Miten haetaan Kelan maksamaa toimintaterapiaa?

Käsittääkseni Kela maksaa terapiat vain jos te saatte korotettua hoitotukea. Lääkäriltä saa " C-lausunnon" , ja haku tapahtuu " Lapsen Hoitotukianomus" -lomakkeella. Näin siis tietysti vain jos vamma ja hoidon rasittavuus on riittävän vaikea, muutoin kunta on velvollinen järjestämään terapian.

olla lausunto julkiselta sektorilta sekä tuota korotettua hoitotukea että sitten kuntoutuksen hakemista varten. Julkisen puolen erikoislääkärille ei kai pääse ilman lähetettä?



Mistä teillä on tämä toimintaterapian tarve tullut ilmi? Siis onko lapsi jonkun vamman tai häiriön takia ollut seurannassa?



Esim meillä on yliopistollinen sairaala hoitava paikka. Terapiat on anottu Kelan kautta, mutta osa on myönnetty sairaalan maksusitoumuksella.



Minä olen ensin aina katsonut terapeutin yksityiseltä puolelta ja sitten siihen on otettu sen jälkeen sairaala tai Kela mukaan. Olen kuitenkin kuullut, että joidenkin kohdalla tätä on katsottu pahalla - äiti on toiminut ikäänkuin liian innokkaasti tai jotain sen suuntaista. Terapeutin on oltava Kelan hyväksymä.

hän on erityispäiväkodissa, josta saimme vinkin että kannattaisi tutkia toimintaterapian tarve. Mm. omantoiminnan ohjauksen, kömpelyyden, lihas" velttouden" jne. takia. Käymme kerran viikossa n. pomppukerhossa, joka on tarkoitettu juuri kyseisistä vaikeuksista kärsiville lapsille. Tosin tällä hetkellä jalka on paketissa...satutti pahasti kaatuessaan. Menemme 5-vuotistarkastukseen piakkoin, joten toivon että homma lähtee etenemään neuvolalääkärin kautta Keskussairaalaan jne...

Hoh hoijaa, juuri kun päästiin isomman veljen ongelmista nippanappa yli, niin nyt alkaa hommat pienemmän kanssa.

" omin luvin" , sitten myöhemmin on hoidettu kaikki maksuasiat kuntoon. Tähän tietysti vaaditaan terapeutin vankka luottamus siihen, että rahat tulevat takaisinkin :)

Meillä on korotettu hoitotuki ollut vuosikausia, mutta terapiahakemukset ovat vuosi toisensa jälkeen tulleet Kelasta hylkynä ja niistä on jokaisesta valitus vetämässä jossain asteessa.



Yliopistosairaalan lääkäreiden mukaan lapsemme tapauksessa Kelan tulisi ilman muuta kustantaa terapiat, mutta kun Kelan omat asiantuntijalääkärit ovat ihan eri alan lääkäreitä, jotka eivät ymmärrä nykyaikaisesta lastenneurologiasta mintään...



Meillä on siis menossa toimintaterapia ja puheterapia molemmat kerran viikossa ja tällä hetkellä sairaalan maksusitoumuksella, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia. Esim. sairaala ei kustanna terapeutin käyntejä päiväkodissa, vaan lapsi joutuu kulkemaan terapiassa taksilla, jota taas Kela ei ilmanmuuta korvaa ja järjestä, vaan joudumme järjestämään asian itse ja sitten korvauksia tulee jälkikäteen jos tulee...

Aina sairaalasta on mulle sanottu, että JOS ei Kela jostain syystä myönnä, niin sairaala antaa maksarin.



Mutta tasa-arvoahan näissä asioissa ei oikein ole varmaan aina edes saman sairaalapiirin sisällä!

ja ellei maksa nyt toimintaterapiaa niin maksan itse niin monta kertaa kuin vain kukkaro antaa myöten. Mutta ihan kaiken varalta yritän saada Kelan mukaan tähän meijän soppaan..

Kiitos vinkeistä!

Eka kerralla kun terapioita anottiin Kelalta niin lastenlinna ei hiiskahtanutkaan siitä, että heidän kuuluu antaa maksusitoumus jos kela ei terapioita myönnä. Sieltä myös annettiin ymmärtää, että kelan hyväksyntä on rutiinijuttu. Niinpä kunnalliset terapiat ehdittiin lopettaa ja sitten useamman kuukauden päästä kelalta tuli hylky. Siinä sitten jouduimme itse järjestelemään kunnallisen terapian uudelleen alkuun, mutta sitä täällä saa vain 14 kertaa vuodessa kun suositus oli 50!



Seuraavana vuonna olimme itse perehtyneet asiaan ja kun kelalta jälleen tuli hylky niin älysimme vaatia sairaalan maksusitoumusta. Koska olivat laittaneet anomukset edelleen kelalle ja suositelleet päiväkotikäyntejä niin joutuivat ne sitten itsekin maksamaan - tosin käyntejä tuli sitten kuitenkin vain 35 suositellun 50 sijasta...



Nyt viimemmäksi tänä syksynä olivat sitten havainneet lastenklinikalla, että Kela ei ilmeisimminkään suostu meidän terapioitamme maksamaan ja lapsi oli siis heidän mielestään " parantunut silmissä" . Koska lastenlinna joutuu terapiamme maksamaan, niin nyt ne eivät sitten enää olekaan niin tarpeellisia ja lapsikin on todettu lähestulkoon normaaliksi - mitä nyt tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, erityisluokan, terapioita, jne...



Terapioita tulee siis vähemmän eikä puhettakaan siitä, että ne olisivat päiväkotikäyntejä, vaan itse pitää järjestää kuljetus niinkuin parhaaksi näemme. Jos emme pysty kuljetusta järjestämään, niin olemme huonoja ja välinpitämättömiä vanhempia jotka eivät ymmärrä lapsen parasta ja sitten lapselta jäävät terapiat käymättä, ei voi mitään... Meillä terapiat ovat siis keskellä päivää toisella puolella kaupunkia kuin päiväkoti ja molemmat vanhemmat töissä vielä kauempana ja eri suunnassa ;) Minusta jo sen, että muutenkin oppimisvaikeuksista kärsivän eskari-ikäisen eskaripäivistä kohtuuttoman suuri osa menee taksilla cruisailuun pitäisi olla indikaatio päiväkotikäynneille!

Eli ei ole mitään " terapiapaikkaa" , minne lasta voisi viedä. Lisäksi, ihan sattumalta, meidän ft on ennen ollut LL:n oma terapeutti - lähes kaikki vanhemmat neurologit ja muut tuntevat hänet hyvin - eli hänen sanaansa luotetaan 100% ja " kaikki sujuu kuin tanssi" (kopkop!)