Lue keskustelun säännöt.
Uus mies uus perhe uusperhe...
13.01.2006 |
Luulin, että en voi enää ihastua yhtään kehenkään...Nyt on sitten pikaihastuminen kuvioissa ja olen vallan hämilläni.
Mies: vaimon mielestä ongelmia oli ollut pitemmän aikaa, kävivät terapiassa yhdessä pari kertaa, terapeuttikaan ei oikein ymmärtänyt mikä oli pielessä, ehkä kolmenkympinkriisiä tms., mies oli lasten kanssa, vanhempainlomat oli aikanaan aina jaettu, luotettava, kiltti, rehellinen, rauhallinen - ehkä liiankin rauhallinen, saattoi olla, että nuorena aloitetusta suhteesta alkoi puuttua kipinää, nainen ehkä halusi tummaa ja tulista, vaihteeksi...Heillä on 2- ja 6-vuotiaat lapset. Miehellä ei alkoholiongelmaa ja kaikin puolin kunnolliselta vaikuttaa, tosin varsin on kyllä rauhallinen, mutta luulen sellaista kaipaavanikin. Erosta heillä on tosin niin vähän aikaa, että paperiasiatkaan eivät ole selvät. Tapaamisista miehellä olisi toive 50/50, naiselle se ei tunnu sopivan, haluaisi lapset enemmän itselleen. Mahdollisesti naisella on jo nyt uusi mies.
Mulla on kaksi alle kolmevuotiasta. Olisin valmis eteenpäin, mutta huolestuttaa ja kammoksuttaa se, että satuttaisin itseni jälleen.
Mikäköhän oli mun kysymys...Eipä kai juuri mikään. Mulla ei oikein ole tällä hetkellä läheisiä tässä, joille voisin kertoa tästä " löydöstä" ja siitä, että jotain jopa jotain kohtaan ihan ihan vähän tunnenkin. Ehkä palautatte minut takaisin maan pinnalle??
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.stresscode.fi/forums/supli/
Eli tuo yllä oleva on Suomen Uusperheellisten liiton sivujen keskustelupalsta
Ei ainakaan meillä. Mulla oli 2vuotias ja 4kk vanha vauva kun tapapsin nykyisen mieheni. Miehellä 3 ja 4 vuotiaat pojat. Kun taopasin miehen , jostakin vaan tuli tunne, et tää on se maailman ihanin ja herttaisin ja rakastavin mies. Heiollä tosin oli ex- vaimon kaa sellanen tilanne, että vaimo oli lähtenyt toisen miehen matkaan ja jättäny lapset isälleen. Eli siis miehen pojat asuu meidän luona jatkuvasti, eivätkä tapaa äititään, koska äiti ei halua. Mun mielestä tää ei ole ollut yhtään rankaa,vaikka olen joutunut opettelemaan olemaan äitihahmo miehen pojille. Miehen pojat kylläkin sanovat mua äidiksi ja mulla on nykyjään oheishuoltajuus lapsiin. Yhteisiäkin lapsia meillä on jo kaksi ja kolmas tulossa. Että olenkohan ainoa kenen mielestä uusperhe elämä onkin se kaiken ihanuuden ja rakkauden alku.
Varmasti voi onnistuakin, mutta rauhallisuutta peliin, ei nopeita yhteenmuuttamispäätöksiä tms. Saavat lapsetkin totutella näihin muutoksiin rauhassa.
Käy lukemassan kirjoituksia tuolla yh-uusperhe palstalla niinhuomaat että eläminen uusperheessä vaatii paljon kypsyyttä, ajattelua, lapsen edun ajamista omienetujen edelle jne jne. Jos vähänkin huimaa, kannatta etsiä uusi mies.