Kaduttaako, kun et tehnyt toista lasta perään tai lyhyellä viiveellä?

mutta ei kaduta 3,5v ikäero sinänsä. Mulla ainakin ollut tosi helppoa verrattuna esikoisen vauva-aikaan, kuopus on ollut tosi helppo vauva, tosin on nyt yli 1v. ja kerkiää kyllä joka paikkaan.

Negatiivista tai ei, mutta jokainen perhe tekee päätöksensä oman tilanteensa ja voimiensa mukaan. Jos mulla eka lapsi olisi ollut sellainen hymyilevä pullea pallero niin kuin vauvalehtien kansikuvissa, olisin ehkä toisen heti perään halunnutkin;) Ja jos jostain syystä olisin toisen saanut heti perään, kai siihenkin olisi tottunut. Mutta nyt uskallan sanoa, että hyvä näin. Tiedostan myös sen riskin, että seuraavassa raskaudessa saatan hyvinkin joutua vuodelepoon. Helpottaa, kun tietää, ettei esikoinen ole enää niin äidissä kiinni. Varmaan asennekysymys tuokin :)

Oma kokemukseni 5-lapsisen perheen lapsena on todistanut, ettei ikäero ole aina se ratkaisevin tekijä siinä, kenen kanssa tulee parhaiten toimeen.

mikaido73:

Meillä ensimmäiset lapset syntyneet 1v 9kk erolla. Minusta tuota kahden pienen lapsen kanssa olemisen vaikeutta liioitellaan tai kai se on asenne kysymys.

Negatiivisia ajatuksia? Pienestä ikäerostako?

Lukaisin tekstisi toiseenkin kertaan, ja sultahan niitä negatiivisia ajatuksia tulee oikein urakalla! Vieläpä omia lapsiasi kohtaan... Kyllä säälittää lapsesi, joilla on noin laskelmoiva äiti.

mikaido73:

" olisi sitten pääsytvauva arjesta kerralla eroon eikä aina tarvitsisi aloittaa alusta, mutta luonto päätti toisin ja kuopus syntyi yli 10 vuoden ikäerolla toisiin." " Tämä aiheutti sen, että vielä oli tehtävä yksi kaveriksi kuopukselle ja näille ikäeroksi tulee 2,5v. "

Ja meidän lasten ikäero x vuotta on erinomainen!

Mikadon jälkeen ajattelin vielä rustata minäkin mielipiteeni.



Meillä kahden ensimmäisen ikäero on 1v10kk ja vaikka molemmat olivat suht ok vauvoja, niin kyllä ensimmäisen ollessa " pieni" ja toisen vauva, niin siinä oli tekemistä. Vaikka aika meni hyvin, niin jälkikäteen ajateltuna ensimmäiseltä odotti ehkä liian aikaisin asioita, sillä hänhän oli se " iso" . Myös vaikka kuinka yritin jakautua molemmille lapsille, niin välillä se oli aika mahdottomuus, aina jompikumpi joutui odottamaan (yleensä se isompi). Minä olisin halunnut olla vielä parempi äiti kummallekin lapselle silloin, käytäntö kahden pienen kanssa asetti kuitenkin rajansa.



Nyt kun lapset ovat jo 6v ja 4v niin kyllä heistä on tietenkin seuraa toisilleen ollut, mutta kyllä kumpikin tarvitsee omiakin kavereita. Lisäksi toinen tuntuu varsin usein " ylimääräiseltä" kun toisella on kaveri kylässä. Lisäksi varsinkin isompi lapsi pitää huolen että pienempi ei saa mitään yhtään enempää kuin hän, eli jonkinlaista vertailua meillä kyllä suoritetaan ja vaikka pienemmän syntyessä ei isompi vielä mitään sisarkateutta näyttänyt, niin nyt iänmyötä tästä ollaan tarkkoja. Itse haluaisin enemmänkin että nämä kaksi kasvaisivat omalla tavallaan omiksi persoonoikseen ja kaiken ei tarvitisi olla niin tasapäistä. Välillä tuntuu että jos lapsilla on riittävä ikäero, niin se antaa lapselle itselleen enemmän liikkumatilaa kasvaa omalla laillaan ilman sisaruksen liian suurta vaikutusta.



No tietenkin noista ajatuksista huolimatta meillä lasten kanssa menee minusta hyvin. Nämä ovat näitä jälkikäteen viisaita ajatuksia.



Lisäksi meillä on edellisten kahden lisäksi kolmaskin lapsi (tai siis vauva) 10kk. Ei meillä nuo isommat vauvan syntyessä mustasukkaisia olleet, eivätkä vielä nyt myöhemminkään. Tämän hieman isomman ikäeron osalta pelkäsin ja kai pelkään vieläkin että tämä kolmas jää ulkopuolelle, kun kaksi isompaa ovat keskenään. No tämä tulee nähtäväksi, mutta nyt ainakin tuntuu välillä että isommat kilpailevat (taas yksi asia) kumpi saa olla vauvan kanssa. Kyllähän he myös leikkivät keskenään ja vauva tulee sotkemaan, mutta tässä tuntuu eniten vaikuttavan se miten me aikuiset suhtaudumme tilanteeseen ja hoidamme sen- vaikeuksia ei ole vielä näistä leikeistä tullut. Nähtäväksi jää kuinka tämän kolmannen osalta ikäerot toimivat. Nyt sanoisin että melkein tuo 6v on vauvan kannalta kivempi kaveri -no tietenkin isommalla on myös ymmärrystä enemmän. Joka tapauksessa äitinä on ihana kun tämän vauvan kanssa jaksaa paremmin kuin jos edellinen lapsi olisi ollut kovin pieni vauvan syntyessä.



Kyllähän sisarusten ikäero ja luonne vaikuttavat toisiinsa, mutta silti vanhemmat ovat sisaruksia tärkeämmät (tai siis mielestäni pitäisi olla). Eli kyllä lasten määrän ja ikäeron osalta lähtisin miettimään asiaa siitä näkökulmasta kuinka vanhemmat jaksavat ja mihin ikäeroon vanhemmat ovat valmiita. Loppujen lopuksi kun luulisi että jokaisesta ikäerosta löytyy aina jotain positiivista ja negatiivista. Meillä itse olen päätynyt että ideaalisin ikäero meillä lapsilla olisi n.3v. No jälkikäteen on hyvä viisas ja kun lisäksi ei lapset tilaamalla tule, niin pelkkää spekulaatiotahan tämä mietintä on.