Onko muita jotka miettii tällaisia?

Voi olla, että muuttaisit mielesi, jos sulle jotain tulisi. Ne ronkkimiset tehdään usein nimittäin senkin vuoksi, että olo helpottuisi. Näin olen lukenut.

Aika itsekkäältä vaikutti tekstisi, anteeksi vaan. Mikäs kiire sinulla on täältä pois, ja vielä mahdollisimman helpolla??

justhan mää sanoin että kiva ois kuolla, mutta lasten takia pitäisi kai roikkua tässä elämässä. Mutta eipä mussa mitään vikaa tällä haavaa olekaan, joten eiköhän lapset ehdi tässä vielä kasvamaan...



ap

Miten ihminen menettää kaiken innon elämäänsä? Sinulla on PALJON! Jo ne lapset on sellainen asia, jota monella ei koskaan elämässään ole, tai sitten saa ja menettää tms. Miten voi olla, että koet että elämä ei ole elämisen arvoista?



Haluaisin ymmärtää sinua, mutten ymmärrä alkuunkaan. Olen hiljattain nähnyt niin paljon surua ja pahaa, että kunnioitus omaa elämääni ja onneani kohtaan on vaan kasvanut. Näin mm. haastattelun, jossa afrikkalaistyttö kertoi nähneensä 14-vuotiaana äitinsä tapettavan (Ruandassa -94). Silti tyttö oli mitä selväpäisin ja fisuin, täynnä elämää. Eräs ystäväni menetti lapsensa keskosena syntyneen. Sitä lasta oli odotettu vuosikausia ja suru on peittänyt sen pariskunnan alleen nyt. Turkissa 3 saman perheen lasta on jo kuollut lintuinfluenssaan. En ajattele sitä mahdollista pandemiaa, vaan sitä surun määrää, joka yhtä perhettä koskettaa.



Mikä se on, ap, joka on sinun elämänilosi ja -halusi vienyt? Ja miten saisimme sen takaisin. Lapsesi ansaitsevat välittävän ja rakastavan äidin!

synnytyksetkin olen " kärsinyt" mieluummin luomuna kuin antanut pistellä, puudutella ja leikkailla itseäni. Eiköhän se kuolema mene sillä samalla rutiinilla.

Voisitko mennä terapiaan, että mieli kohenisi. Pelkään että tapat ensin lapsesi ja sitten itsesi. Luulen että sinun tavallasi ovat ajatelleet näin tehneet ihmiset. En tarkoita pahaa, mutta luulen, että olisit mielenterveyshoidon tarpeessa. Mene ainakin arvioitavaksi. Jos olet masentunut, voit ehkä kuntoutua ainakin vähän.

- Miten ihminen menettää kaiken innon elämäänsä? Sinulla on PALJON! Jo ne lapset on sellainen asia, jota monella ei koskaan elämässään ole, tai sitten saa ja menettää tms. Miten voi olla, että koet että elämä ei ole elämisen arvoista? -

Onhan minulla paljon, mutta kun on jo kaikki mitä olen halunnut. Ei ole enää mitään tavoiteltavaa. Ja lapsille olen antanut elämän, pallo on jo heillä. Tosin aika synkkämielisiä lapsistakin näyttää kehkeytyvän...



- haastattelun, jossa afrikkalaistyttö kertoi nähneensä 14-vuotiaana äitinsä tapettavan (Ruandassa -94). Silti tyttö oli mitä selväpäisin ja fisuin, täynnä elämää.-

Siinä hyvä esimerkki siitä ettei se äiti ole aina kaikki kaikessa. Hyvää elämää voi elää tuskan jälkeenkin. Ja vaikka tuskan kanssakin. Ainakin minusta. Mutta minä olen elänyt jo kohta 40 vuotta ja minusta se on ihan riittävästi. olen saanut hyvää ja pahaa, vaivaa ja iloa. olisin omasta puolestani jo valmis lopettamaan.



-Mikä se on, ap, joka on sinun elämänilosi ja -halusi vienyt? Ja miten saisimme sen takaisin. Lapsesi ansaitsevat välittävän ja rakastavan äidin!-

Jaa-a, jotain sanoin jo edellä. Kiitos huolehtimisestasi mutta en usko että voisitte asiaa auttaa...

Vierailija:

Voisitko mennä terapiaan, että mieli kohenisi. Pelkään että tapat ensin lapsesi ja sitten itsesi. Luulen että sinun tavallasi ovat ajatelleet näin tehneet ihmiset. En tarkoita pahaa, mutta luulen, että olisit mielenterveyshoidon tarpeessa. Mene ainakin arvioitavaksi. Jos olet masentunut, voit ehkä kuntoutua ainakin vähän.

Elämäntehtäväni oli saattaa heidät olemaan ja nyt olen sen tehnyt. Voi olla että olen masentunut, mutta en halua sellaista myöntää kenellekään ja sitä paitsi en halua " parantua" ...

Uuden tehtävän löytäminen voisi tietysti herättää kiinnostuksen elämään taas joksikin aikaa, mutta mitään kyllin tärkeää tekemistä en pysty kuvittelemaan. Mikään uusi työ tai harrastus ei sellaiseksi riitä.

ap

" Voi olla että olen masentunut, mutta en halua sellaista myöntää kenellekään ja sitä paitsi en halua " parantua" ...



Ihmeellinen asenne! Et halua parantua?? Voi kumpa tajuaisit hakea apua. Elämä on nimittäin todellakin elämisen arvoista, kun palaset ovat loksahtaneet kohdalle. sinulla on joku pala pahasti vinksallaan, tarkoitan kun et koe mitään elämäniloa. Jos et mistään muusta, niin miten voi olla etteivät lapsesikaan täytä elämääsi? 4-kymppisenä olet vasta puolessa välissä elämääsi. Voit tehdä vielä vaikka mitä! Ja vaikka se esimerkin ruandalaistyttö menetti järkyttävällä väkivaltaisella tavalla äitinsä, älä sano, että hyvin hänkin pärjää. Äitiä tarvitaan paljon pitempään kuin 18-vuotiaaksi. Se tyttökään ei todellakaan haluaisi olla ilman äitiään!!!!





" Uuden tehtävän löytäminen voisi tietysti herättää kiinnostuksen elämään taas joksikin aikaa, mutta mitään kyllin tärkeää tekemistä en pysty kuvittelemaan. Mikään uusi työ tai harrastus ei sellaiseksi riitä."



Tarkoititko tällä että tehtäväsi on ollut tehdä lapsia maailmaan? No eikös siihen tehtävään ikäänkuin jatko-osana kuuluisi se, että antaisit heille HYVÄT lähtökohdat elämään omaa elämääsi? Kuulostaa pelottavalta, kun sanot lastesikin olevan synkkämielisiä. Ei mikään ihme, kun äidiltä tulee noin vähän elämäniloa. Millainen on oma äiti-suhteesi?



Toivon, että ap ymmärrät hakea apua ajoissa, ennenkuin et välitä enää mistään. Rukoilen perheesi puolesta.

-Ihmeellinen asenne! Et halua parantua??-

Tuntuu että koko elämäni olen vaan raatanut ja suorittanut. Nyt tuntuu hyvältä olla " masentunut" , päästää kaikesta irti ja istua odottamaan että pääsee pois tästä maailmasta. Kaikki on niin turhaa, miksi rasittaa itseään turhuuksilla?



-Tarkoititko tällä että tehtäväsi on ollut tehdä lapsia maailmaan? No eikös siihen tehtävään ikäänkuin jatko-osana kuuluisi se, että antaisit heille HYVÄT lähtökohdat elämään omaa elämääsi? Kuulostaa pelottavalta, kun sanot lastesikin olevan synkkämielisiä. Ei mikään ihme, kun äidiltä tulee noin vähän elämäniloa. Millainen on oma äiti-suhteesi?-



Olen jo antanut lapsille ne eväät joita haluan antaa. Kyllä he ne jo muistavat. Elämäniloa en osaa antaa. Itse asiassa kaikenlainen ilakointi ärsyttää minua. Yleensä jos lapset nauravat, komennan heidät kotitöihin. Oma äitini on yököttävään rasittavuuteen asti holhoava. Hänen tehtävänsä on taata toisten ihmisten terveys ja turvallisuus. Asutaan onneksi kaukana ja se on jo paljon jos nähdään kerran vuodessa. Soittaa kyllä useamman kerran viikossa kertoakseen uusimmat terveysvinkit, mitä en ollenkaan kaipaisi, enkä koko äitiä muutenkaan.



-Rukoilen perheesi puolesta.-

Hassua kyllä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ei se tee minusta tämän " salonkikelposempaa" ihmistä.

Voit myös varata ajan yksityiselle psykiatrille.

itse olin perjantain ja lauantain välisenä yönä melkein tappamassa itseäni mielialalääkkeillä.sohvalla vaan itkin ja makasin.mutta lapset tulivat mieleen ja siksi en sitä tehnyt.....ainakaan vielä.....

kun en halua. Enkös niin jo sanonut?



ap

Katso vaikka näitä linkkejä:



https://www.secure-tukinet.net/



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,1946



Olen itsekin ollut masentunut, ja minullekin alkoi silloin tulla itsetuhoajatuksia. Siinä vaiheessa ryhdyin hakemaan apua. Ennen sitä en ollut edes tajunnut, että paha oloni on masennusta. Luulin sen olevan " totuus" ja " todellinen olotila" , joka ei muuksi muutu. Pääsin onnekseni terapiaan, jossa kävin monta vuotta ensin kaksi kertaa ja sitten kerran viikossa. Se teki todella hyvää! Sen jälkeen olen ajatellut elämästä ja itsestäni aika paljon eri tavalla. Olen tunnistanut ajatusteni kulkuja: esim. se että ylitulkitsen muiden reaktioita niin, että he jotenkin arvostelisivat minua.



Ja kaiken tuon terapian ajan kävin töissä! Eli vaikka käy terapiassa ei tarvitse silti mitenkään leimaantua!



Terapiassa opin myös tunnistamaan tilan, jossa olen vaarassa ajautua masennukseen. Osaan nyt toimia ennen sitä ja ehkäistä masennuksen syntyä.



Sanoit, että elämäsi on ollut suorittamista. Ja että haluatkin olla masentunut. Haluat varmaan hetken rauhassa olla surullinen ja allapäin. Se on jossakin mitassa ok. Mutta sinulla on kuitenkin lapset huolehdittavana. Älä pilaa heidän elämäänsä - äläkä omaasi!



Sanoit myös kaipaavasi jotakin uutta tehtävää. Entä jos ottaisit tehtäväksesi tulla onnelliseksi ja elämänhaluiseksi!? Ja antaa sitä elämäniloa lapsillesikin? Eikös siinä olisi tarpeeksi haasteellinen tehtävä?

Jos ei siis edes aio tehdä asialle mitään. Ikävää lapsiasi kohtaan. Jos menet hoitoon, olet tehnyt kaikkesi, enkä minä tietenkään sitten sinua syytä. Sairaus mikä sairaus. Kaikkiin ei hoito edes auta, mutta yritä edes. Olet niin sairas, ettei sinulla ole edes sairauden tuntoa. Kunpa joku läheisesi veisi sinut lääkärille. Kirjoitin tämän hyvää tarkoittaen.

nyt on ollu sillon tällön todella paha olla mutta nyt taas pari viimistä päivää mieli ollut hyvä,pelottaa vaan millon taas tulee huono päivä.olen todella viime viikon melkein kokonaan miettinyt miten itseni tapan... t:13

Pari kertaa viikossa kunnon liikuntaa, niin mieli kohenee yhtä paljon kuin masennuslääkkeillä!! Kokeilkaa vaikka!

Vierailija:

nyt on ollu sillon tällön todella paha olla mutta nyt taas pari viimistä päivää mieli ollut hyvä,pelottaa vaan millon taas tulee huono päivä.olen todella viime viikon melkein kokonaan miettinyt miten itseni tapan... t:13

Minusta oikeasti kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi nyt mennä suoraan sairaalaan tai uudestaan lääkäriin ja kertoa, miltä sinusta tuntuu! Ehkä saat toisenlaiset lääkkeet tai jotakin. En ole ammattilainen, en tiedä.

Vierailija:

Jos ei siis edes aio tehdä asialle mitään. Ikävää lapsiasi kohtaan. Jos menet hoitoon, olet tehnyt kaikkesi, enkä minä tietenkään sitten sinua syytä. Sairaus mikä sairaus. Kaikkiin ei hoito edes auta, mutta yritä edes. Olet niin sairas, ettei sinulla ole edes sairauden tuntoa. Kunpa joku läheisesi veisi sinut lääkärille. Kirjoitin tämän hyvää tarkoittaen.

En käyttäydy mitenkään eri lailla kuin olen aina käyttäytynyt. Olen nimittäin aina sisimmässäni ollut juuri tämänlainen. Koskaan en puhu tällaisista ääneen. Ketään muita läheisiä ihmisiä minulla ei olekaan, päästän kaikki vain hyvänpäiväntutuiksi, koska en jaksa sitä teeskentelyä mitä ihmissuhteissa tarvitaan.

Summa summarum: tuskin kukaan on minua raahaamassa hoitoon, onneksi.

ap

-Sanoit myös kaipaavasi jotakin uutta tehtävää. Entä jos ottaisit tehtäväksesi tulla onnelliseksi ja elämänhaluiseksi!? Ja antaa sitä elämäniloa lapsillesikin? Eikös siinä olisi tarpeeksi haasteellinen tehtävä?-



En tunnista tuollaista ollenkaan tehtäväksi. Vitsinä menee...

;)