Kurjia miehiä monella..

täytyy pestä paljon pyykkiä - kone siis pesee, minä vain täytän koneen, tyhjennän ja vien kuivat vaatteet kaappiin, tiskiäkin tulee - kone pesee, minä vain ladon astiat koneeseen ja tyhjennän koneen - ja vaippoja täytyy vaihtaa kolmelle lapselle. Ulkoilemme kaksi kertaa päivässä ja kerhoja on yhteensä viisi tuntia ja lisäksi lapsen terapioita.

Eipä meillä silti illalle jää juurikaan tekemistä, päivällispöydän tyhjennys ja unihommat taitavat olla ne suurimmat kotityöt, joita illalle riittää.

Ja minä olen vielä niitä palstalla parjattuja, jonka mielestä leikki ei ole pelkästään lasten työtä.

Monella naisella taitaa olla aika sovinistimies:(.



tunnen itseni todella onnekkaaksi, että olen saanut epäitsekkään ja ihanan miehen, miehen joka tekee kotihommiakin ja ennen kaikkea HOITAA LAPSIAAN! Toivottavasti pojastanikin tulee samanlainen mies jollekin naiselle.

13:Aivan kuin joku kalastelisi onnitteluja..Hirvittävän kiva, että olet noin tehokas ja erinomainen äiti. Meillä riittää silti hommia myös siihen aikaan päivästä, kun mieskin on kotona.. Ja, kyllä, meilläkin on pyykkikone ja tiskikone, en pese astioita enkä vaatteita käsin..ja siltikin hommia riittää. Minusta on mukava leikkiä ja touhuta lasten kanssa päivällä, joten en vaan tee kaikkia hommia silloin..eikä minusta se nyt niin kamalaa ole, että illallakin niitä hommia tehdää. Sitten kun muksut menee nukkumaan, ehdimme istuskella miehen kanssa keskenään tai katsella telkkaria/lukea tms.



ap

Itse olen päälle kolmikymppinen ja asuimme mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä ennen lapsia. Meillä 10 pariskunnan ystäväpiiri, jotka ovat aika samankaltaisia kuin me monessakin mielessä (ikä, yhdessäoloaika, lasten iät, koulutus etc.). Ja kaikilla on miehet, jotka auttavat kotihommissa ja tykkäävät puuhastella lastensa kanssa. Tietenkin ne äidit, jotka ovat kotona, tekevät pakostakin enemmän kotihommia kuin miehensä mutta perheenä ollaan paljon yhdessä ja useat hommat jaetaan.



Väitän, että nykyään sovinistimiehiä löytyy enemmän parisuhteissa, joissa ollaan perhe perustettu suht pian tapaamisen jälkeen. Tällä tarkoitaan muutaman vuoden sisällä. Olenko ihan väärässä?

Vierailija:

Itse olen päälle kolmikymppinen ja asuimme mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä ennen lapsia. Meillä 10 pariskunnan ystäväpiiri, jotka ovat aika samankaltaisia kuin me monessakin mielessä (ikä, yhdessäoloaika, lasten iät, koulutus etc.). Ja kaikilla on miehet, jotka auttavat kotihommissa ja tykkäävät puuhastella lastensa kanssa. Tietenkin ne äidit, jotka ovat kotona, tekevät pakostakin enemmän kotihommia kuin miehensä mutta perheenä ollaan paljon yhdessä ja useat hommat jaetaan.

Väitän, että nykyään sovinistimiehiä löytyy enemmän parisuhteissa, joissa ollaan perhe perustettu suht pian tapaamisen jälkeen. Tällä tarkoitaan muutaman vuoden sisällä. Olenko ihan väärässä?

Niin...tarkoitinkin oikeastaan juuri nuorena ja nopeasti...koulutustaustakin saattaa vaikuttaa. En vaan uskaltanut laittaa, ettei av-mammat ala hyppiä silmille ;-)

t.16

Vierailija:

Niin...tarkoitinkin oikeastaan juuri nuorena ja nopeasti...koulutustaustakin saattaa vaikuttaa. En vaan uskaltanut laittaa, ettei av-mammat ala hyppiä silmille ;-)

t.16

Kyllä se pitkä yhdessäolo vaikuttaa siihen, että arki on saatu rullaamaan molempia tyydyttävällä tavalla. Tuosta koulutustaustasta en osaa sanoa. Meillä ainakin laitetaan myös lapset hommiin. Taapero aivan onnessaan auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä, imuroimisessa tms. ja noista vanhemmista lapsista alkaa olla jo kunnon apua. Koko perhe puuhaa yhdessä ja silloin se ei tunnu niin kurjalta.

Vierailija:

Itse olen päälle kolmikymppinen ja asuimme mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä ennen lapsia. Meillä 10 pariskunnan ystäväpiiri, jotka ovat aika samankaltaisia kuin me monessakin mielessä (ikä, yhdessäoloaika, lasten iät, koulutus etc.). Ja kaikilla on miehet, jotka auttavat kotihommissa ja tykkäävät puuhastella lastensa kanssa. Tietenkin ne äidit, jotka ovat kotona, tekevät pakostakin enemmän kotihommia kuin miehensä mutta perheenä ollaan paljon yhdessä ja useat hommat jaetaan.

Väitän, että nykyään sovinistimiehiä löytyy enemmän parisuhteissa, joissa ollaan perhe perustettu suht pian tapaamisen jälkeen. Tällä tarkoitaan muutaman vuoden sisällä. Olenko ihan väärässä?

Kyllä se vika on enemmän puolisonvalitsijan korvien välissä, näin vaan on. Kyllä minusta ihmisestä aika hyvän vaikutelman saa muutamassa tapaamisessa ja tekemällä " tupatarkastuksen" sen luo: onko iilimato, illo, luihu, porno....Se tietysti vaatii hyvää ihmistuntemusta, ja aika harvalla sitä on. Suhteen alussa moni teeskentelee olevansa jotain muuta kuin on, se on aika tavallista. Sen homman läpi pitäisi kumppania valitessa osata nähdä, mutta se on vaikeaa. Jos ei nainen/mies osaa kuunnella hälytyskellojensa soittoa ja pitää ne vaaleanpunaiset silmälasit sinisilmäisesti nenällään/kuvittelee muuttavansa toisen mieleisekseen, niin sieltä se vika löytyy. Siksi niin monella on se huono mies.

Minua on pikkuisen pari huonoa ihmissuhdetta opettanut. Siis sellaista pitkää. Olen tuntenut nykyisen mieheni historialliset 3 viikkoa ennen kihlasormusten vaihtoa, naimisiin on menty siitä vuoden sisällä ja lapsi syntyi 9 kk häistä, toinenkin on jo 3 v. Mikä valinnan ratkaisi: mies oli aidosti ystävällinen, ei jauhanut koko ajan itsestään vaan kyseli minusta, kertoi aika avoimesti taustastaan, ensivisiitillä miehen asuntoon kalusteet ehkä oli vanhoja kirppiskamoja, mutta joka paikka hiton siisti ja mies laittoi ruuat - vaatimattomat, tunnusti suoraan ettei osaa hyvin kokata mutta tiskata osaa. Kaapit oli siistimmät kuin omani. Ja kun testiksi laitoin imurin kouraan että jos ehtisit, kun toi mun matto on niin koirankarvoissa, se imuroi sängynalusetkin! Ja appiukolta sain kuulla,että olin ainoa joka hänelle oli varta vasten esitelty, vaikka oli niitä kai muitakin heiloja ollut...

Mieheni on pitänyt hoitovapaata ja ollut todella hyvä ja osallistuva puoliso jo 8 vuotta ja meillä on hyvin onnellinen liitto. ...eli ei se aika ole tärkeä, jos omaa hyvän sisäisen tuntoaistin.

Oma mieheni on ehtinyt asua yhden naisen kanssa avoliitossakin ennen minua, mutta muuten melkein kaikki täsmää. Menimme naimisiin 9 kuukauden seurustelun jälkeen (yhteen olimme muuttaneet muutamaa kuukautta aiemmin), ja lapsiakin tuli melko pian. Hyvin on mies osallistunut kotihommiin ja hoitanut molempia lapsiamme kotona 3-vuotiaiksi - omien opintojensa ohella. Takana on jo yhdeksän onnellista yhteistä vuotta. Kyllä sitä todellakin tuntee elävänsä aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin nämä sovinistiäijien vaimot.

En usko, että olitte parikymppisiä vai? Toki, jos on jo elämää nähnyt ja kokenut muutamia pitkiäkin suhteita, osaa eri tavalla katsoa maailmaa.



Mietinkin yhdistelmää: nuori ja kokematon, nopeasti lapset ja ehkä vielä tähän päälle alempikoulutustausta. Mutta nämähän ovatkin vain spekulaatioita...

Minun mies oli hetkellisesti hyvin sovinistinen ja tähän tilaan vain ajauduttiin, koska aikaisempi elämäntilanne oli sellainen, että vaimo teki työttömänä isoimmat työt ja mies vähän " korjaili" tai jotain. Muutos toiseen suuntaan oli kova shokki miehelle - saavutetuista eduista ei luovuta



Tavatessamme mies oli taas se aktiivisempi osapuoli, joka piti kotinsa ja sitten yhteisen kotimme kunnossa. Hänellä on myös ns. hyvä isämalli kotoa eli appiukko on kova tekemään kotitöitä ja myös minulla oli suuret kuvitelmat ja luulot miehestäni.



Pitkällisten keskusteluiden ja riitojen jälkeen (meillä oli iso kriisi) mies itsekin mietti mitä oikein haluaa ja on monin tavoin malli-isä ja -puoliso tänään. EN tiedä kuinka pysyvä muutos on, mutta lupaavalta näyttää.



Tämän esimerkin oppi on myös se, että sitä saa mitä tilaa. Mieheltä pitää vaatia osallistumista JOS se itselle niin iso kysymys (kuten se minulle oli (tosin meillä oli muitakin kysymyksiä riidassa))

Miten pystyt elämään hiiren kanssa?

Olen ilmeisen onnekas kun mies osallistuu myös lasten- ja kodinhoitoon ilman pakottamista tai eriilisiä pyyntöjä! Yhdessä olemme perheen perustaneet ja yhdessä sitä hoidamme.

Mitä sinä teet päivisin, kun iltaisin teette kotihommat? Olet lapsen kanssa? Mikä vika lapsessasi on, kun hänen kanssaan täytyy olla ihan koko ajan?

suostuvat moiseen käytökseen ja kohteluun? Rupeavat miehelleen huushollerskaksi.

..välillä tuntuu, että mies tekee jopa enemmän kun on siistimpi luonne kuin minä.. ;)

Ja oma mokahan se on, ettei näistä asioista puhuttu, mutta kun itse pidin näitä asioita itsestään selvyyksinä, niin eipä tullut mieleen. Omassa kodissani isä hoiti ruuanlaiton ja muutenkin aina osallistui kaikkeen ja minä hölmä luulin sen olevan ihan normaalia... Nykyään ei huvita edes töistä lähteä kotiin, kun siellä on niin kurjaa ja varsinkin nyt kun on perjantai, ahdistaa todella kun pitäis koko viikonloppu taas siellä olla...

ap vastaa kolmoselle: Meillä on 3 lasta, vanhin on kolmevuotias ja kaksoset 10 kk. Ei meidän perheen kotihommat kesken lopu, vaikka niitä tehtäisiin sekä päivällä että illalla.. Kahden vauvelin kanssa menee aika paljon aikaa syöttämisiin ja vaipanvaihtoihin. Me myös ulkoilemme päivisin tai käymme kerhossa. Ja pesen sitä pyykkiä, jota meidän taloudessa riittää. Myöskin tiskikone pyörii yleensä pari kertaa vuorokaudessa. Ja koirakin kun löytyy, niin imurointi kuuluu aika usein päiväohjelmaan. Että kyllä meillä yleensä tekemistä riittää, ja kyllä olen mielelläni myös lasteni kanssa, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan..

tällainen kurja. Hänellä on hyvin menestyvä yritys, jossa hän tekee töitä ma-la keskimäärin 7.00-20.00. Hän maksaa kaikki perheen menot. En koe, että hänellä olisi tämän lisäksi velvollisuus osallistua kodinhoitoon. Kodin- ja lastenhoito on minun työtäni. Olen tämän tiennyt, kun olen hänen kanssaan perheen perustanut ja tämä on yhteinen sopimuksemme. Toki mies on lasten kanssa kaikki liikenevät hetket ja heillä on hyvä suhde. Tilanne olisi tietenkin hieman erilainen, jos kävisin töissä.

Ysille: Minä en ainakaan tarkoittanut sinun miehesi kaltaisia, vaan niitä, joista on nyt ollut paljon keskustelua, että jos esim. jättää lapset isän hoitoon kun menee lenkille, isä istuu koneella ja koko kämppä on sekaisin kun äiti tulee lenkiltä. Tai niitä, joilla ei ole kiinnostusta hoivata omia lapsiaan. Tai niitä joiden ei omasta mielestään kuulu osallistua arjen pyörittämiseen millään lailla..



ap