Olen kohta jo 28-vuotias enkä vieläkään koe itseäni valmiiksi äitiyteen.

mun korvissa kuulostaa oudolta kun naiset nykyään haluaa niin paljon muuta ja lapsi on tervetullut vasta lähes 40kymppisenä. Tällä vauhdilla meillä kasvaa koeputkihedelmöitykset ja syntyy vähemmän lapsia. Tosiasia on että naisen hedelmällisyys alkaa jo heiketä kun hän on 27v. Itse olin tuonikäisenä just saanut kolmannen lapsen, nyt ovat kaikki jo melkein teinejä (+4v iltatähti).

Eihän niitä lapsia edes ole pakko tehdä! Sulla on jo pullat hyvin uunissa, jos on mies vieressä. Voitte sitten alkaa vääntää heti jos/kun mieli tekee. Sitä et voi tietää, tulisiko se lapsi nyt tai tulisiko se myöhemmin. Itse täytän pian 30 ja odotan esikoistani, mutta raskaus on ollut niin rankkaa, että olen kyllä monta kertaa miettinyt että oisko sitä voinut vielâ odottaa vähän, että mikäs kiire sillä nyt oli... Ei tähän hommaan mun mielestä vastentahtoisesti kannata ruveta, ala yrittää vasta sitten kun oikeasti alat kaivata sitä lasta.

Liian nuori ja vallaton? Eikö nuori ja vallaton ole ihan hyvä? Jos vaan haluaa lapsen.



Millanen äiti sitten on susta? Tylsä, ei jaksa leikkiä, ei huumorintajua, ei osaa muuttaa itseään?



Ihminen on sopiva äidiksi kun siltä tuntuu. Ei se katso ikää. Toiset valmiita aikasemmin, toiset ei ollenkaan. Haluatko ollenkaan? Koitatko vaan "pelata aikaa" miettimällä syitä miksi ei vielä?



Minusta äidit ja isät saa käydä viihteellä, matkustella, ottaa omaa aikaa perheeltä, tehdä töitä jne.

Sinä ja kumppani sen päätätte millasen perheen haluatte. Jos sulla on kuvitelma että perhe-elämä on jarru muulle elämälle niin en ihmettele ettet halua lasta, koska haluat vielä mennä ja olla huoleton.

tai sitten ois ollut paljon helpompaa nuorempana, eikö se ole tullut mieleen? Mitä vanhempi, sitä raskaampi aika koko raskaus on yleensä.

kuinka pitkään. Liki kolmekymppisenäkin ollaan niin nuoria että...no sitten nelikymppisenä vihdoin ollaan sitten kypsiä saamaan lapsia, mutta silloin voi olla että juna meni jo. Luonto kun on sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä fyysisesti nuorena joten anna palaa, tee se lapsi kun vielä kerkeät.

herään liian myöhään hoksaamaan että ehkä sittenkin tahtoisin lapsen. Ja sitten ei enää luomukeinoin onnistu? Tai sitten että mies tahtoisikin lapsen ja jos minä en tahdo niin tekee sen jonkun muun kanssa. On kysellyt tahtoisinko lapsen mutta sanoo että ok jos en tahdo, ei tarvitse tehdä sitten.



Ja pelkään, että tämän varmemmaksi ja aikuisemmaksi en edes tule. Olen aika boheemi haaveilijaluonne. En usko että lapsiperheen herätykset ja ankeat arkikuviot ruoka-aikoineen, ulkoiluineen, pottailuineen sopisivat mulle.



Toisaalta olen kyllä lukenut siitä miten se oma ihana lapsi on ylitse kaiken vaikka epäilytti ryhtyä lasta tekemään, mutta enpä tiedä... Tai sitten kukaan ei vaan uskalla myöntää että ihan oikeasti olisi elänyt onnellisempana ilman sitä lasta.



On tää niin vaikeaa. Ehkä tässä vielä jokusen vuoden uskaltaa jättää asian taka-alalle. Sitten on varmaan päätettävä.

Laita lapsesi sitten päivähoitoon 10kk ikäisenä ja jatka itse uran luomista ja ota omaa aikaa kun lapsesi on hoidossa. Ja onhan sillä lapsellasi isäkin, joka on yhtä paljon vastuussa lapsesi hoidosta. Pumppaa rintamaito pulloon ja anna isän hoitaa yösyötöt ja nuku itse pitkään aamuisin.

Niin minäkin teen, eikä äitiys ahdista yhtään

Vitonen, kyllä kirvoitti kivan hymyn toi sun kommentti. Ei tosiaan olis mun kannattanut tehdä lapsia aiemmin, kiitos Luojan olen välttynyt siltä tähän saakka! Kaikki katsos ei ole henkisesti niin kypsiä kuin sinä ;) Nyt olen luonnollisesti äärimmäisen onnellinen, vaikka vaikea onkin (ja pahoinvointi kyllä ei riipu iästä...).



Ap:lle vielä sanoisin että ei sitä lapsentekoa tosiaan ihan loputtomiin sillä verukkeella kannata lykätä, että kasvaisi itse aikuiseksi. Kyllä se aikuisuus siinä kolmenkympin tienoilla tulee, jos on tullakseen, eikä kukaan ihan oikeasti koskaan ole täydellisen valmis siihen lapsensaantiin. Sitä mieltä kyllä itse olen, että jos jotain epäilyksiä on, niin vähän aikaa kannatata odotella ja ajatusta kypsyttää. Kyllä sen sitten jonain päivänä tietää, haluaako sitä lasta oikeesti vai ei.

About parikymppisenä.... Ei ne menkat turhaan 12 vuotiaana ala....



T: 32 vuotias ensisynnyttäjä joka synnytti seuraavan 34 vuotiaana ja on nyt 36 vuotias ja vielä haluaisi yhden.

Ihmiset eivät pääse vakituiseen työhön kuin vasta yli kolmekymppisenä. Ei siinä kukaan järkevä ala lapsia tekeen, jos oma elämä ei ole kohillaan.

Oiskohan syynä vallitseva perseestä oleva koulutuspolitiikka ja työmarkkinatilanne.

Ihmiset eivät pääse vakituiseen työhön kuin vasta yli kolmekymppisenä. Ei siinä kukaan järkevä ala lapsia tekeen, jos oma elämä ei ole kohillaan.

Jotkut on valmiita nuorina, jotkut ei koskaan, jotkut tulevat äidiksi vaikkei haluakkaan, jotkut haluaisivat mutta ei vaan onnistu. Lapsia on turha tehdä vain koska se nyt kuuluisi asiaan.

ja jätä nuo pelottelijat ihan omaan arvoonsa. Lapsen saaminen on niin iso asia, että ei sitä kannata tehdä, jos yhtään emmityttää.



ja vaikka hedelmällisyys laskeekin tietyn iän jälkeen, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että ei voisi saada lasta ilman jotain hedelmällisyyshoitoja. Itse sain lapseni 38-vuotiaana ihan luomusti, hyäv ystäväni 41-vuotiaana ja pari muuta tekivät juuri iltatähden vähän yli 40-vuotiaina. Ja kaikki nämä siis luomusti. Eikä ystäväpiirini koostuu mistään ihmegeenein varustetuista luonnonilmiöistä.



Mitä taas jaksamiseen ja raskauden helppouteen tai vaikeuteen tulee, niin se on varmaan hyvin yksilöllistä eikä juuri ollenkaan iästä kiinni. Minun raskausaikani sujui ongelmitta eikä jaksamisen kanssa muutenkaan ole ollut mitään ongelmia. Huomattavasti nuorempi äitituttuni taas on ollut ihan hajalla, koska sattui saamaan koliikkivauvan.



Minä siis kehotan rauhassa odottelemaan, että tuntuu enemmän siltä, että olisi aika ryhtyä lisääntymään. Enkä usko, että elämäsi menee pilalle, vaikka ei koskaan tuntuisi siltä. Minä uskon vakaasti, että ihminen voi olla onnellinen ilman lastakin ja kun lukee näitä kirjoituksia täällä, niin hetkittäin toivoo, että useammat miettisivät hieman kauemmin sitä lastentekoa.

Anna palaa. Et sa siita mitenkaan se varmemmaksi tai jarkevammaksi enaa tule.

tuon järkevämmäksi et enää tule, olet jo saavuttanut kypsyysasteen jolle jäät :-)

Boheemit kestää varmaan paremmin sitä lievää kaaosta, jonka lapset helposti tuo mukanaan ;-) Säntillisyyttä ja siisteyttä arvostava perfektionisti voi taipua äitiyden tuomaan muutokseen huonommin, näitä on nähty.



En tiedä ap:n tapauksesta, mutta jotkuthan kypsyy äitiyteen vasta raskauden aikana. Ja toiset taas ei silloinkaan, vaan vasta hitaasti vauvan syntymän jälkeen jos silloinkaan. Varmintahan se ois, jos halu äitiyteen olis vahva ennen raskautta, mutta joillain se halu vaan ei herää paitsi vasta raskaana.

Kyllä se vapaus sitten loppuu kun se loppuu. Nauti vielä hetki.

tai sitten ois ollut paljon helpompaa nuorempana, eikö se ole tullut mieleen? Mitä vanhempi, sitä raskaampi aika koko raskaus on yleensä.

Itse odotan 35-vuotiaana esikoistani ja täytyy myöntää, että tämä on ollut helpompaa kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Migreenikin lakkasi vaivaamasta. Taidanpa mainita sille parikymppiselle opiskelijatytölle, että älä viitsi liioitella, kun ei voi muka tulla kouluun, kun on pahoinvointia ja särkyä (olen siis hänen opettajansa). Kun kerran se on nuorilla vielä helpompaa...

Sain lapsen 37-vuotiaana. Olisin elänyt ihan hyvän elämän ilmankin.

Ja erittäin kypsä olin ikäisekseni, oli tullut koko elämän ajan kannettua niin paljon vastuuta ja surua. Kaikki sujui paremmin kuin hienosti, mutta aina olimme esim. neuvolassa silmätikkuina :(. Minä tai mieheni emme juoneet ollenkaan, meillä ei ollut parisuhdeongelmia tms., mutta aina löytyi jotain "märehdittävää" kotiinkin asti.



Noh, toinen lapsi otti syntyäkseen kun olin 29. Katsos kummaa; KUKAAN ei arvostellut eikä edes korjannut, jos jonkun virheen tein! Olin aivan ällistynyt kuinka kohtelu vaihteli niin rajusti verrattuna esikoiseen ja vedin tästä yleisesti vaietun johtopäätöksen; Suomessa vain kolmekymppiset ja sitä vanhemmat "saavat" tehdä lapsia, muut eivät siihen kykene.