Ennen vauvan syntymää moni sanoi auttavansa, koska muistaa millaista on vauvan kanssa...
Mutta. Nyt kun vauva puolivuotias yövalvottaja ja minä (ja mies myös) he***tin väsynyt, ne samat tyypit kuittailee vain, että " Ei toi oo mitään, silloin kun meidän vauva oli pieni minä hoidin sitä yksin 40 asteen kuumeessa..."
Tuntuu että sukulaisnaiset on riemuissaan siitä että olen loppu. Olen yrittänyt pyytää apua, mutta vastauksena on lähinnä naurua ja " sellaista se on" -hymistelyä. Tiedän kyllä etten ole ainoa väsynyt äiti, mutta tästä on kyllä leikki kaukana välillä...
Kommentit (27)
joutunut asennoitumaan mutta kiitos vaan haukuista ;) piristikö ne?
3
Vierailija:
Ei niitä kukaan koskaan hoidan sun puolesta, näin on täytynyt asennoitua..
Ihmetyttää vain, kun tosiaan ennen vauvan syntymää monikin sanoi että auttaa kyllä sitten jos/kun tarvii. Kukaan ei todellisuudessa auta, vaikka suoraan olen pyytänyt. No tottakai kaikilla on omat juttunsa, sehän on selvä. Pännii vaan, kun olen väsynyt ja olen saanut kuulla röhönaurun säestämänä, kuinka " nuori ihminen ei voi olla väsynyt" jne.
Ja voi että minä sitten rakastan noita " odotas vaan" -kommentteja.
autoitko SINÄ heitä silloin, kun heillä oli vauva ja itselläsi ei ollut vielä?
tästä syystä minä en auta kavereita joilla on nyt vauva ja ovan niin väsyneitä. ei tullut minullekaan apua aikanaan. en myöskään itse aijo toisten takia uhrautua. jokainen hoitakoot omansa, niin olen tehnyt minäkin.
itse on ollut sellainen kiireinen sinkku, jolla ei ole ollut aikaa ja halua auttaa ystäviään silloin kun he olisivat apua tarvinneet.
nyt saat ap samalla mitalla, hah! olisko sittenkin sun kannattanut silloin pysähyä ja kuunnella,miten väsynyt ystäväsi on.. turha nyt ruikuttaa apua jos et ole itse sitä aikanaan antanut.
Vierailija:
autoitko SINÄ heitä silloin, kun heillä oli vauva ja itselläsi ei ollut vielä?tästä syystä minä en auta kavereita joilla on nyt vauva ja ovan niin väsyneitä. ei tullut minullekaan apua aikanaan. en myöskään itse aijo toisten takia uhrautua. jokainen hoitakoot omansa, niin olen tehnyt minäkin.
Niinpä. Et saanut apua aikanaan joten et laita alulle hyvää kiertämään itsekään. Kai siitä sitten saa jotain kiksejä. Sitähän se äitinikin ja moni muu lapsensa jo kasvattanut toitottaa, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan! Sen ei tule olla kenenkään toisen rasite, jos nuori äiti väsyy täysin. t.ap
Vierailija:
itse on ollut sellainen kiireinen sinkku, jolla ei ole ollut aikaa ja halua auttaa ystäviään silloin kun he olisivat apua tarvinneet.nyt saat ap samalla mitalla, hah! olisko sittenkin sun kannattanut silloin pysähyä ja kuunnella,miten väsynyt ystäväsi on.. turha nyt ruikuttaa apua jos et ole itse sitä aikanaan antanut.
Onneksi minulla on ironian tajua.
t.ap
uusin kysymykseni: autoitko SINÄ näitä ihmisiä aikanaan, ennen omaa lastasi??
miksi sinun pitää olla se ensimmäisen avun saaja? mikset itse voi olla se ensimmäinen avunantaja (se on tietty jo myöhäistä nyt).
soita mll_n ja hanki apua jos sitä tertte. kukaan rupee ilmaseks auttamaan sellasta joka ei ole vastaapua tarjonnut.
ymmärrän ap:ta, just noinhan se menee, ystävät, tuttavat ja sukulaiset kovasti ovat muka tarjoamassa apua, mutta mitä se sitten tositilanteessa on? ehkä joku joskus tarjoutuu " hoitamaan vauvaa vähän aikaa" , mutta kyllä sitä minä ainakin väsyneenäkin vauvan kanssa jaksoin olla, mutta voi kun joku olisi tarjoutunut siivoamaan tai laittamaan ruokaa pakkaseen tms konkreettista arjen apua!
Oletan, että ap on ollut itse vauva/lapsi silloin kun näillä sukulaisilla on ollut vauvoja. Siinäpä ei paljoa autella. Ja juurihan täällä syyllistettiin äitejä, jotka antavat isosisarusten hoitaa pikkusisaruksia!
Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu =/ Nuorena äitinä väsyminen on muka luvatonta :(
Sitten ne muutamat kerrat ovat olleet mukavia ylläreitä! Mielestäni on kummallista pitää esim. itsestäänselvänä, että isovanhempien pitää auttaa tietyn verran. Ei se mene niin. Auttavat, jos ovat siihen halukkaita.
Jos et saa muuten apua, ainahan rahalla kuitenkin saa hoitajan. Vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliitolta.
ps. kommentit useammasta lapsesta ovat sikäli totta, että harvempi uskaltaa ainakaan kylmiltään useamman pienen kanssa jäämään. Itse en olisi kovin pienten kanssa edes jättänyt.
Mutta kyllä minäkin tunnen piston rinnassa.... en auttanut koskaan ystävääni, kun hänellä oli pieni vauva ja hän oli loppu. Ei hän koskaan apua pyytänyt, mutta tunnen itseni tyhmäksi kun en edes tajunnut tarjoutua auttamaan.
Kun itse sain lapsen, en edes odottanut saavani apua keneltäkään. Ja väsymys oli toisinaan helve*illinen. Unilääkkeitä jouduin käyttämään kun tilanne riistäytyi käsistä. Itkin ja valvoin, olin niin väsynyt. Onneksi lastenlääkäri näki tilanteen ja määräsi nukahtamislääkkeet.
Jälkikäteen sanoin vanhemmilleni, että miksette auttaneet kun hätä oli suurin. He eivät olleet edes tajunneet sitä tilannetta. Kysyivät vain, miksen pyytänyt. Enhän minä kehdannut, odotin että olisivat nähneet tilanteen. Ja minä olisin vain pyytänyt apua koiran pissatuksessa.
Väsymys on kamalaa. Yritä saada apua, pyydä sitä. Ei kukaan tajua tarjota apua.
Samalla logiikalla kuin sanovat minua " sinkuksi, joka ei auttanut muita" minä voisin esimerkiksi väittää, että he varmaankin olivat koulukiusaajia tai eläinrääkkääjiä aiemmin, koska nyt käyttäytyvät noin.
t.ap
Just ekan lapsenhan kanssa se elämänmullistus on suurin, ja toinen menee jo vähän siinä sivussa rutiinilla sitten joskus kun sen toisen vauvan aika on ;)
Ja mäpäs kysyn teiltä, että kuinka moni teistä on kyennyt edes antamaan apua sellaisille ystäville / sukulaisille joilla on ollut pieni lapsi, kun itsellänne ei vielä lapsia ole ollut? Kuinka moni teistä on lapsettomana ymmärtänyt, mitä on väsyä vauvan kanssa? Tai OSANNUT
Onneksi mun ystäväpiirissä ei ole tuollaisia urpoja. Ihmiset eivät esim. ennen kuin heillä on lapsia voi tietää miten rankkaa lasten kanssa voi olla, ja sen takia eivät osaa tarjota edes apuaan. Siitä kö on sitten kiva rankaista heitä ja hymistellä, että MINÄKiN kärsin, nyt kärsit sinä, vaikka voisi auttaa?
Ihan uskomatonta sakkia, onneksi ei tartte tuntea-
Vierailija:
autoitko SINÄ heitä silloin, kun heillä oli vauva ja itselläsi ei ollut vielä?tästä syystä minä en auta kavereita joilla on nyt vauva ja ovan niin väsyneitä. ei tullut minullekaan apua aikanaan. en myöskään itse aijo toisten takia uhrautua. jokainen hoitakoot omansa, niin olen tehnyt minäkin.
Hänen pointtihan oli, että hänelle on jotain luvattu, mutta sitten petetty. Voimia!!
Eli kuinka moni teistä on ihan oikeasti OSANNUT hyssyttää vauvaa ja auttaa vauvan hoidossa ihan oikeasti, kun sitä omaa kokemusta vauvan hoidosta ei ole ollut? En minä ainakaan osannut, eikä kyllä osannut yksikään mun lapseton kaveri auttaa kun vauva oli pieni. Vauvan itkiessä hermostui sekä lapseton ystävä että vauva, molemmat. ;)
Eli minusta turha syyllistää ap:ta. Ja jos nämä ns. " lupailijat" ovat olleet vanhempia sukulaisia tms, niin ihmettelen että miksi sitä apua ollaan niin kärkkäästi tarjoamassa, mutta auteta ei kuitenkaan sitten kun sitä apua tarvitaan? Eikö olisi reilumpaa olla lupailematta mitään, niin ei sitten väsyneen äidin tarvitse pettyä?
Jos ap ihan oikeasti on tosi poikki, niin kysy omilta vanhemmiltasi. Mun vanhemmat on ainakin ihan hätätilanteessa auttaneet, jos olen ollut sairas tai vauvalle on pukannut toista tai kolmatta hammasta peräjälkeen.
vaan voi tehdä toiselle mitään, mitä ei itse ole saanut.
Ei niitä kukaan koskaan hoidan sun puolesta, näin on täytynyt asennoitua..