¤¤TOUKOTOIVEET la-su¤¤

Päätinpä aloitella uutta pinoa kun tässä nyt kuitenkin taas hereillä ollaan:)



Täällä jatkuu yhä vaan samat jutut eli pahoinvointi ja väsymys, samoin liitoskivut ja selkäkivut. Sekä yhä vaan pahemmaksi yltynyt päänsärky. Yöllä herätessäni viiden aikaan itkin miehelle tunnin ajan sitä etten ikinä olisi raskaaksi hankkiutunut jos olisin tiennyt millaista tuskaa tää on. Siis lähinnä tarkoitin sitä että olisin laihduttanut jo ennen raskaaksi tulemista..



Mutta mitäpä noista ikävistä asioista taas niin kauheasti jauhamaan...!



Oltiin laivalla tiistaina, mies oli ostanut mulle joulahjaksi risteilyt Silja Operalla kun se on Turussa nyt jonkin aikaa. Harrastetaan aika paljon tollasta risteilemistä, käydään ainakin 10 kertaa vuodessa, ja nyt päästiin taas kokeilemaan uutta laivaa. Oli ihanaa nukkua puhtaissa lakanoissa, valvoa pitkään ja syödä hyvin. Ja tietysti käydä kuuntelemassa karaokea ja juomassa hanalimua baarissa:) Ikävää vaan oli tupakansavu niin eipä sitten kauhean kauaa viitsinyt sielä olla. Mutta mukavaa oli:)



Äitiyspakkauksen suhteen muutin nyt mieleni, tein tarkan taulukon siitä mitä meillä jo on ja mitä mahdollisesti tarvitaan. Tulin siihen tulokseen, että saatta kuitenkin tulla edullisemmaksi ottaa vielä lisäksi pakkaus. Oon niin laíska pyykkäämään et haluun et vaatteita on riittävästi. Ja plussana tulee sitte vielä ylimäärnen haalari, kevyttoppapuku ja makuupussi. Ihmettelinpä taas vaan sitä valitusta siitä haalarista, musta se on nätti:) Oisin saattanut jopa ostaa sellaisen. Mutta kun laskin yhteen kaikkien lakanoiden, pyyhkeen, sideharsojen, vaippanäyteiden, liukuvoiteiden yms arvon tulin siihen tulokseen et otan pakkausken sittenkin. Tiistaina seuraava neuvola jolloin saan paperit niin ei muuta kun kelalle vaan heti, toivottavsti niiden käsittely ei vie kauheasti aikaa! Toisilla kun kuulu meneen jopa kaks kuukautta...



Äitiysloman alku senkun lähenee..Ihanaa...Josko sitä sitten vihdoinkin uskaltaisi olla täysillä raskaana. Kun edelleenkään en uskalla kellekkään mitään puhua, melkeen kukaan ei edes tiedä et odotetaan. Koko ajan vaan on ihan varma et vielä jotakin sattuu...Tällä hetkellä pelkään eniten sitä et vauva kuolee masuun enkä huomaa sitä kun liian myöhään(niin siis tietty liian myöhään jos se kerran kuolee!) Älyttömiä ajatuksia ehkä mut en voi asialle mitään.



Eipä muuta. Tänään Turkuhalliin katsomaan Fireballia, saa nähdä mitä tulee kuuden tunnin kotoa pois olemisesta. Viimeksi lätkämatsissa olo oli sitä luokkaa et päätin etten mee enää mihinkään. Mutta taas sitä menossa ollaan:)



Semmosia. Eipä muuta. Mukavat v-loput kaikille ja tsemppiä oodtukseen:)



Br1t ja Mercedes 24+3

Kirjoittelempa muutaman sanasen, vaikkei tässä mitään ihmeitä olekaan..



Todella kaunis ilma ulkona, hieman käväisinkin kävelemässä kun hain hoitolaukun kaupasta. Tuli kaupan päälle noiden vaunujen kanssa.Piti hakea jo aikaisemmin viikolla, mutta unohtui aivan tyystin. Pätkii tuo muisti täälläkin...



Ensi viikolla on neuvola ja hieman jännittää miten paino on noussut. Tuntuu, että on alkanut kertymään aikas nopeaan tahtiin tässä joulun jälkeen. No ei sitä nyt yhteensä vielä paljoa ole tullut, joten ei sinänsä huolta.Ruokakin kun on alkanut maistumaan paremmin ja kamala makean himo vaivaa jatkuvasti. No, on maha kasvanutkin oikeaksi vauvamahaksi :)



Pikku-milli, luulen myös, että suojelet alitajuisesti vauvaa, kun et ala murehtimaan työasioita. Ehkä tämä raskaus saa jossain asioissa ajattelemaan järkevästi, ehkä hieman kylmästikin, kun tavoitteena on saada pieni ihminen maailmaan. Tuskin täysin tunteetomaksi olet siis yhtäkkiä muuttunut :) Tunteet täytyy säästää vaan mahassa möyrivälle :)



Meinasin tänään kaatua pariinkin otteeseen, onneksi tasapaino vielä piti.Mutta kyllä vaan säikähdin horjahtaessani. Pitäisi katsoa ilmeisesti hieman enemmän jalkoihinsa...



Hmm...kai sitä täytyisi siirtyä tenttikirjojen pariin. Sinänsä mielenkiintoisia aiheita on tiedossa nyt keväällä, kun on ihmisen kehityksestä ja kasvatuksesta asiaa, mutta lukeminen alkaa väsyttämään aiheesta riippumatta.



Hyvää viikonloppua kaikille! Tervetuloa uusille!



auringo ja pampero 22+2

eipä mullakaan asiaa oikeestaan ole mutta nostampahan nyt ainaskin pinoa että muutkin huomaa!

br1t (menikö oikein) oletko koko ajan pelänny että vauvalle käy jotain vai onko pelot alkanu nyt? olet kyllä jo niin pitkällä että nuo alkuraskauden keskenmenot ovat takana ja muutenkin olet jo voiton puolella. minä toivon että alkaisit vaan nauttimaan siitä tulevasta kääröstä. jokaisella meillä on aivan varmasti pelkoja ja huolta mutta niin vauvan kuin itsesikin takia olisi parempi jos et pelkäisi. en tiedä ylireagoinko, mutta kirjoituksestasi sain sellaisen kuvan että kaipaat rohkaisua. täältä sitä ainakin saat! :)



eipä mulla muuta!

hyviä vkloppuja!



meppe81 ja ruoto24rv

Kyllä vetää harjoittelu mehut pois... en mä tajua miten mua näin paljon koko ajan väsyttää. Ja kotiin kun pääsee niin joka paikkaan sattuu eikä oo yhtään hyvä olla. No, kaks viikkoa jäljellä enää.



Oli muuten tullut äitiyspäivärahapäätös jo tuonne KELAn sivuille kun katsoin!!! Tuli näin nopeasti varmaan kun oon opiskelija ja saan sen minimin.



Ja nyt on sitten Prahan matkakin varattu!!! Hassua kun kävi näin äkkiä tällainen. Toissapäivänä mies sitä vasta alkoi puhumaan, että lähdettäisiinkö Prahaan ja nyt on sitten matka varattu niin, että ensi lauantaina lähdetään ja tiistaina tullaan takaisin =D



Masussa kaikki hyvin nyt kun on saanut taas työpäivän jälkeen muutaman tunnin levätä



[color=red]pikku-milli & paco 25+1[/color]

...ollaankohan me kaikki lomalla tänä viikonloppuna?:)



Juuh no, ensimmäiset 12 viikkoa odotuksesta en ees antanut tilaa sille ajatukselle et vauva syntyisi, vaan pidin keskenmenoa käytännössä itsestäänselvänä. Ajattelin, että sen jälkeen varmaan helpottaa kun on se pahin aika kuitenkin ohi. Mutta ei, mä tulin sen jälkeen vielä neuroottsemmaksi! Et varsinkin viikot 12-22 oli henkisesti tosi vaikeita, kun se on just sitä aikaa et omasta mielestä oot jo kunnolla raskaana mutta jos jotakin sattuu niin vauvalle ei vielä tehdä mitään. No, olin ihan varma et viikon 22 jälkeen voi huokaista helpotuksesta, se kun on se aika kun vauvalle jo jotain tehtäisiin jos jotakin sattuisi. Mutta ei, sitte keksi tän uusimman superjutun eli entä jos se kuolee vatsaan? Ja sama juttu jatkuu yhä vaan edelleen. Liikkeitä seuraan kun neuroottinen, välillä on täytynyt pitää kalenterissa listaa. Nytkin ollut monta tuntia liikkumatta ja koko ajan pelottaa ettei se enää liikukaan ennen seuraavaa neuvolaa.



Toivottavsti ette kaikki pidä mua tän takia ihan hulluna. En todellakaan ymmärrä mistä tämmönen johtuu, en yleensä oo llenkaan tällainen. Ja etukäteen olin päättänyt ottaa ihan rennosti ja hyvällä asenteella, mutta mitä vielä. En oikein tiedä missä vaiheessa tästä alkaa kellekkään puhuakaan, kun kukaan muu ei oikeastaan tiedä kun molempien vanhemmat ja mun sisko. Lisäksi ihan vaan pari sukulaista, mutta tuntuu et yleensä tässä vaiheessa asian tietää kuitenkin jo kaikki läheiset joita se koskettaa.





Ajattelin itseasiassa ottaa tän puheeksi neuvolassa seuraavan kerran. Tutnuu itestä vaan tosi kamalalta koko ajan. Mun kokemus vaan kun siitä laitoksesta on se, et sanotaan et se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Saman vastauksen sain viimeksi yrittäessäni pyytää apua, sillä oman ja muutaman läheisen tulkinnan mukaan olen sairastunut ainakin jonkintasoiseen masennukseen. Noh, ehkä ne sitten vaan tietää niin paljon paremmin.



Tuntuu jotenkin älyttömältä purkaa tänne tämmösiä asioita, mutta kun mun personal life on sen verran rajoittunutta että oikeastaan mulla ei mieheni lisäksi ole juurikaan ketään jolle tällasista puhua. Äitiä ja siskoa ei jaksaisi aina kuormittaa samoilla typerillä jutuilla.



Tulipas taas pölistyä alyttömiä. Josko jollain on samansuuntaisia kokemuksia niin kertoilkaa...:) Etten mä nyt taas olis se ainoo hullu ja neuroottinen:



Mukavan sunnuntai kaikille!



Br1t ja Mercedes 24+3

huhuilin jo sua pari päivää sitten. =)



sillon kun odotin mun ekaa en ikinä uskonu et syntyy elossa. hankin tavaroita (tai enimmäkseen saatiin) mut en laittanu niitä valmiiks koska olin sitä mieltä et niitä on " helpompaa" korjata pois varastoon ja päästä yli sitä menetystä kun tullaan kotiin tyhjin käsin. synnytyksen jälkeen en taas uskonu et olin ikinä ollu raskaana. kai suojelin itteeni sitä varten et JOS jotain tapahtuis niin olisin voinu sanoa itelleni et " mitä mä sanoin" ja olisi ollu " helpompaa" päästä asiasta yli. kuitenkin mulla nyt on kohta 4 vuotias prinsessa nukkumassa tossa viereisessä huoneessa.



et sä hullu ole! se on varmaan (niin kuin mullakin) tapa suojella ittensä. toivottavasti osaat kuitenkin jollain tavalla nauttia ettei se huoli vie ilon! ja sullahan niitä viikkojakin on sen verran et vaikka se kohta syntyis niin keskoshoidolla olis hyvät mahollisuudet kasvaa ja kehittyä. ja mikä tulee pelkoon et vauva kuolee masuun niin puhu vaikka neuvola-tädille niin pääset varmaan useammin käymään kuuntelemassa vaikka sydänäänit.



tsemppiä odotukseen!!



my_selene ja Remppa rv20+5

Siis mä en voi uskoa, että olen hereillä jo... vapaapäivä ja saisi nukkua niin enkös mä herää jo puoli kymmenen. (mikä on siis mulle ihan tolkuttoman aikaisin)



Br1t, kyllä sitä itse kullakin liikkuu mitä omituisimpia ajatuksia päässä raskauteen liittyen... =) Kaipa se on sitä itsesuojeluvaistoa mitä tässä toteutetaan omilla tavoillamme.



Mun täytyy mennä huomenna sukkaostoksille... lähdetään perjantaina nyt sinne yllärireissuun ja ajattelin kyllä ostaa lentosukat matkaa varten. Onneksi lennot on kyllä lyhyet. Ja ajattelin kokeilla jos niistä lentosukista olisi hyötyä työpäivän ajallekin kun kovin kalliisiin tukisukkiin ei oikein huvittaisi investoida. Mulla on jalat ihan kuolleet! Koko viikon on jalkoja särkenyt ja väsyttänyt. Yöt nukun jalat kahden tyynyn päällä, mutta siitäkin huolimatta toissa yönä heräsin oikein kunnon jalkakramppiin minkä jäljilta jalka on vieläkin kipeä. Onneksi nyt on sentään pystynyt nukkumaan selällään että on saanut jalat kohotettua.



Tänään onkin jänskä päivä... meillä on veljentyttären ristiäiset. =) Ja löysinpäs ihan omasta kaapista vielä vaatteetkin sinne. Kesältä yksi mekko oli sen verran joustava, että mahtui päälle! Kävin sitten ostamassa siihen kaveriksi vielä sellaisen bolero-tyyppisen neuletakin kun se mekko on yläosastaan sen verran kesäisen avoin, että tarvi jotain lisuketta =)



Nyt aamiaista ja sitten äänestämään



[color=red]pikku-milli & paco 25+2[/color]

Onpa tosiaan hiljaista:) Minäkään en eilen malttanut koneelle, kun oltiin esikon kanssa mummolassa melkein koko päivä. Tänään olisi sitten toiseen mummolaan meno (ettei vaan anoppi pääse taas sanomaan, kuinka ei KOSKAAN käydä kylässä!)

Br1t, kyllä mullakin, varsinkin ekassa raskaudessa oli koko ajan mielessä huoli vauvasta. Nyt tässä toisessa en vaan yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan keuheuksia, kun esikoinen pitää mut kiireisenä. Mutta kyllä muakin pelottaa kauheasti joka neuvolakäynnillä, että mitä jos ei sydänääniä kuulukaan! Eikä se mikään hulluuden merkki ole:)

Nyt mua rupes todella pelottamaan, kun on tullut tän viikon ajan sellasia sitkeitä limaklönttejä (isoja!) alapäästä! Siis toivottavasti ei nyt ainakaan limatulppaa vielä ole! En kyllä keksi, että mitä muutakaan voisi olla. Viime raskaudessa tuli ihan samanlaista limajuttua, mutta vasta la:n jälkeen... Tietääkö kukaan, että voiko limatulppa irrota jo näinkin aikaisin, ilman että enteilisi synnytystä???

Kyllä sitä näköjään kehittää vaikka väkisinkin itelle jotain huolenaihetta:)



Nyt täytyy mennä leikkimään esikoisen kanssa, kun toinen kaipaa huomiota....



pricilla rv 19+5

Tulipa taas perjantaina käytyä neuvolassa ja tässä tuoreimmat rv 23+0:

Painoa tullut alusta saakka 5kg :-)

Paineet 103/67

Sf-mitta 19

Syke 137

Hemppa 118

Eli kaikki oli periaatteessa kunnossa. Käy vaan tämä odottavan aika välillä niiiin pitkäksi ettei millään enää jaksaisi... Muistelen että esikoista odottaessa juuri tämä aika oli henkisesti kaikkein rasittavinta. Maha on jo kasvanut ja olo ainakin minulla alkaa jo olla kömpelö eikä kaikki enää onnistu yhtä näppärästi kuin ennen raskautta. Kuitenkin synnytys tuntuu olevan vielä miljoonan valovuoden päässä ja töissäkin pitäisi jaksaa vielä monta kuukautta :-( Odotus tuntuu ihan loputtomalta... Alkoi tuo vatsan kasvukin hirvittää kun nyt jo alkaa jo möhköfanttinen olo. Sf oli nyt 19 cm ja esikoisen odotuksessa suurin mitta viikkoa ennen synnytystä oli 35.5 cm eli vielä olisi 16.cm lisää mahaa tulossa, huh huh.



aurina 23+2

Mä en ookkaan vissiin kun kerran aikasemmin kirjottanu täällä.. Mut nyt ajattelin uskaltautua pitkästä aikaa! =) Aika menee hurjaa vauhtia ja kohtahan se meidän oma kuu jo koittaa! Maha on kasvanu isoksi ja liikkeet tuntuu niin selvästi et maha oikein hyppii!! =D

Onks muut huomannu sellasta et mahaan olis kasvanu karvaa? Mä huomasin muutama viikko sitten ja sama juttu oli kyl esikonkin kanssa.

Niin ja millaisia sykkeitä teidän masukeilla on ollu? Meillä on siin 150 kieppeillä pyöriny koko ajan.



Nyt esikkoa ruokkimaan! Hyviä vointeja kaikille toukomammoille!=)

En ole minäkään kirjoitellut paljon, vaikka kävinkin jo heti alussa ilmoittautumassa joukkoon. Täältähän sitä löytäisi kavereita, jotka on lähellä omaa laskettua aikaa! ;) Paitsi etten tiedä, meneeko touko- vai kesäkuun puolelle... Nyt kumminkin kirjottelen, kun oli niin koskettava aihe tän viikonlopun pinossa!



Samat sanat, Brit. Tunnistin itseni sun lauseista, että vaikka mikä huolestuttaa (ensin alkuraskauden km, sitten liikkumattomuus, kohta joku uusi aihe...) mutta Oikeasti En ole yhtään sellainen ihminen. Ennemminkin huoleton ja optimistinen... Ja sellainen toivekuva mulla on myös itsestäni äitinä, että osaan antaa lapselle tilaa enkä lähde pelkäämään kaikkea, mutta pahasti näyttää siltä, ettei rento ihannekuvani päde ainakaan raskauteen.



Mä olin ennen rakenneultraa ihan hötkynä. Aina joskus annoin itseni ajatella tarvikkeiden hankkimista tai yleensä ensi kesää vauvan kanssa, mutta se tuntui vaikeuksien kerjäämiseltä. Ihan kuin suruun tai menetykseen olisi jotenkin helpompi suhtautua, kun ei olisi ajatellut mitään positiivista missään vaiheessa. Hullua, nyt kun ajattelee.



Rakenneultran jälkeen mulla on tosin ollut paljon parempi mieli ja onneksi olen jo alkanut tuntea liikkeitäkin. Ne tuli kai suht myöhään, nyt 19-20-viikkojen rajalla. Edellisten viikkojen aikana lupasin monta hyvää ja kaunista itselleni, jos vaan liikkeet alkaa tuntua, ja nyt kun niitä tuntuu, täytyy vaan yrittää pitää positiivisesta mielestä kiinni.



Tsemppiä sulle Brit ja kaikille muillekin odotukseenne!



t. kaisa (ja sintti) rv 20+1



ps. Eriteosastoon: kuka ihmettelikään niitä limaklönttejä? ;) Mulla on ollut viime viikosta asti tosi runsasta valkovuotoa ja soitin jo päivystykseenkin, pitäisikö tulla katsomaan, onko se lapsivettä. Mutta kehottivat vaan seurailemaan tilannetta. Eiköhän nuo eritteet tosiaan voi muuttua vaikka kuinka kummallisiksi tässä hormonimyllerryksessä...

Moi pitkästä aikaa!



Täällä ollaan jo yli puolivälin! Liikkeet on tuntunu pari viikkoa ja rakenne ultrassakin kaikki oli hyvin! Koko vastaa viikkoja ja kaikki on ollu neuvoloissakin oikein hyvin!



Mä kävelen edelleen puoli tuntia aamunin illoin töihin ja nyt on ollu nastaliukuesteille kengissä käyttöä, onneksi pukki ne toi!



Vauhti on kyllä hidastunut kävellessä ja välillä on pistänyt, mutta ei kai ole vielä ollut supistuksia eli ei mitään kiristystä masussa.

Nukkunut olen huonosti ja herään ainakin kerran yössä että masulla on huono olo ja pitää vaihtaa asentoa. mahallaan ja selällään ei pysty enää nukkumaan ollenkaan ja olkapäät välillä kyljellään puutuu...



Töissä olen ollut vielä ilman lomia, mutta kyllä välillä on väsy ja selkääkin juilii toisinaan.



Mutta hyviä vointeja kaikille ja hankkikaa liukuesteet kenkiin!



Ruusu 20+5

Tosta eritepuolesta vielä, eli en kyllä pysty uskomaan, että olisi valkovuoto kyseessä. Siis ne on niin isoja klönttejä ja oikeastaan tuntuu, että tulevat jostain tuolta syvemmältä. No joo, en nyt jaksa enää panikoida. Oli mitä oli, jos pahenee, niin menen neuvolaan!

Sitte lisää ärsyttäviä juttuja. Sain elämäni ekan aftan just suuhun! On meinaa perskuleen kipeä!!! Luulen kyllä, että tuli, koska ravintoni on ollu viimeaikoina ihan mitä sattuu. (Vielä on nimittäin joulusuklaita jälellä:)

Karvankasvusta sen verran, että mulla ainakin on kiihtynyt ja sitä kasvaa vatsassa ja hiukka rintojenkin välissä (YÖK!). Esikosta sama juttu, mutta onneksi on vaan raskaudenaikaisia juttuja...



taas pricilla

Vaaleja seurattu tiiviisti, tyytyväinen tulevaan toiseen kierrokseen...

Joku kyseli muistaako kukaan nimimerkkiä Piitu76. Minä muistan ja tarkemmin ajateltuna ko. tyyppi ei ole antanut kuulua nyt itsestään. Onkohan sitten tapahtunut jotain vähemmän mukavaa ja ei sitten halua asiasta kertoa. Toivottavasti nyt ei näin asia ole vaan olisi vaikka yhtä kyllästynyt tähän raskauteen kuten minäkin.

Mielialat vaihtelee todella rankasti, välistä en haluaisi olla ollenkaan raskaana. Tottakai haluan tämän lapsen, mutta olotila on sen verran mm. epäseksistinen, lihava, turvonnut jne. etten välittäisi olla näin. Paino on noussut todella paljon, nyt jo 8 kg. Kaikki minkä suuhun laittaa tarttuu reisiin ja persauksiin.Mahakin on iso ja vauva liikkuvainen, mikä on tietysti loistava asia. Ei todella tarvitse miettiä onko vatsassa eloa vai ei, antaa kuulua itsestään vuorokauden ympäri. Rinnatkin ovat olleet valtavat jo aivan alkuraskaudesta saakka. Normaalisti olen a kuppinen ja nyt eivät meinää d kupit enää riittää. Huom. ilman toppauksia olevat rintaliivit.Todella loistava olo...Lisäksi olen vielä sairaslomalla, iskias sen verran pahana. Saanut sen tässä lisälahjaksi raskauden aikana. En varmaan voi mennä edes ensi viikolla töihin.



Tässä nyt tällaisia kuulumisia, ei aina ole mukavaa ja ihanaa-

Pikkumiina 23rv