Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka miettii tällaisia?
11.01.2006 |
Tää elämä ei noin periaatteessa kiinnosta tippaakaan. Syön tosi huonosti enkä liiku tai ulkoile. Olen myös miettinyt että jos jotain vikaa elimistöön tulee niin en hakeutuisi lääkäriin vaan antaisin luonnon hoitaa hommat ja päästää minut vaivoistani. Ainoa vika on noi lapset... ne on vielä aika pieniä eli jos se tauti nyt iskisi niin pitäiskö niitten takia kuitenkin vaivautua parantelemaan itseään...? En nyt puhu mistään penisilliinillä parannettavista taudesta vaan syövästä tms vakavammasta. En haluaisi että elimistöäni ronkitaan ja leikellään, mieluummin kuolen niin kuin ihmisen tulee...
Kommentit (24)
Tuolla eräässä toisessa keskustelussa vinkattiin tällainen keskustelufoorumi masennuksesta:
http://www.tukiasema.net/keskustelu/default.asp
Käykää kattomassa! Ja sovitaan nyt niin, että kukaan ei tapa itseään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on silkkaa valhetta ja itsensä pettämistä.
Ja ap ei todellakaan aijo tappaa itseään millään brutaalilla tavalla. Se olisi todella traumaattista lapsille. Ap vain toivoo että hänelle suotaisiin vakava tauti, johon hän voisi ylevästi kuolla...
menisi sun elämä pikakelauksella sun silmien ohi ja tajuaisit, että hitto niin paljon on vielä kokematta. Sairas itsesäälissä rypevä itsekäs paska olet.
Alue: Aihe vapaa
on vaan välillä niin paska olla.....voi kun ei olis noita lapsia niin vois vaikka samantien mennä vetää noi lääkkeet nassuun,mutta kun mietin mikä suru lapsille tulee kun ymmärtävät että äitiä ei enää ole.mutta tuskin siinä tilanteessa kun tosiaan on tappamassa itseään miettii miltä toisista tuntuu.en tiedä sitten miten nää jutut järjestyy. t:13