Lue keskustelun säännöt.
Kuka tunnustaa kiroilevansa joskus lapsellensa,kun hermo tosi koetuksella?
14.01.2006 |
sitten perään hirmuinen morkkis tietysti..tänään itsellä leikkasi kiinni ja harmittaa.ikinä en tukistele tms.mutta ärsyttää itsessäni piirre,että pitää lapselle kiroilla suutuksissa.pyydän kyllä anteeksi,mutta silti :(
Kommentit (9)
Minä ainakaan yritän kasvattaa lapsistani ihmisiä enkä mitään neiti täydellisyyksiä. Kun kiroan, lapset sanovat, että ei äiti noin saa sanoa. No ei saakaan minä sanon, mutta äiti on joskus tuhma. Ei ole todellakaan minkään morkkiksen arvoinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydän anteeksi!silloin kun ylilyönti itsellä niin tahdon lapselle tunteen,ettei ole hänen syytään..siis jos on mammalla naksunu yli!
sanoo sitten koulussa heille rumasti eikä pyydäkään anteeksi, lapsen maailma murenee. Muutenkin nuo pumpulissa kasvanet lapset ovat juuri sellaisia, joille kun sanoo vähän lujemmalla äänellä PÖÖ, he pissaavat allensa.
Ja lapsi on jo 3,5 ja pahin uhma takanapäin. Ei ole edes tullut mieleeni.
Tylsä tiukkapipo, joka vieraskyläilessäkin sanoo: Että Ohoh! mikähän tippu!
Kiroilun voi lopettaa ihan samalla tavalla kun alkoholin/ tupakan. On niin paljon sanoja suomenkielessä, ettei tarvitse sanoa " PAHAA SANAA" !
HERMOT SAA MENNÄ! Sitä vartenhan Suomalaisissa talouksissa on sauna! Sinne vaan sanomaan ja tekemään pahojaan. Lapsille voi sanoa, vaikkakin pieniä (lapsi ymmärtää äitiään jo kohdussa... musiikki yms.) Heittää tikkaa Saunan seinälle, kiroaa mittariaa, mutta ei liian pienen lapsen edessä.
Sitten vasta kun näkee lapsensa aikuisena, valmiina itse ottamaan isoäidin tittelin, kertoo: Niin minäkin menetin hermoni ja puristin kiuasta sydämmeeni!
Eihän kiroilla... Eihän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivistynyt. Ei mullakaan olisi tullut mieleen keskimmäiselle lapselle kiroilla, mutta esikoinen on kertakaikkiaan " vaikea" lapsi ja kiristää kyllä vanhempien pinnaa. Siis jottei kukaan nyt syyllistä, niin lapset ovat kertakaikkiaan erilaisia. Toiset uhmineen ym ovat kuitenkin paljon joustavampia ja helpompia, jotkut lapset ovat vaan vaikeita. Esikoista rakastetaan kyllä samalla määrällä, mutta vaatii enemmän työtä kuin muut. Ja siis on tullut kiroiltuakin, mikä nyt ei tietysti ole mikään ylpeilyn aihe. Varsinkin esikouluikä oli esikoisella hyvin hankala, ja oikeastaan siihen asti pääsin puhtain paperein kiroilusta. Esikouluikäisellä uhma on varsin erilaista kuin uhmaikäisellä. Siinä iässä on jo sana hallussa.
ja jälkikäteen selittelen muksuille, ettei niin sais oikeesti sanoa, mut kun suututtaa niin ne lipsahtaa=/ Olen selittänyt senki, että ne kirosanat on sellaisia joita vain aikuiset saa käyttää, hekin sitten isoina,mutta vielä ei saa ja aika hyvin ovat uskoneet =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä kiroile koskaan, en miehelle enkä edes yksikseni. Voimasanani on " voi vitsi" - luokkaa. Sitä kyllä viljelen lapsilleni...:-).
mutta eiköhän sekin päivä vielä tule että ärräpäät lentää kun tuo tohottaja tuosta kasvaa ja saa vieläkin enemmän tuhoa aikaan kuin nykyisellään..