Vaikuttaa pliis minuun niin että en hakeudu lähihoitajkurssille. Haukkukaa

3 vuotta sitten. Syksystä asti olen ollut omasta halusta työttömänä. Töitä kyllä riittäisi vaikka muille jakaa ja vakipaikankin olisin jo saanut.



Mutta kuten jo joku aikaisemmin mainitsikin, lähihoitajan työ muistuttaa palvelijan työtä. Olen siis työskennellyt kolmessa isossa vanhusten laitoksessa. Vanhukset ovat kyllä useimmiten mukavia ja kehuja saa melkein päivittäin, mutta joukkoon mahtuu todella paljon passuuttajia, jotka purkavat pahaa oloaan hoitajiin (kehen muuhunkaan, kun hoitaja aina saatavilla). Joillakin osastoilla olen törmännyt sellaisiin, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kiusata hoitajia (tai niin minusta tuntuu). He ovat koko ajan sormi soittokellolla ja hoitajat juoksevat vastaamassa kutsuun: laita peittoa sentti tuonne ja tyynyä kaks senttiä oikealle jne...



Eli tällä hetkellä siis alan vaihto mielessä (vaikkakin hoitotyöstä pidän, useimmiten) :)

todellakin arvostan lähihoitajan työtä ja todellakin ihailen kaikkia jotka sitä jaksavat tehdä eläkeikään asti!!!! Mutta minä en jaksa...

aika pirun nopeasti hoitotasoon...

Älä hakeudu alalle jos epäroit. Siitä jo tietää, että hoitoala ei ole sinun juttusi. Itse olen lähihoitaja, vanhusten " perseitä" pessyt, syöttänyt aspiroivaa ja saattanut kuolevaa viimeiselle matkalle. Alku on aina vaikeaa, alalla kuin alalla, mutta ehkäpä tämä on kutsumusammatti. Eikä ensihoitoon suuntautuneet lähihoitajat mitään apulaisia ole...Mieheni on lähihoitaja ja työskentelee sairaankuljetuksessa. Lähdeppäs itse ajamaan kuoleman kielissä olevan potilaan kanssa lähimpään sairaalaan, jonne matkaa kertyy pahimmillaan lähes 200 km. Pidä potilas hengissä koko matka niillä välineillä ja lääkkeillä joita sinulla ambulanssissa on. Ainoa apu mitä saat, on puhelinkonsultaatio lähimmäsätä keskussairaalasta tai joskus jos käy hyvä tuuri ja kello ei ole lliian paljon (yöpäivystystä ei mailla halmeilla), voit saada jostain matkan varrelta lääkärin mukaan kyydille. Eikö silloin hoitajan taitoja ja tietoja tarvita? Toista on nämä kaupunkikyydit joissa potilas saadaan jatkohoitoon 5-15 minuutin sisällä. Silloin varsinainen työ jää sairaalan vastuulle.



Itse olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen työnkuvaani. Työskentelen kehitysvammaisten kanssa, työni on raskasta mutta palkitsevaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen.



Toivottavasti joskus kun itse apua kaipaat, sattuu kohdallesi vittuuntunut ja ylimielinen lähihoitaja joka joskus mietti lähteäkö alalle vai ei ja kysyi mielipidettä jopa netin keskustelupalstalta ja päätyi kuitenkin virheratkaisuun. Käytä aivojasi ja kuulostele. Kyllä sen tietää jos ala on sinun juttusi.

Mun mielestä ei kannata hakeutua millekkään alalle mikä ei kiinosta.

Ainakin meidän luokassa on todella mukavia ihmisiä kaikki joten en oikein ymmärrä tuota että oltaisiin jotenkin inhottavia.



Ja ollaan jouduttu psykologiset testit läpäisemään eikä suurin osa hakijoista saanut opiskelupaikkaa.



Mulle syy opiskella tätä alaa on varma työnsaanti ja ihmisläheinen ammatti.

Ja ainahan on mahdollisuus jatkaa korkeakouluun.

jotka ovat siis lapsiin ja nuoriin suuntautuneet...



Mutta misä kummassa sitä työvoimapulaa oikein on? Itse lähihoitajana ja nimen omaan vanhuksiin suuntautuneena saan kaivaa kivenkolosta työpaikkaa itselleni, ja kun edes sijaisuuksia ei tunnu tippuvan. Ei sitten lyhyttäkään pätkää... Paperit oli kuitenkin kohtuu hyvät ja luokan stipendin pokkasin, mutta töitä ei hitsi vie tipu...

valinnan että kumman valitsen kun kumpaankin on kosiskeltu

aivopestään koulussaan luulemaan, että ovat huippuammattilaisia, monta olen tavannut ja he ovat olevinaan sairaanhoitajia.



Säälittävää