Ystävät valehtelivat meille juhannussuunnitelmistaan,

kun eivät kehdanneet sanoa että viettävät sitä mieluummin toisten ystävien kanssa. Kyllä on paha olo, etenkin kun kyseessä meidän läheisin ystäväpariskunta.

Epäonnistuivat pahemman kerran kun jäivät kiinni. Voisin kyllä itsekin kuvitella turvautuvani pikku valheeseen jos joutuisin torjumaan jonkun kutsun. He eivät tarkoittaneet pahaa.

"kiitos, se olisi mukavaa, mutta olemme jo lupautuneetviettämään juhannuksen virtasten kanssa"



mitä valehtelivat?

en usko, että mitään pahaa tässä tarkoittivat, ehkä eivät vaan osanneet sanoa, koska mahdollisesti tiesivät sen että odotitte kovasti yhteistä jussia? Ei kannata takertua toisiin ihmisiin. Perheenä on ihan kiva viettää jussia..

ilman että se on merkki siitä, että olette heidän silmissään täysin arvottomia?! o_O

Tuntuu vaan niin pahalta, ensin se ettei meidän seuraa koettu hyväksi (no tämän kyllä kestää), mutta etenkin se kun valehdeltiin. Ihan tosissaan itsetunto sai kolauksen :-(

Mutta kiitos realistisesta kommentista, ihmisiähän tässä vain ollaan.

Enkä mielestäni ole takertunutkaan heihin, vaan kyllä tämä satutti. En uskalla tarkemmin kertoa mitä sanoivat ja miten jäivät kiinni valheesta, koska ystäväni käy myös täällä palstalla. He eivät kuitenkaan itse tiedä jääneensä kiinni ja nyt mietityttää pitäisikö sanoa heille suoraan vai mitä. Noloa olisi jos he tämän jälkeen vielä jatkaisivat valhetta koska eivät tiedä mitä me tiedämme.

Ehkä kuitenkin olen vähän takertuja, koska tällaisessa tilanteessa tuntuu että on oikein erityisen ihanaa, että on sentään mies johon voi luottaa.

Se valehtelu siis etenkin satutti. Tietysti sekin vähän kirpaisee, kun tajuaa ettei oma seura ollut tällä kertaa haluttua. Kai se on ihan luonnollista. Mutta niin kuin sanoin, kyllä sen osan tässä kestää, niinhän se vain menee. Valehtelua en ystävältä kuitenkaan hyväksy.

Se valehtelu siis etenkin satutti. Tietysti sekin vähän kirpaisee, kun tajuaa ettei oma seura ollut tällä kertaa haluttua. Kai se on ihan luonnollista. Mutta niin kuin sanoin, kyllä sen osan tässä kestää, niinhän se vain menee. Valehtelua en ystävältä kuitenkaan hyväksy.