Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon omat vanhempanne osallistuivat teidän koulunkäyntiinne kun olitte yläasteella/lukiossa/amiksessa?
13.01.2006 |
Jos ette kertoneet kokeista ja raportoineet läksyistä, saitteko rangaistuksia? Kuinka paljon vanhempianne kiinnosti teidän koulumenestyksenne? Auttoivatko he teitä läksyissä?
Oletteko toimineet samalla lailla lastenne kanssa kuin mitä omat vanhempanne ovat teidän kanssanne toimineet?
Kommentit (6)
saati auttaneet millään tavoin. Eivät tivanneet onko läksyt tehty kuin silloin, jos halusivat kerran vuodessa jotenkin purkaa mieltä tai olla hyviä vanhempia (whattevä).
Mutkun musta toisaalta tuntuu, et lapsen pitääkin ite huolehtia niistä läksyistä... Tietty mä voin sanakokeita kuulustella, mutta kun en mä vaan halua olla vieressä koko ajan.
Sit tulee huono omatunto kun palstoilla vanhemmat vaatii lasten tilittävän joka asian koulunkäynnistä. No kysyn mä joskus jotain, mut kun musta kaikki on ok? Tai niin ne sanoo vanhempainilloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä systeemi oli ylä-asteella sellainen että apua pyysi niin sitä sai, jos ossivat auttaa. Esim. matikassa oli melkeen turha kysyä. Kokeet tietty piti näyttää kun opehan ne nimmarit tarkisti. Eivät kyllä liikoja puuttuneet kouluhommiini ja niin pitää ollakin. Yläastelaisen kuuluu huolehtia kouluhommistaa itsenäisesti. Saatikka lukiolaisen tai amislaisen!!
Kokeisiin luin, vain jos ne oli kieliä... Muuta jäi päähän tosi hyvin, ihan sillä että tunnilla jaksoi edes vähän pysyä mukana. Helppohan se oli suht hyviä numeroita näytellä, toki saksan kokeeseen tuli parikertaan väärennettyä nimmari=(
Äiti kyllä ravasi kaikissa vanhempainilloissa ym. ja oli muutenkin työnsä suhteen nuorten jutuissa mukana (paikallinen nuoriso-ohjaaja)
lukemiset, eivät koskaan kyselleet niiden hommien perään. Koepaprut tietty näytin kotona, pitihän niihin saada nimmari, mutta olisin näyttänyt muutenkin.
Apua sain aina kun pyysin, mutta pyysin tosi harvoin. Ehkä pari kertaa oli niin, että kun olin saanut kokeesta vähän huonomman, äiti ehdotti, että hän voisi auttaa tai isä, riippuen vähän mistä aineesta oli kyse.
Äiti oli ala-asteen opettaja ja jo ihan eka luokan ekasta päivästä saakka sitä mieltä, että koululaukun pakkaaminen, läksyjen teko ym. ovat minun omalla vastuullani.
Omat lapset ei ole ihan vielä kouluiässä, mutta jos he eivät heti osaa läksyjään niin en aio piestä heitä niin kuin minua aikanaan opetettiin välttämään virheitä.