Te, joilla on psoriasis!!

jaloissa, käsissä, kasvoissa,selässä, korvakäytävissä,vatsassa, rinnoissa, päänahassa, kynsissä ja oireista päätellen myös toisessa nilkassa on nivelpsori. Minulla on kaksi täysin tervettä lasta ja kolmas on tulossa kesällä. Mieheni suvussa ei ole ihosairauksia joten hänen hyvät geeninsä ehkä vaikuttavat sitten enemmän kuin minun virheelliset. En jättäisi psorin takia lapsia hankkimatta. Nykyiset lääkkeet on ihan hyviä, vaikka itse harvoin käytän mitään lääkitystä, kun olen niin tottunut elämään tautini kanssa.

ihan hyvin hän taudinkanssa pärjää,välillä on pahempi ja välillä parempi. ihan perusvoiteita muistaakseni käyttää.

Ei onneksi nivelissä mutta muuten käytännössä aivan kaikkialla. Hänen vanhemmillaan psoria ei ole ja olemmekin kuulleet että se usein hyppää yhden sukupolven yli (?). Mieheni äidinäidillä kai on psori lievänä, mutta hän ei halua puhua asiasta:-)

Meidän lapsillamme ei psoria (vielä) ole.



Ei olisi tullut mieleenkään " jättää lapsia tekemättä" psorin takia, vaikka se onkin ikävä sairaus. Toivomme etteivät lapset saa ainakaan kovin vaikeaa psoria tai jos se hyppää taas yhden sukupolven ja ehkä heidän lastensa aikaan on jo keksitty jotain mikä auttaa.

Kiitos ihanan kannustavista vastauksista! <3 Itse on justkus suht terveenä (kop kop) vaikea eläytyä sairaan maailmaan, mutta eipä se näytä monienkaan elämää haittaavan. Totta on myös että lääketiede kehittyy. Ehkä jätän asian keskustelematta (turha toista on mahdollisesti loukata) ja annan ajan näyttää miten käy.

Hauskaa juhannusta teille kaikille! :)

Ei elämää voi elää peläten. Sairauksia tulee jos on tullakseen. Tottakai periytyvillä sairauksilla puhkeaminen on todennäköisempää, mutta ainakin mulla periytyvät sairaudet pysyy niin hyvin kurissa, että voisin ihan hyvin tehdä lapsia. Jokaisella on jokin taakka kannettavanaan, eikä ole mun tehtävä päättää, kuka elää tai ei elä mahdollisen taakkansa takia. Olen myöskin äärimmäisen iloinen siitä, että minut synnytettiin tähän maailmaan, vaikka nyt isältäni olenkin perinyt periytyvän sairauden. En syytä isääni siitä. Nautin elämästä täysin rinnoin. Minulla on tämä taakka, muilla jokin toinen.

Onpa kaksijakoisia mielipiteitä jopa psoriasista itse sairastavilta. Onko joku psoriaatikko vielä paikalla? Oletteko sitä mieltä että asiasta voi keskustella miehen kanssa? Oletteko itse puhuneet taudin periytymisestä ennen lasten hankkimista?

Miehellä tauti hyvin vahvana suvussa.

nettipalstalla on aika vaikea tietää, ovatko ihmiset sitä, mitä väittävät olevansa. On ihan mahdollista, että joku vain provosoi.

mulla ei ole psoria, mutta muita autoimmuunitauteja on koko suvullinen reumasta diabetekseen. Lähisuvussa on se psorikin.  Suurimpaan osaan autoimmuunitaudeista on hyvät lääkkeet ja kuka sen tietää vaikka kohta joku parantavakin apu keksittäisiin. 

Minun elämäni on taudeista huolimatta ollut niin kivaa, että en siitä vapaaehtoisesti luopuisi. Omat lapseni ovat nyt terveitä teini-ikäisiä, mutta vaikka hekin mylhemmin sairastuisivat, en katuisi heidän saamistaan, sillä heilläkin on silti mukavaa. 

Mitä tulee siihen, että lisääntyminen jätettäisiin terveille niin - no, minä olin terve vielä lapset saadessani. Kaikkien meidän kehossa joku tauti muhii, sillä terveenä ei kuole kuin hullut ja varomattomat Ja nekin yleensä vain siksi, etteivät vielä ehtineet sairastua. Jos lisääntyminen jätetään terveille, ihmiskunta kuolee sukupuuttoon. Siksikin, että sairaudet eivät johdu pelkästään geeneistä vaan myös ympäristötekijlistä ja siksi emme voi tietää, mitkä geenitekijät tulevaisuuden oloissa aiheuttavat sairastumista ja mitkä eivät.

Mun tädillä on ollut vaikea psori, mutta se katosi kokonaan seitsemänkymppisenä. Mieheni sedällä on myös psori ja nivermuoto, mutta hyvin pärjää. Meillä ei siis kummallakaan ole, mutta nuorimmalla lapsistamme puhkesi psori jo alle kouluikäisenä. Tauti on lievä, ainakin toistaiseksi. Astma on paljon hankalampi ja vaikuttaa leämään koko ajan. Sitä ei ole suvussa.

Uskoisin, että kuka tahansa haluaa mieluummin elää psoriasiksen kanssa kuin jättää elämä kokematta. Periytymisen riski on, mutta onneksi pieni, tautiin on hyviä lääkkeitä. Tietysti teet silti lapsia, jos muuten mahdollista. Maailmassa on aika monta kamalampaakin tautia tapaturmista puhumattakaan eli ei se perimä aina niin oleellista ole, asenne ennemminki. Tsemppiä!

...tosin se puhkesikin vasta yli viisikymppisenä.

välillä pahempi ja välillä helpompi. Lähinnä ihottumaa polvissa ja kyynerpäissä, joskus otsalla ja muualla raajoissa. Kerran tai kaksi ollut niveloireita mutta ovat menneet ohi. Hoidetaan lääkkeillä ja auringolla, joskus tuntuu että kasviöljypitoinen ruoka auttaa myös mutta se voi olla taikauskoakin. Pysyy aika hyvin hallinnassa.



Ei ole periytynyt lapsille, meillä on ihan omat sairautemme. Minä tosin olen kuivaihoinen ja allerginen joten aina silloin tällöin luulen että nyt se iski, vaan eipä ole iskenyt kuitenkaan. Ei ole tullut edes mieleen että tuon takia kukaan jättäisi lapsia tekemättä. Lapset kannattaa jättää tekemättä jos geeniperimässä on joku kovin nuorena kuolemaan johtava tekijä.

MUTTA mun vanhemmilla sitä ei ole, eikä heidän vanhemmillaan. Meidän suvussa on todettu ainoastaan mun lisäksi isän veljellä psori, joka on edennyt niveliin. Ja hänenkin lapset on säästytnyt taudilta, eli summa summarum - sen ei tarvitse välttämättä periytyä suoraan vanhemmilta lapselle, vaan se voi hypätä useammankin sukupolven yli, kunnes taas tupsahtaa jollekin.



Itse olen pärjännyt psorini kanssa ihan hyvin ( nyt olen 31v ), sillä se pysy raskauteen asti pelkästään päänahassa, mutta nyt, kun ei saa käyttää lääkkeitä ( ulkoisesti käytettäviä linimenttejä ), se on levinnyt niskan puolelle ja rinnan alusiin. Pysyvät kuitenkin hyvänä hyvällä rasvauksella. Tuo ihon kosteana pitäminen, eli rasvaus on kaiken perusta ja sillä pärjää todella pitkälle, kun löytää omalle iholle sopivan perusvoiteen. Toiset on koettanu myös ruokavaliohoitoa hyvin tuloksin, toiset taas käyttää luontaistuotteita mm. helokkiöljykapseleita ja/tai aloe veraa sisäisesti jne.. Tää on niin yksilöllinen tauti, että jokaisen on tietysti itse kokeiltava ne parhaan hoitomuodot.



Tässä vielä nuo liiton sivut, jossa paljon tietoa ja myös keskustelufoorumi, josta voi kysellä sairastelevien omakohtaisia kokemuksia ja vinkkejä:



http://www.psori.fi/index.php

Mies on perinyt psorinsa isältään. ap

Välillä pysyy aisoissa, välillä ei. Lähinnä hoidetaan auringonvalolla ja silloi tällöin asetyylisalisyylihappovoiteella, jota tehdään erikseen apteekissa.



Miehen toisella siskolla psori on äitynyt tosi pahaksi ja levinnyt niveliin.



Miehellä se näkyy eniten päänahassa, joka varsinkin näin talvella pipon alla menee tosi pahaan kuntoon. Hävettää välillä, kun jotkut varmaan luulee, että mies hilseilee niin pahasti. Semmoista vaalea sköhnää irtoaa päänahasta.

Kyynärtaipeissa on silloin tällöin myös tosi kuivia kohtia, mutta niihin on auttanut oranssi Neribase apteekista.



Omilla lapsilla ei vielä mitään oireita.

Äidilläni oli psori ja ilmeisesti myös mulla. Molemmilla se on ollut lievä, ihottumaa lähinnä päänahassa.



En missään tapauksessa jättäisi lapsia tekemättä, ainakaan tällaisen lievän takia. En tosin osaa sanoa mitään kokemusperäistä vaikeammista taudin muodoista.

Nostan tätä ikivanhaa ketjua kun alkaa olla lasten hankinta ajankohtaista. Miehelläni on vaikea psoriasis ja minua mietityttää sen periytyminen tuleville lapsillemme. En ole uskaltanut ottaa asiaa kunnolla puheeksi mieheni kanssa, sillä en halua että hän syyllistyy sairaudestaan, jolle ei tietenkään mitään voi. Pari kertaa olen yrittänyt sivuta aihetta, mutta hän ei ole tarttunut näihin.

Onko täällä ketään psoriasista sairastavaa tai sairautta paremmin tuntevaa hereillä? Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä kun omani ovat vasta muodostumassa.

Minun isällä on just tämä sairaus, itseasiassa aika pahakin.. Minulla sitä ei ole olen 20v , veljellä ei ole 18v, siskolla ei ole 2v. Minun lapsella ei ole 3kk. Tottakai se voi tulla myöhemminkin mutta en ole murehtinut koko asia:-)

Kolme lasta olen sairaudestani huolimatta uskaltanut tehdä. Sairaus puhkesi teini-iässä ( käsitykseni mukaan tämä on yleisin ikä puhkeamiselle), puhkeamisen jälkeen lähes kymmenen vuotta meni ilman lääkkeitä lievillä oireilla. Sitten "tein" ne lapset ja homma räjähti käsiin... Olen ollut useamman vuoden lähes tauotta raskaana tai imettänyt ja nämä ovat sulkeneet tiettyjä lääkkeitä pois, kaiken huippuna ainoan tehokkaaksi kokemani lääkkeen valmistus lopetettiin viime vuonna, enkä ole löytänyt vielä yhtä tehokasta tilalle.

Omassa suvussani on tietääkseni vain yksi psoriaatikko minun lisäkseni ja todella toivon, että sairaus hyppäisi lasteni yli ( ja heidän lastensa, ja sisarusteni lasten ja...).

Pahaa psoria sairastavana (+ muita krooonisia sairauksia) en missään tapauksessa halua siirtää huonoja geenejäni eteenpäin. Jos olisin itse saanut valita, en näine sairauksineni olisi halunnut tänne syntyä. Ihmisen elämä ei ole sen arvoista, ettei siinä mitään menetä jos jää kokematta. Eli unohdetaan oma itsekkyys ja ajatellaan sitä lastakin ja jätetään lisäääntyminen terveille ihmisille.

En koe tautia niin pahana että se lastenteon estäisi. 

Nimin. Raskaana oleva psoriaatikko jolla jo yksi lapsi ennestään

suosittelen kokeilemaan CBD kosmetiikka. Suomalainen sivusto myy laadukkaita rasvoja www.cbdtukku.fi.