Lapseni sanoi tänään, että hänen luokallaan suurimmalla osalla ei ole liikuntavälineitä.

monellako urheilulajilla jotain todellisuudessa tekee.



Monet lapset vaan yksinkertaisesti tykkää hiihtää ja laskea mäkeä suksilla. Se on minusta ihan riittävä syy. Siinä tulee samalla ulkoiltua ja harrastettua liikuntaa. Eli todella hyödyllistä. Ja hyvin kokonaisvaltaista liikuntaa joten äidit myös mukaan ladulle. Eväät reppuun matkaan ja viettämään kivaa päivää perheen kesken!



Ja kyllä tässä kaupungissa ainakin lapset hiihtää..joten en nimittäisi " junttien hommaksi" .

luistimet, mieluiten tietty käytettynä, että luistelu ja hiihto on motoriikan ja tasapainon yms kannalta oivallisia lajeja, lisäksi niitä harrastettan ulkoilmassa ja hiihtoa Suomen kauniissa maisemissa...



Pakolla en aio hiihtoa tms muutakaan harrastusta tyrkyttää, mutta mielestäni ne ovat talviurheilumaassa perinteisiä lajeja, ja siksi arvokkaita. Ja kyllä lapsi jostain jää paitsi jos ei ole välineitä, että saa edes kokeilla kouluikäisenä tykkääkö vai ei...eli siis mielestäni lapsen päätös pitää olla ei niin että vanhemmat vain päättää olla antamatta edes mahdollisuutta lajille, joka kuitenkin on monessa koulussa talviurheilussa se ykkönen...

Toivotaan, että tänä talvena vielä luistelemaan päästään. Luistinrata on tällä hetkellä yhtä vesivelliä, sinne ei ole kenelläkään mitään asiaa. Maaliskuussa ei luistinrataa enää hoideta, joten onhan tässä ruhtinaalliset 1,5 kuukautta vielä potentiaalista luistelukautta. Kyllä luistimillekin tulee hintaa harrastuskertaa kohden, jos niitä tarvitsee vain muutaman kerran vuodessa ja seuraavana talvena ne ovat jo pienet.



Hiihtämään jos haluaisi, niin ensin pitäisi lähteä jonnekin 10-20 km päähän bussilla kaikkine varusteineen. Ei kauheasti houkuta! Poika on nyt neljännellä ja kertaakaan ei koulussa ole vielä edes vihjattu, että lähtisivät hiihtämään. Viime talveksi hankimme käytetyt sukset ja tuli noita hiihtolomalla pari kertaa kokeiltua.



Minusta luistelu- tai hiihtotaito eivät ole mitään itseisarvoja. Ovathan nuo ihan mukavia ulkoilutapoja, mutta ei suomalaisen ole mikään pakko osata hiihtää!

takia tarttis hiihtää.

mutta suksia en. Nytkin on ollut niin surkee talvi, etten taatusti aio ostaa edes alennuksesta suksia. Ovat todella kallis satsaus siihen verrattuna, miten paljon niitä voi sitten täällä etelässä käyttää.

Vierailija:

30, ei meidänkään poika mene armeij..

Ihan mukavia muistoja noista jäi. Sitten tuli koulu ja kilpailuttava liikunta, huomasin olevani luokan huonoin molemmissa lajeissa. (Jaloissani on pieni vamma, mikä tekee liikkumisen vaikeaksi enkä millään pysynyt muiden tahdissa) Kaikkeni yritin, niin näissä kuin muissakin lajeissa, mutta lopputulos oli aina nimi viimeisenä listalla, luokkakavereiden naurut ja todistuksessa vitonen. Ja lisätään vielä että varusteet oli aina viimeisen päälle, ei ollut vika niissä. Ikävä kyllä koululiikunta ei kohdallani tukenut tuota liikkumista ja kuntoilua lainaan, päin vastoin. Aloin inhota liikuntaa ja tein kaikkeni välttääkseni sitä.



Vasta aikuisena sain jalkani leikkautettuna ja vaikea kuntoutuksen myötä aloin pikkuhiljaa liikkua ja arvostaa liikkumista jo itsessään, vaikken tänäpäivänäkään suorituksillani loista. Nykyään käyn uimassa pari kertaa viikossa, pyöräilen työmatkat (15km suuntaansa),lenkkeilen koiran kanssa. Olen jopa alkanut hölkätä, tavoitteneni ruveta pikkuhiljaa juksemaan lyhyempiä matkoja. Jumpassa ja kuntosalilla olen käynyt jonkin verran, muetten oikein viihdy noissa.



Oman lapsen kohdalla jännittää, miten hänen liikkumisensa käy. Jalkani eivät tänäpäivänäkään sovellu luistelemiseen ja hiihtoa inhoan yli kaiken. Ollaan puhuttu että mieheni vie lasta luistelemaan, mutta hiihto ei oikein suju häneltäkään. Koska asumme niin etelässä että hiihtoa ei täällä koulussakaan juuri harrasteta niin väliin tuo taitaa jäädä. En jaksa siitä juuri murehtia, pikemmin toivon että lapsi löytäisi liikkumisen iloa edes jostain lajista.