TAMMIMASUJEN KESKIVIIKKO

Tänään menikin päivä mukavasti, kun kävin kaupungilla kahvittelemassa kavereitten kanssa ja samalla pyörähdin kaupoissa. Ikävä vaan kun joutui heräämään niin aikaisin, kun nuo yöt on aina kuitenkin aika katkonaisia, vaikka saisikin " kunnolla" nukuttua.



Vähän huolestuttaa, kun vauveli on ollut eilisen ja tämän päivän aika hiljainen. Ei se mikään kova melskaaja koko aikana ole ollut, mutta nyt on saanut tosissaan laskea liikkeitä. No, onneksi niitä on tullut se 10/tunti. Eilen kävin kyllä neuvolassa ja kaikki oli ok, mutta kyllä sitä alkaa toivoa, että syntyisi jo, niin ei tarttisi koko ajan miettiä, että onko vauvalla vielä kaikki hyvin ja liikkuuko se tarpeeksi! Sitten sen ainakin voi suoraan siitä vauvasta tarkistaa, että hengittääkö se!!! Tällaisia epävarmuuden tunteita tänne tänään...



Piippa79 (rv 38+6)

Moi!



Kävin aamupäivällä neuvolassa. Kaikki ihan ok: hemppa oli noussut jo 125:een, sf-mitta oli kasvanut ½cm, painoa mulle tullut 500g/vko ja vaavin sykkeet oli hyvät. Pissassa proteiinit oli edelleen sen +1 ja paineet kanssa samaa luokkaa kuin edellisillä kerroilla, siis 136/88. Silti terkka rupesi nyt varoittelemaan mua myrkytyksellä. Antoi kotiin liuskoja, pitää ruveta testailemaan pissiä ainakin joka toinen aamu. Ja sanoi, että jos oireita tulee, niin sit kipin kapin polille. Hirmu stressin iski, vaikka se samaan hengenvetoon se sanoikin, ettei tarvi huolestua, kun raskauden " kokonaiskehitys" on kumminkin ollut hyvä. Ota näistä nyt sitten selvää...



Kävin myös kaupungilla vähän shoppaamassa. Saldona rintakumeja ja lanoliinivoidetta ja vauvalle pienempi kypärämyssy sekä parit puolipotkarit. Niitä siis löytyi sittenkin! Tapasin myös kaksi raskaana olevaa kaveriani - no, ei oo varmaankaan vaikeaa arvata puheenaiheita. Mä vaan en jaksanut enää innostua yhtään. Tuli olo, että nyt kerta kaikkiaan riittäis jo tämä odottaminen; että pelkkä ajatuskin raskaudesta saa mut voimaan pahoin. Mä haluun nyytin syliin ja eroon tästä mahasta ja norsuolosta!!! No, tulipa taas aimo annos synnytysenergiaa - paljon vähemmän se koitos jännittää just nyt.



Eipähän tässä muuta. Energioita kaikille, mihin itse kukin niitä tarvitsee.



:) SolAngel & Rontti-Aarre, edelleen 37+6

turvotus on iskenyt toden teolla ja sormet sekä varpaat vetää vertoja jo michelin-ukolle..Väsymys tuntuu myös yltyvän näin loppuvaiheessa ihan mahottomaksi ja työn takana on, että jaksan olla hereillä päivät esikoisen kaa ja tytön nukkuessa päikkärit simahdan kyllä itsekin eikä tarvitse kuvitellakaan, et tekisin tytön nukkuessa rästihommia, kuten silittäisin. Eli turnajaisväsymys painaa päälle.



Noista raskausmyrkytysoireista, joista moni tuntuu olevan huolissaan. Mullahan oli ekassa raskaudessa vaikea raskausmyrkytys ja tyttö otettiin pois sektiolla rv 35+1, oli pienikokoinen viikkoihin nähden (1513g) mutta muuten priima-vauva. Mutta ne oireet oli ainakin mulla niin selvät loppupeleissä, että ei siinä sit tarvinnu enää oloaan kuulostella. Mulla alko silloin paineiden nousulla, sitten tuli valkuaiset pissaan ja kohosivat 3 plussaan. Viimeiseksi tuli turvotus, näköhäiriöt ja lopulta aivan kamala päänsärky. Kaikki tapahtui muutaman viikon sisään. Tietty omaa oloaan kannattaa kuulostella, mutta mulla ainakin se olo meni niin hirveeksi loppujen lopuksi, että ei ollu mitään pohtimista, että pitäiskö vai eikö pitäis lähtä sairaalaan. Joten älkää suotta kauheasti stressatko oloanne, kyllä siitä kelle tahansa nuo oireet ilmenee, jos alkaa pohtia..



Omaan masu jatkaa rauhaiseloa, ei mitään limatulppia ole irronnut tai supisteluja tullut, joten synnytys ei vieläkään vaikuta ajankohtaiselta. Saapi nähdä kuinka pitkälle menee yli. Perjantaina neuvola ja ens viikolla taas yliaikaiskontrolli äitipolilla.



Onnea uusille jakautuneille ja kovasti suppareita muille.



nassikat79 40+4

Hei,



ONNEA KAIKILLE NYYTTINSÄ SAANEILLE TAMMIMASUILLE! JA SYNNYTYSTÄ ODOTTELEVILLE PALJON TSEMPPIÄ JA ONNEA SYNNYTYKSEEN!



Olen aika aktiivisesti seuraillut tammimasujen juttuja pitkin syksyä, mutta oma kirjoittelu on jäänyt tosi vähiin. Ajattelin nyt kuitenkin kertoa hieman oman vauvani syntymästä:



Eli meille syntyi ihana prinssi 3.1. klo 4.18. Painoa hänellä oli 3150 g ja pituutta 47 cm. Raskausviikkoja oli syntymäpäivänä koossa 39+0.



Synnytyksen ensimerkit alkoivat 2.1. (rv 38+6) heti vuorokauden vaihduttua: petiin lorahti tuolloin vähän lapsivettä ja samantien pikkuhousuihin alkoi vuotaa limatulppaa ja rupesi tulemaan lieviä supistuksia. Kun aamulla 2.1. kävin kontrollissa (lapsiveden menetyksen vuoksi), kohdunsuu oli 2 cm auki eikä kaulaa enää ollut jäljellä. Olin hämilläni siitä, että olin yhtään auki, sillä kipeitä supistuksia minulla ei ollut lainkaan ollut, vain sellaisia puolikipeitä (tosin niitä oli loppuyöstä alle 10 minuutinkin välein eli nukuttua en saanut). Alasekän särky, jota minulla oli koko viikonlopun, taisi ollakin merkki lähenevästä synnytyksestä. Itse en sitä noteerannut synnytykseen liittyväksi, luulin vain että vauva painoi niin paljon selkää.



Tulin kontrollin jälkeen maanantaipäiväksi kotiin ja kotiin palattuani supistelut rahoittuivat huomattavasti. Yhdessä vaiheessa niitä tuli jopa vain 45 minuutin välein, eikä kipua ollut paljon. Sain jopa nukuttua päiväunet. Kävin päivällä lenkilläkin ajatellen, että se voisi edistää synnytystä. Myös kuumassa suihkussa kävin monta kertaa. Iltaa kohden supistuksia rupesi tulemaan taas tiheämmin ja ne muuttuivat kivuliaammiksi. Klo 20 illalla menimme sairaalaan, sillä supistuksia tuli jo 4 minuutin välein. Kipu ei ollut vieläkään kovin suurta, mutta kuitenkin sen tasoista, etten olisi kauaa enää kotona halunnut olla.



Ensin olimme hetken lepohuoneessa, mutta sitten kun näytti silti, että kohdunkaulan tilanne etenee, menimme jo synnytyssaliin (klo 23). Synnytyssalissa kokemani supistukset olivat tosi kivuliaita. Sain erilaisia kipulääkkeitä, minulle laitettiin aquatipat ja mieheni hieroi selkääni aina supituksen aikana. Epiduraalin sain turhan myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin tunnin verran lepäämään ennen ponnistusvaihetta. Ponnistus kesti 18 minuuttia ja klo 4.18 maailmaan tupsahti ihana, terve poikavauva.



Pääsimme laitokselta kotiin torstaina 5.1. ja siitä lähtien olemme opetelleet vauva-arkea. Tällä hetkellä kaikki tuntuu tosi ihanalta. Vauva syö ja nukkuu tosi hyvin, mutta jaksaa myös valvoa jonkin verran pari kolme kertaa päivässä. Kyllä tätä on kannattanut odottaa! :)

Kävin eilen neuvolassa ja sf-mitta on jo huimat 37cm ja terkan mielestä olisin valmis synnyttämään...itsekin olen jatellut jo kauan samalla tavoin, MUTTA...



Tämän päiväinen äitipolikäynti murskasi taas haaveeni kevyemmästä olosta. Lääkärin mielestä poika ei ole vielä nelikiloinen ja kohdunsuun tilanne vaikuttaa sellaiselta, että synnytys käynnistyy hetkenä minä hyvänsä. Olin kuulemma 4cm auki ja kohdunsuu venyy venyttetäessä ainakin viiteen senttiin. Tutkimuksen aikana tuli napakka supistus ja kalvorakko pullisteli kuulemma lupaavasti kohdunsuulla. Näin minulle sanottiin esikonkin kohdalla ja niin vain päädyttiin käynnistykseen.



Tutkimuksessa ei siis täyttynyt ehtoni synnytyksen käynnistämisestä, joka oli se etten synnytä yli nelikiloista alakautta. Olin kyllä ihan valmis jäämään tosi toimiin. Ja nyt sitten ärsyttää ihan pienetkin asiat.



Vaikka parempi toisaalta etteivät tänään käynnistäneet kun tytölle nousi maanantai-iltana yhtäkkiä kova kuume ja outo kuumeilu jatkuu edelleen. Kuumelääke auttaa hetkellisesti, mutta taasen tyttö on kuin kekäle ja mitään muuta oiretta ei ole kuin kova kuume. Olisi ollut kurja jättää sairas lapsi hoidettavaksi kun itse olisin ollut sairaalassa. Jospa tyttö paranee ja syy kovaan kuumeeseen löytyy ennen kuin pääsen/joudun synnyttämään...ristiriitaista...tytön terveeksi saaminen on kyllä tällä hetkellä tärkeämpää kuin oman synnytyksen käynnistymättömyys...



Ronnika 39+2

Ensi viikon keskiviikoksi on aika varattu käynnistykseen jos ei aiemmin synny.



Ronnika 39+2 edelleen.

ja on kyllä ollut olo ja mielialakin tänään parempi. Esikoisen kanssakin ollut tänään hauskaa, kävelin jopa kirjastoon tyttö rattaissa. Ja kävely ei oo enää hetkeen ollu mun lempparilaji. Liitoskivut on välillä niin kovia, että vastaantulijat voi irvistyksestä päätellen pelästyä, et nyt toi nainen alkaa synnyttämään. Enkä mä halua pelotella ihmisiä ;)



Toivottavasti näitä hyviä öitä tulis vielä lisää ennen synnytystä, niin sais voimia koitokseen. Ja voihan olla ettei sen jälkeen enää hetkeen nukutakaan, niin kävi ainakin viime kerralla. Vuosi meni silmät ristissä.



Onnea ja tsemppiä kaikille!



Täplä 38+1