiiteen älkääkä vaivautuiko vastaamaan ja jakelemaan hienoja ja tuomitsevia mielipiteitä miten minä kyllä heittäisin ukon pellolle ja määräisin auttamaan ja ottamaan vastuuta lapsesta. onhan tuota yritetty ei siis pellolle heittämistä mutta muuta kyllä mutta kun ei auta niin ei auta. mies o mikä o! eli siis näin meillä. mä tosiaan myös vauvan kans yötä päivää, iskä voi satunnaisesti viidyttää iltaisin sitä jos sitä tseään huvittaa. huom, siis vauva saa ihan rauhassa kitistä lattialla tai sitterissa ja iskä syö rauhassa iltapalaa ja katsoo telkkaria eikä kitinä aiheuta siinä mitään reaktiota. ja mä sit huudan toisesta huoneesta et huhuu voitko huomioida poikaasi. no sit se nopeesti yrittää iskee tuttia suuhun tai heiluttaa lelua naaman edessä ja palaa jälleen telkkaria katsomaan. ja sit mä yleensä meen ja otan vaavin joko mukaani pyykkiä levittään tai tms. tai alan viihdyttään sitä. no joo mies tosiaankin tekee kaikki raskaat työt ja hommat, asutaan uudessa omakotitalossa, siis rakensi sen ja vielläkin hommaa riittää. no joo asiasta ollaan puhuttu joskus ihan rauhallisesti joskus tiukkaan sävyyn ja jopa riitelyyn saakka. puolustaa omaa käyttäytymistään sillä että aikoo sitten osallistua enemmän kun poika isompi ymmärtää enemmän ja sen kanssa voi touhuta enemmän. mut nyt mä oon tosiaan se joka vastaan vauvasta 24h koko ajan. miehellä ei stressiä syökö se nukkuuko se tai kakkaako tai mitä muuta tahansa. mä syötän, vaihdan vaipat, nukutan leikitän ulkoilutan yms yms... hoidan kotityöt käyn kaupassa jne.. onneksi vauva on hyvä nukkumaan siis nukkuu jopa kuuden tunnin päikkärit päivällä joten saan hyvin tehtyä kotityöt kun tykkään vielä siististä kodista. no hyvä mieshän tuo muuten on, kunnollinen vastuunsa hoitava. eipä sitä ennen vauvan syntymää voi tietää millainen se oma mies isänä tulee olemaan kuin ei oikein edes tiedä miten itse käyttäytyy. mutta onpa sitä miettiny eroakin, vaikka tuskin se mtän korjais eikä yh.na helppoa tulisi olemaan. sillä ei se ryyppää eikä käyttäydy väkivaltaisesti jne. ei vaan diggaa vauvojen hoidosta... eilenkin niin otti päähän illalla et tuli myös sanomista kun oli se taas koko päivän menossa siis harrastaa metsästystä, niin kahteen otteeseen ensin jänöjusseja jahtaamassa ja sit piti nukkua päkkäreitä ja sit taas illaksi peuroja kyttämään! mä en taas vo vapaasti nukkua päikkäreitä enkä edes saa unta jos vauva nukkuu ulkona vaikka hälytin ei vaan osaa rauhottua. suututtaa välillä oikein tosissaan. niin eilenkin mä siis taas hodin ja putsasin ja höösäsin koko päivän ja illan vauvaa oltiin vielä anoppilassa saunomassa. isukki vaan kattoo sit illan telkkaria syö iltapalaa ja imuroi netistä leffaa eikä huoleta yhtään oma lapsi! nousi taas ärsytys taivaisiin ja savu vaan tuprusi korvista ja tulihan sitä taas motkotettua, mutta ei se auta mitään se vaan nostaa hänet puolustuskannalle etä ei voiviikolla harrastaa jne... parempi musta motkottaa isukille ja purkaa kiukku ulos kuin vauvaan avuttomaan olentoon joka ei ole pyytänyt syntyä vaan on se omista itsekkäistä haluista ja toiveísta alulle laitettu... no joo ihana lapsi ja olen aivan lovena siihen ja tottakai hoidan ja ymmärrän että äitiä se nyt eniten tarvitsee ja äidin seurasta eniten nauttii mut silti välillä tympii. en tiedä olenko sit keskenkasvuinen kun välillä ajattelen että epäreilua! hänkin ollut yhdessä sitä alulle laittamassa ja nyt kaihtaa vastuuta. silti haaveilen jo toisesta.. olenko hullu!?!;) olis leikkikaveria pojulle lyhyellä ikäerolla vaikka työmäärä aivan valtava... ja odotan et alkais enemmän oleen vauvan kans ja sit aina petyn kun ei alakaan. ei pitäis odottaa niin ei pettyiskään. ja ajatella positiivisesti et terve muksu ja kaikki muuten hyvin. ja saanpahan itse 100% osakseni vauvan huomion ja nauttia sen tuoksusta täysin. ja olen kyl ajatellut et vaikka nyt välil tympii ja toivois muuta niin muutaman vuoden päästä jo haikailen ja kaipuulla muistele poikani ihanaa nuuskutusta ja tuoksua, joten mitäpä sitä nyt valittamaan... kaikki on niin suhteellista ja aikaa aikaansa kutakin...

tsemppiä kaikille samas tilanteessa oleville. ihana et voi tänne nettiin purkaa kun ei näitä kaikkia juttuja viitsi aina kavereiden niskaan sysätä...