imetän 6-vuotiastani. muita?

8-vuotias ei kyllä enää ole mikään taapero. Mulle ei kyllä vaan mene jakeluun, että miksi ihmeessä sen ikäistä pitäisi ruokkia maidolla, kun omat hampaat löytyy ja mikään ei estä syömästä samaa ruokaa kuin aikuiset. Kyllä se niin vaan on, että rinnoilla on myös seksuaalinen tehtävä ja merkitys, ja imetyksessä on olemassa sekä fyysinen että henkinen puoli ja samoin se vaikuttaa sekä lapseen että äitiin. mun mielestä ihan fakta on, että jossain vaiheessa tulee kyllä se raja, jolloin imetyksestä on enemmä iloa tai hyötyä äidille kuin lapselle. Tossa kahdeksan vuoden iässä se raja on kyllä jo ylitetty. Tossa dokumentissa pisti korvaan kun äiti kertoi kuinka hänen tyttärilleen on ihan sama, millaiset hänen rintansa on, onko niissä raskausarpia, roikkuvatko ne jne. Tuntui siltä että se oli mannaa hänen narsismilleen (en tällä tarkoita että äiti on narsisti). Ihan normaalia miltään kannalta ei mun mielestä ole myöskään se, että pitkälle kouluikään ehtineet tyttäret kohtelevat äitinsä rintoja kuin jotain lemmikkejä ja juttelevat niille ja paijaavat niitä, kuten dokkarissa kerrottiin. Kyllä äidillä on oikeus omaan ruumiiseensa ja koskemattomuuteen, ihan kuin lapsillakin. Vauva-aika on ihan oma kautensa ihmisen (sekä vauvan että äidin) elämässä, mutta kyllâ siitä täytyy molempien osata päästää irti ja mennä eteenpäin.

Outoa ja harvinaista, kyllä. Sairasta ei välttämättä. Enemmän usein ajattelen pitkän imetyksen päivittelijöiden tarvitsevan psykiatrista hoitoa.



Joillekin esim. ajatus taaperoimetyksestä tuntuu olevan niin ylitsepääsemättömän vaikea eikä aiheesta voi keskustella ilman, että esille tuodaan omituisia seksisävytteisiä näkökulmia. Yliseksuaalisen yhteiskunnan kritiikittömän massan ajatuksia ovat, "pervoa" ja "sairasta", lapsen imettämisen yhteydessä.



Huolimatta siitä miten stereotyyppinen länsimaalainen näkee naisen rinnat, ne ovat ensisijaisesti tarkoitettu - kas kummaa - jälkeläisen ruokkimiseen. Sairastako? Vai luonnollista.

Imetän taaperoa, enkä erityisemmin nauti imettämisestä. Imetän, koska äidinvaistoni ohjaa minua niin tekemään. Kaikki tutkimukset (joita olen kahlannut aimo annoksen läpi) viittaavat siihen, että pitkä imetys on lapsen parhaaksi.



Lapsen pehmeä vieroitus lohdusta, turvasta, _äidistä_ (mitä kaikkea imetyshetki lapselle edustaa ravinnon ohessa) on minun logiikkani mukaan lapselle kaikkein parasta mitä äiti voi lapselle kehityksen ja hyvän psyykkisen kasvun turvaamiseksi antaa. Luonto on sen näin suunnitellut.

http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/101_hyvaa_puolta.html



Minusta pelkästään se tosiasia, että pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua erilaisiin syöpiin (rinta-, munasarja- ja kohdunkalvosyöpiin), viittaa siihen, että luonto yrittää hienovaraisesti painostaa "emoja" huolehtimaan mahdollisimman hyvin "pennuistaan". Ja taata emon elossapysyminen kunnes pennut lähtevät pesästään.

http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/101_hyvaa_puolta.html

Minusta pelkästään se tosiasia, että pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua erilaisiin syöpiin (rinta-, munasarja- ja kohdunkalvosyöpiin), viittaa siihen, että luonto yrittää hienovaraisesti painostaa "emoja" huolehtimaan mahdollisimman hyvin "pennuistaan". Ja taata emon elossapysyminen kunnes pennut lähtevät pesästään.

Siis tarkoitatko että pitäisi imettää tosiaan sinne parikymppiseksi, kunnes ne älyävät muuttaa?

Kattokaa toi dokkari, linkki ylempänä!!!