Saan tilaisuuden työni puolesta kuunnella päiväkodin tätien mielipiteitä lapsista.

ihmisten asiat leviä ympäri kyliä :)

Muistatteko kun pari vuotta sitten tuli julkisuuteen kun joku autokaupassa vieraillut oli saanut puolen vuoden päästä mainoskirjeen kyseisestä autokaupasta ja kirjeeseen oli ajettu vahingossa autokauppiaan omat tiedostot... Asiakkaan kirjeessä sitten luki että " Asiakas on mulkku!!" Ja arvatkaapa mitä kaupan tädit, neuvolan terkkarit ja asunnonvälittäjät teistä todella juoruavat keskenään??! Aivan normaalia. Ei hoitotädit ajattele että juorun kohde on pieni lapsi, tai hoitsut että sairas ihminen.

Up! 

Kaverini teki lapsen yksin, ja päiväkodissa tiedetään tietysti että tässäpä yksinhuoltaja ja lapsensa.

Sitä mitä ne juoruämmät eivät siellä tiedä, että kaverini on koulutettu ja erittäin varakkaasta perheestä ja yksinhuoltajuus ei ole mikään ongelma missään muodossa.

Muutamassa kuukaudessa lapsesta alettiin puhumaan että mitä kaikkea hänessä oli väärin, ja vähän annettiin jo ymmärtää että mitä kaikkea lapsen äidissä näin yksinäisenä ja väsyneenä yh:na onkaan pielessä.

Sitten muutaman kerran lapsen isovanhemmat haki lapsen - autot ja muutki varustelut enemmän kuin koko päiväkodin henkilökunta saa yhteensä kasaan.

Kaveri otti oman, ison maasturin, hakumatkalle mukaan päiväkotiin tavallisen kävelynhetken sijaan.

Aika pian loppui pulina. Joku uteilimmasta päästä joka on tarpeeksi tahditon kyseli melkei suoraan kaveriltani, että mitä sun vanhemmat oikein tekee ja mitä ne tienaa ja onko ne jotain julkkiksia?

Sitten ei enää ollutkaan lapsessa mitään ongelmaa..

Luulot pois vaan joltain 1500 euron juorukelloilta.

Kertoo paljon työyhteisön kulttuurista ja johtamisesta jos sallitaan epäkunnioittava puhe. Tuskin edistää ja korjaa asioita. Toki asioista, vaikeistakin pitää voida puhua. Muistetaan arvostava puhe.

Vierailija kirjoitti:

Up! 

Kaverini teki lapsen yksin, ja päiväkodissa tiedetään tietysti että tässäpä yksinhuoltaja ja lapsensa.

Sitä mitä ne juoruämmät eivät siellä tiedä, että kaverini on koulutettu ja erittäin varakkaasta perheestä ja yksinhuoltajuus ei ole mikään ongelma missään muodossa.

Muutamassa kuukaudessa lapsesta alettiin puhumaan että mitä kaikkea hänessä oli väärin, ja vähän annettiin jo ymmärtää että mitä kaikkea lapsen äidissä näin yksinäisenä ja väsyneenä yh:na onkaan pielessä.

Sitten muutaman kerran lapsen isovanhemmat haki lapsen - autot ja muutki varustelut enemmän kuin koko päiväkodin henkilökunta saa yhteensä kasaan.

Kaveri otti oman, ison maasturin, hakumatkalle mukaan päiväkotiin tavallisen kävelynhetken sijaan.

Aika pian loppui pulina. Joku uteilimmasta päästä joka on tarpeeksi tahditon kyseli melkei suoraan kaveriltani, että mitä sun vanhemmat oikein tekee ja mitä ne tienaa ja onko ne jotain julkkiksia?

Sitten ei enää ollutkaan lapsessa mitään ongelmaa..

Luulot pois vaan joltain 1500 euron juorukelloilta.

Hoitajien epäilemä väsymys korjaantui katumaastureilla? Anna mun kaikki kestää...

On myös vanhempia jotka on kovin luulotautisia, huomattu on. Erään mulattilapsen äiti oli hyvin huolissaan siitä että hänen lapsensa ei sopeudu joukkoon ja hänestä ei pidetä kun ihonväri on "väärä". Hiukset pystyssä kuuntelin näitä syytöksiä, kun eipä ollut itselle tullut mieleenkään ajatella moisia...

Mitä tulee kahvihuoneeseen, harvoin meillä siellä puhutaan lapsista. Meillä on kyllä iso talo, eli sinänsä ei kaikkien lapsiryhmien asiat kiinnosta kaikkia. Yleensä juorutaan omista harrastuksista, mitä typerää on tullut telkkarista (esim. Tisu), mitä kamalia uutisia on ollut ja mitä lounasta kukakin tänään syö (meillä on karppaajia yms).

Oman ryhmän aikuisten kesken toki puhumme lapsista ja perheistä, koska se on meidän työn keskeinen sisältö. Eikä me tyhjästä tikkua keksitä, mutta jos lapsella oikeasti on hygieniassa selviä puutteita niin luonnollisesti se otetaan ekana puheeksi työparin kanssa, ja sitten mahdollisesti vanhempien kanssa jos yhdessä todetaan sille tarvetta.

Riippuu varmaan paikoista. lemppari blokkaajani asuu westedissä. tuskin heillä huonoa palvelua! Lukekaa sen blokia, tosi kiva! www.westendmum.fi

Mitä väliä sillä on, jos purkavat väsymystään ja turhautumistaan siellä keskenään? Ehdottomasti parempi läyhätä siellä työkavereiden kanssa kuin mennä juoruamaan asioista ulkopuoliselle. Ihminen tarvii purkautumiskeinonsa työstä. Kertokaapa se työ, jossa ei "asiakasta" joskus naureta. Olen tehnyt elämässäni montaa työtä ja jokaisessa on ollut omat asiakasvitsinsä. Ei se tarkoita, ettei työtä tehtäisi oikein ja paljon siinä länkyttämisessä on semmoista rakkaudellisuuttakin mukana. Kuten eräs työkaveri kerran sanoi, että "tää työ olisi ihan kiva, jos ei olis noita pirun asiakkaita...".  Ylipätään käytättekö te aikuiset ihmiset aikaanne miettiessänne, mitä jossain joku porukka puhuu teistä selän takana?

Ja olen ollut siivoojana, puutarhapuolella viheralueiden hoitajana, lasten kotihoitajana, kiskalla kassana, asiantuntijana yksityisellä ja nykyään opettajana. Ja jokaisessa on oma sisäinen huumorinsa, enemmän tai vähemmän.

Olen mennyt aamulla viemään lastani päiväkotiin kesken tätien juoruhetken. Tätä tapahtui usein. Ja lapset tietenkin leikkivät siinä hoitsujen kahvipöydän vieressä.

Oma lapsi ei tykännyt kyseisestä päiväkodista ja heidän mielestään lapsessa olikin jos minkälaista vikaa. Onneksi päiväkoti vaihtui, nykyiset hoitajat selkeästi pitävät lapsista.

Juoruilu ja pahat puheet päiväkodissa kielivät yleensä joko a) huonosta toimintakulttuurista tai b) väsymyksestä työhön, pahimmillaan molemmista. Meillä lapsen eskariryhmässä oli koko syksyn ajan todella huono henki ja omasta puolestani tuntui kauhealta viedä lapsi aamuisin sinne ja "jättää susille". Harvemmin kuuli omastakaan lapsesta mitään hyvää, enemmän tuli näitä huomautteluja siitä kun lapsi ei ole halunnut osallistua toimintaan x. Nyt yksi (anteeksi vain) kyrpäotsa jäi eläkkeelle ja tilalle tuli rauhallinen ja empaattinen työntekijä. Ilmapiiri muuttui melkein lennossa ja sen sijaan että lapsilla pakkoteetetään eskaritehtäviä edellisellä viikolla sovittuna päivänä ja kellonaikana, on eskarissa annettu tilaa lapsille ja jokaista riehupetteriäkin arvostetaan ja heidät nostetaan mukaan ryhmään tärkeinä jäseninä, eikä vaan huudeta lopettamaan riehumista. Kyllähän sitä aikuinenkin alkaisi käydä kierroksilla ja riehua, jos ei koko työpäivänä saisi hyvää sanaa keneltäkään, vaan pelkkiä moitteita ja mulkaisuja ja papatusta kahvipöydässä kaupan päälle. Koko työntekijäporukan ilmapiiri on vaihtunut ja se näkyy myös lapsissa. Ja meillä kotona.

Onpa teidän päiväkodilla laaja suku, kun täditkin käyvät siellä purkamassa mieltään. Yleensä julkisilla laitoksilla ei kyllä ole sukulaisia, vaan siellä on työntekijöitä, päiväkodissa lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Eikö teille muille työntekijöille ole teroitettu, että kaikki kuulemanne asiat ovat luottamuksellisia eikä niistä puhuta tuttavilla ja kylänmiehille eikä niistä kirjoitella keskustelupalstoille.

Onpa surullista kuultavaa. :/ tahtoisin huomauttaa että ei kannata yleistää. On meitäkin jotka nauttivat työstään ja eivät näe minkäänlaista tarvetta juoruilla pahaa muista. Meillä on hyvä tiimi, lämmin ilmapiiri jossa myös huumoria mukana, sekä ihanat lapset sekä vanhemmat.

Ainoastaan silloin saatetaan konsultoida kollegoja jos lapsesta olisi joku todellinen huoli. Ja silloinkaan emme keskustele pahalla vaan pohditaan yhdessä ratkaisuja miten perhettä/lasta pystyttäisiin parhaiten auttamaan ja kuinka asian voisi tarvittaessa ottaa puheeksi vanhempien kanssa hyvässä hengessä niin että se ei tuntuisi heistä pahalta, vaan ymmärtäisivät että haluamme vain heidän parastaan. Ja ylipäätään vanhempia kunnioitetaan eikä todellakaan jauheta mitään pahaa selän takana. Tai ei ainakaan meillä. Miksi niin tekisimme? En ymmärrä miten sellaisesta mitään mielihyvää saa jos ollaan ilkeitä pahanilmanlintuja.

Mä olisin ainakin erittäin iloinen vaan jos vanhemmat saisi joskus olla kärpäsenä katossa meidän päiväkodissa, saattaisivat yllättyä iloisesti monesta asiasta. Lähinnä siitä miten taitavia ja osaavia lapsensa ovat ja kuinka kauniisti käyttäytyvät. Joskus nimittäin lapset käyttäytyy niin eritavoin kotona kuin päiväkodissa.

Joka tapauksessa, ihana työ, jota en vaihtaisi mihinkään. Surullista vaan että muutama työhönsä/elämäänsä kyllästynyt pilaa sitten meidän kaikkien maineen. :( Mutta semmoista se on ja eipä sille mitään voi. Muuta kun yrittää itse tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Minulle ainakin tyytyväiset aaiakkaat edistää omaakin työhyvinvointia. Siksi välillä kysytäänkin vanhemmilta rehellistä palautetta jotta voidaan sitten kehittyä jos joku asia heitä vaivaisi.

Terveisin työstään kiitollinen Sosionomi Lto

Mitä ihmettä teet työksesi?

Oisko keittäjä? Ei muuta tule mieleen.