Hei Turkissa asuvat!
Hei! Miten kävi teidän kohdalla? Kuinka tapasitte miehenne? Oliko helppo päättää Turkkiin muuttamisesta? Hyväksyivätkö miehenne vanhemmat teidät perheeseen? Käyttekö töissä Turkissa asuessanne? Siinäpä tulikin paljon kysymyksiä...mielenkiintoista olisi kuulla muiden parien tarinoita!!!
Kommentit (4)
Tieto lisaa tuskaa
Siis itselleni sopeutumisen suurimpana esteena ovat ollet erilaiset epakohdat korruptiosta alkaen. Rehelliselle suomalaiselle jotkut asiat ovat liikaa. Hyvinkin olen tietoinen kauheistakin asioista, enka niita ikina hyvaksy.
Hapeaakin olen tuntenut monesta asiasta; kuinka nain kauniissa maassa voikaan tapahtua vaikka mita?? Naiden ystavallisten ihmisten parissa miten voikaan olla idiootteja, joiden tekojen takia leimataan koko kansa??
Silmat ja korvat kiinni
Katson paikallisia uutisia tosi vahan, ja naina viikkoina vain lintuinfluenssa takia. Mitaan kun ei sensuroida, niin en halua viettaa joka ilta telkan aaressa itkien jonkun kohtaloa tai jotain tapahtumaa.
Menipa synkkiin ajatuksiin....
Mutta ikina en pois muuttaisi, ja lapsillani on taalla (Ylakerralle kiitos) erittan hyvat lahtökohdat elamalle (aviomiehelle kiitos):).
Oletko ystävystynyt turkkilaisten naisten kanssa? Entä muun maalaisten kanssa? Pitävätkö suomalaiset samassa kaupungissa yhteyttä?
Ystavapiiriin kuuluu kaikenmaalaisia, ja esim. pojan luokalla suurin osa lasten aideista on englantilaisia. Oma " bestis" on skottilainen, ja suomalaisia ystavia on paljon.
Me suomalaiset tapaamme usein, ja tarkeimmat kokoontumispaivat ovat; Ystavan Paiva, Naisten Paiva, Vappu, Itsenaisyyspaiva, Joulu....kaikki taalla toisemme tunnemme toki:).
Turkkilaisia ystavia on myös, ja juuri eilen iltaa istuimmekin toisen pariskunnan kanssa taalla meilla.
Ainakin tassa meilla ulkomaalaisia elelee paljon, ja ihan elakelaispariskuntiakin. Kansainvalista touhua siis talvellakin, ja vuosi vuodelta meno vain paranee!
....tarinaa.
Eli tulin töihin, ja tapasin miehen " yöelamassa" eli baarissa:). Teknosimme toistemme sydamiin, ja sesongin loputtua jain tanne. Kevaalla taas töihin, ja sita rataa.
Yhdessa siis vuodesta -93, ja lapsia 2 kipaletta....Miehen vanhemmista aiti ei ensin oikein " tykannyt" tilanteesta, kun hanella oli jo suunnitelmat suunniteltuna- mutta eihan niista tietenkaan mitaan tullut:). Appi ok alusta lahtien, ja nyt voin sanoa etta minua on siunattu erittain hyvilla appivanhemmilla; koskaan eivat ole poikkipuolista sanaa vaikeasta ulkkis- miniastaan sanoneet:) , tai sekaantuneet meidan elamaamme.
Töissa olin siis vuoteen 2002, ja sen jalkeen olen keskittynyt vain lapsiin, ukkoon, itseeni ja huushollaamiseen. Suomessa kesalla vietamme 4-6 viikkoa, mika riittava maara.
Itse tykastyin aikoinaan maahan valittömasti, ja asunut olen aikaisemmin Keski-Euroopassa missa en voi sanoa viihtyneeni nain hyvin:). Sopeutunut?? Kylla kylla. Osaan jo sulkea turkkilaiseen tyyliin silmat ja korvatkin kaikelta kamalalta. Niinhan se on, etta liika tieto lisaa tuskaa??
Nykyaan kun kun kajahtaa Turkin kansallislaulu, niin talla mammalla kostuu silmakulma. Aika paha oire??