~~KEKSIVIIKKOA syysmadamet-04~~

Olen varsin tyytyväinen, että vasta kakkosemme on tempperamenttinen. Ykkönen oli mukautuvainen ja helppo ja eka uhma tuli vasta 3-vuotiaana. Hänen kanssaan sain kypsyä kurinpitoon rauhassa ;).Tämä meidän piruprinsessa on tulta ja tappuraa ja tietää mitä tahtoo, mutta niin tietää äitikin :) Osaan ja uskallan olla tytölle tiukka, jos hän olis ollut eka, olin varmasti mennyt mukaan tytön kiukutteluun ja tahtoon. Yhden kanssa kun aina voi luovia ja mennä lapsen tahdon mukaan, mutta kun lapsia on enemmän arjesta ei vaan tule mitään, jos yksi lapsista dominoi. Tyttö loukkaantuu helposti ja erityisesti, jos isä kieltää. Olemme monesti miehen kanssa ihmeissämme, miten noin pienessä suloisessa tytössä voi olla niin suuri määrä omaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Ja hän selvästi osaa jo juonia :). Onneksi tyttö puhuu jo monta sanaa, sillä puheen myötä on toivoa, että homma vähän rauhottuu, kun tyttö saa sanottua asiat.



Lempon kanssa samaa mieltä. Arkipäiväläheisyyskin on tärkeää. Halaus ja pusu ikään kuin ohimennen. Pienet sanat ja teot.



Mimmulle paljon onnea tytöstä!!!!



Taidan pistää pitkäkseni.



Pilette

pestään lastentahnalla, molemmilta. Tyttö antaa pestä jo aika hyvin. Lopuksi saa sitten pureskella harjaa. Tytöllä on 12 hammasta, ja poskihampaat huomasin, kun yksi kerta annoin antibioottia ja ne oli kunnolla tulleet ulos. Eli hammasitkut on kyllä menneet korva/kauhko/nuha/yskäitkujen seassa. Pojan hampaat pesee isi, koska on siinä paljon tarkempi. Kukahan pesis mun hampaat kunnolla :)? Pitäsi tilata itelle hammaslääkäri, kun on paikka/hammas lohjennut. Mutta aina vaan hampilääkärissä käynti on yhtä kurjaa :(.



nyt kolottaakin kahvihammasta ;)

Nukahdin vahingossa päikkäreille liian pitkäksi aikaa ja olo on nyt aivan tokkurainen.



Mimmulille peukkuja on pidetty täälläkin!



Lempo olikin jo kaikessa viisaudessaan sanonut sen mitä olin miettinyt, että minua nimenomaisesti ei ole haitannut kuivat kaudet, jos muuten hellyyttä ja huolenpitoa on riittävästi ja olemme toisiamme lähellä. Nukahtaminen toisen syliiin on mielestäni yksi maailman muakvimmista asioista.



Niin ja niistä mielikuvista, en minäkään kuvittele itseäni ihan sellaiseksi kuin olen, lähinnä se tulee vastaan aivan konkreettisesti joissakin asennoissa, joihin ei staattinen lihaskunto enää riitä....eikä ole kyse kovin kummoisesta akrobatiasta....;) No niin se siitä!



Lilalle tsemppiä ultraan ja kyllä putkitus on huomenna. Jännittää. Jännittää nukuttaminen algeerioitten takia ja jännittää taas kuinka hysteerinen ja peloissaan Motti on. Eilen äitiin takertuminen ja äitin huutaminen hysteerisenä oli jo sillä asteella, että hoitaja sanoi ettei rääkätä toista enempää, lääkäri oli toista mieltä:/ Olen kyllä huolissani mitä tämä Motille tekee.



Motti kehittyy niin hurjaa vauhtia, että itse ei meinaa mukana pysyä. Matkii kaiken mitä teemme, tuo meille lähtiessä tai siis lähinnä isille hatun ja kengät, välillä on itse reppu selässä lähtemässä maailmalle ja kännykkään puhuu pitkät tovit pitäen välillä taukoja ja vaihtelee äänensävyjä, lopuksi sanoo aina heihei. Ulkona kävelee pitkät pätkät, osoittelee ja huomioi uudet asiat lisääntyvistä linnuista alkaen. Ihanaa on tuota seurata, tunnen olevani etuoikeutettu kun saan olla Motin kanssa kotona.



Motille myös sattuu ja tapahtuu. Toissa yönä nyyhkivä lapsi pelastettiin seinän ja sängyn välistä seisomasta, oli ilmeisesti jäänyt pieni rako ja pyörivä Motti oli sinne jalat edellä sukeltanut. Eilen heräsi puolituntia nukuttuaan, yökkärin taskusta löytyi otsalamppu:) Motti rakastaa hommia ympäriinsä otsalamppu päässä, ilmeisesti löytyy paremmin kaikkia aarteita kaapeista kun on valoa millä suunnata:)





Nyt raivauspuuhiin.



Aavis ja Motti

tössyttää sinisissä mummon kutomissa sukissaan, villapuvussa, porkkana suussa, juuri heränneen näköisenä. Ehkä koska on juuri herännyt. Suikkasee suukon kun pyydetään. Ranskanleipä sulaa uunissa, että saisimme välipalaksi köyhiä ritareita rikkailla varusteilla.



Lähellä kaukana. Kuka meillä on syypää siihen, että eilen sain vain vahinkopusun kun Kukkasta hellittiin? Kosketus on tärkeää. On tärkeää, että oma vartalo on rakastettava muulloinkin tai muutakin varten kuin seksiä.



Olen yrittänyt vääntää sitä rautalangasta ja muotoilla puusta, joskus nuijia päähän. Miks selitys on aina aloitettava alusta tai millä sanoilla sen sanoisi miehelle niin että hän tajuaisi? On - off-nappulaa minussa harvoin on, lämpenen hitaasti ja ajan kanssa, en kiireessä (kiireen tuntua ei tee niinkään aika vaan miehen tarve)



Yksi hyvä vinkki löytyi omaan psyykkaukseen. Joskus jo kosketus ahdistaa, kun tuntuu että pitäisi jo haluta ja tahtoa kovasti eikä halua. Jossain sanottiin, että jospa ajattelisi miehen aloitetta rakkaudentunnustuksena. Se on miehen tapa sanoa, että rakastaa kovasti minua.



Paras keino on mennä myöhään nukkumaan, niin, että mies jo nukkuu. Silloin saa tehdä aloitteen rauhassa itse, paijailla hitaasti ja tunnustella, miltä karvainen miehen iho tuntuu. Mmm.



Naamasta sen kyllä näkee, olen samaa mieltä Teukkiksen kanssa. Seksittömyys kiristää hermoja ja lyhentää pinnaa. Kauankos siitä nyt olikaan?????



Kukkuu

Niin, ajatus on mielestäni totta ainakin ajattelijalle itselleen. Siltikin, vaikka se jonkun toisen mielestä olisi ihan järjetön tai naurettava. Joskus elämässä voi kohdata ihmisen, joka osaa kuunnella ja arvostaa juuri sinun ajatuksia, vaikka ne olisivat hassuja. Hän tietää, että sinun ajatuksesi ovat sinulle tosia ja tärkeitä, koska hänellä on itselläänkin monia hyvin samankaltaisia ajatuksia. Sitä kutsutaan ymmärtämiseksi. Ymmärtäminen on kauneimpia asioita elämässä.



Hhhmmmmm. Saarnaaja sisälläni olikin ollut jo yllättävän pitkään hiljaa.

Niin, ajatus on mielestäni totta ainakin ajattelijalle itselleen. Siltikin, vaikka se jonkun toisen mielestä olisi ihan järjetön tai naurettava. Joskus elämässä voi kohdata ihmisen, joka osaa kuunnella ja arvostaa juuri sinun ajatuksia, vaikka ne olisivat hassuja. Hän tietää, että sinun ajatuksesi ovat sinulle tosia ja tärkeitä, koska hänellä on itselläänkin monia hyvin samankaltaisia ajatuksia. Sitä kutsutaan ymmärtämiseksi. Ymmärtäminen on kauneimpia asioita elämässä.



Hhhmmmmm. Saarnaaja sisälläni olikin ollut jo yllättävän pitkään hiljaa.

Mimmulille on peukut pystyssä, taitaa kyllä tulla myöhässä :)



Paljon on ollut asiaa ja hyviä keskusteluja, kivaa.



Tiiviin kanssa samoilla linjoilla tässä laatu korvaa määrän asiassa. Nykyään nautin hommasta paljon enemmän kuin alkuaikoina, vaikka silloin häärättiin kuin pupujussit. Arka olen kertomaan mitä haluaisin joten vasta viime vuosina olen vähän rohkaistunut ja se on kannattanut.



Mies on meillä se joka kaipaa minua enemmän silittelyä, pusuja, vieretysten oloa sohvallla... Liian vähän osoitan miehelle hellyyttä, Kukkuu voin tulla teille nuijittavaksi josko siitä olisi apua :))



Minä innostun petipuuhiin mm sillä että arkisia askareita hoitaa kumpikin, en vain minä. Iltasella jos meillä miehen kanssa on ollu mukava keskustelu (ihan mistä aiheesta vaan), eikä istuta vaan ja tuijoteta telkkaria ja joskus innostun jos ollaan vieretysten sohvalla pötköttämässä muuten vaan.

Käsityöt kunniaan, minä tykkään.



Aloite tulee yleensä minulta syystä että mies on aina valmiina, minä harvemmin.

Ja kyllä, se näkyy naamasta jos lakkaa saamasta.



Hilu

Tuttis.Olisit vaan laittanu seksiviikkoa! Tai.. ehkä parempi näin. Tiedä minkälainen ryöppy olisi niskaamme saatu. Näkyy täällkin muissa pinoissa tuo kirjoittelu olevan sellaiseta, että ei voi kuin ihmetellä.



Mimmuli: Miten meni haastattelu?



Ankkis. Mietin just eilen, että mitenhän tuosta imetyksetä mainitsis. Mutta arvelin, että tiedät toki itsekin eikä se ikuisesti jatku kuitenkaan. Mutta varmaan vaikuttaa. Me käytettiin muuten tällä kertaa alussa Ceridal Lipolotionia, niin ei tarvinnu ainaka sitä pelätä, että sattuu



Muistakaa sitten tosiaan laittaa sitä hammastahnaa vain ihan pikkasen. Ite en oo laittanu, kun täällä on nuo fluoritabletit. Isommille kylläkin.



Aamulla oltiin äiti-lapsikerhossa. Kohta pitäis lähteä lasten hiihtoihin. Mun pitää varmaan Pekan kans myös lähteä, kun keskimmäinen aikoo hiihtää kans ja eihän siitä vielä paljon mitään tuu. Eli isin on mentävä mukana, niin me ollaan sitten esikoisella kaverina. Kait.



Huomenna oiskin sitte lääkärineuvola mulla. Sain sovittua niin hyvin, että lapset saa mennä mun serkun luo, joka asuu tk: n lähellä. saan mennä sitte itekseen tarkastukseen. Ruuankin serkku lupas laittaa :)



T@hti

Sinä lupasit tulla... :)



Niin viisaita on Ankkiksen kysymykseen vastattu, ettei minulle jäänyt enää mitään sanottavaa :) Paitsi että väsyneenä huvittaa vähemmän kuin leväneenä. Ja stressaantuneena vähemmän kuin huoletonna.



Peesaan ainakin Lempoa ja Piudea ja Kukkuuta ja Aavista ja ... Arjen pienet teot ja läheisyys. Ne on tärkeitä.

Meille joskus annettiin neuvoksi, että niin vähän tahnaa kuin pystyy laittamaan. Eli tosin vähän näin pienille, mutta voi käyttää.



T: Ynis

Ihana olla kotona, eikä töissä! Silti tein samaa, jota joudun tekeen töissäkin, eli moppasin lattiat. Aula kun pitää joka ilta siivota aamua varten...



Märkä keli pihalla, silti on ulkoiltu pari kertaa tänään ja nyt ovat pojat kaupassa.



Tänään oli lastenpoli. Eikun määhän kerroin jo. Oon kai vähän sekaisin, kun nukuin päikyt itsekin. Onni veteli reilu 3h ja itsekin aika kauan. Ensin ei tullut uni ja havahduin johonkin, kuten yleensä on viime aikoina käynyt päikkkyjä yrittäessä ja sitten olen noussut ylös. Nyt vaan jäin makaamaan selälleni, radio sanoi, että kello on 13. Sitten oon nukahtanut ja heräsin puoli 3 jälkeen, selkä jumissa ja kädet puutuneina, kun olivat jotenkin oudosti. Mutta teki kyllä gutaa nukkua!!!



Mimmulin uutisia minäkin odotan. Toivottavasti meni hyvin.



Nyt mulla ei ollut omaa napaa kauas katsominen. Pitää alkaa maksaan kaverin tilille syyskuisten polttareiden ja lokakuisten häiden tasausrahoja, kun olen ikäänkuin velkaa hälle.



T-P

Olen tainnut pitää teitä jännityksessä, anteeksi. Työhaastattelussa meni 1,5h ja sitten raksalla oli hommaa. Ja puhelin on soinut.



Kiitos peukutuksista ja potkuista ja toivotuksista. Niistä oli apua. Haastattelu meni hienosti, olen tyytyväinen. =) Haastattelun lopuksi sain kuulla kirkkoherralta, että hyvin selvisin haastattelusta ja mahdollisuudet paikkaan on. Vielä ei voinut tietenkään varmaksi sanoa, koska muitakin käy vielä haastattelussa. Mukavaa kuitenkin kuulla, että olen varteenotettava vaihtoehto heille. Antaa kummasti voimaa uskoa itseensä. Joo, mutta nyt siis jännitetään ja odotetaan, josko he lähitulevaisuudessa ilmoittaisivat, miten käy. Tämä paikka olisi ihan unelma, vaikka vakivirka ei olekaan. Vähän kyllä olisi melkein liiankin hyvä ollakseen totta, joten pessimisti-minä nostaa päätä ja sanoo, että luulekko, että asiat sujuisi noin hienosti ja helposti. Positiivinen olo on kuitenkin pohjimmiltaan. Juu, mutta toivotaan parasta ja varaudutaan siihen ei-niin-kivaa vaihtoehtoon.



Lila: Toivottavasti kaikki on kunnossa istukkaultrassa. Haleja!



Muihin asioihin yritän palata huomenna. Ootte ihania mammoja! Jaksua!



-Mimmuli ja Nöösä

Yksi laiskamato ryömii taas kolostaan ilmoittamaan olemassa olostaan!



O ei kertakaikkiaan anna hereillä olessaan minulle mahdollisuutta tulla koneelle. Poika haluaa tulla itse näpyttämään näppäimistöä ja leikkimään hiirellä. Hirveä huuto tulee jos estän ja mikään muu ei vie huomiota pois tietokoneesta jos minä yritän jotakin sen äärellä lukea, saatika kirjoittaa. Päiväunet ovat olleet aivan hukassa, nyt onneksi taas paranemaan päin. Illat menevät niitä hommia tehdessä, joita päivällä ei pysty / jaksa tehdä. En ole siis ehtinyt lukemaan kunnolla pinoja tai kirjoittelemaan. Ajatuksissa olette ja Mimmulilta aina kuulumisianne kyselen : )



Meillä on ollut hieman sairastelua joulun aikaan ja jälkeenkin. O:lla on ollut vatsatautia ja korvatulehdus x2. Lisäksi O sai kahdesti pahan allergisen reaktion oltuamme ulkona pakkasessa. O reagoi myös ihan lyhyeenkin ulkona oloon. Oireina olivat turvotus kauttaaltaan kehossa, etenkin kasvoissa, vesikellot ja ihon punoitus. Kaksi kertaa jouduimme lähtemään lääkäriin saamaan ensiapua. Diagnoosi on mahdollinen kylmäallergia. Ilmeiseti jonkin infektion laukaisema, koska O ei ole ikinä ennen reagoinut kylmään. Eilen olimme ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ulkona kokonaista 15 min. Oireita ei tullut ja toivonkin että vaiva helpottaisi ja pääsisimme vielä joskus nauttimaan talvi-ilmasta. Suomessa kun tätä kylmää kestää melkein 1/2 vuotta, niin tälläinen asia rajoittaa aika paljon! Onneksi olen saanut hoitoapua ja seuraa päivisin läheisiltä, niin en ole tullut ihan mökkihöperöksi sisällä olosta. O:lle on kyllä täysi työ keksiä päiviksi tekemistä sisätiloissa...Olemmekin kyläilleet aika paljon viimeaikoina ystävillä ja mummoloissa. Viikonloppuna lähdemme miehen kanssa ihan kahden yhdeksi yöksi matkalle, jotta saamme hieman kahden keskistä aikaa kodin ulkopuolella. Se tuleekin todella tarpeeseen!



Seksig: Minulle ja miehelle läheisyys ja tunteiden osoittaminen, muutenkin kuin fyysisten, on tärkeää. Meillä halitaan ja pusutellaan aika paljon. Päivittäin saan kuulla että minua rakastetaan. Seksilläkin on melko tärkeä osa meidän suhteessa. Luulen että molemmat olemme tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Meillä asioista puhutaan suoraan, asioiden oikeilla nimillä. Johtuneeko koulutuksestani että minulla ei oikein ole suodatinta seksisasioista puhuttaessa ; ))



Mimmulle vielä oikein paljon onnea tylleröisen syntymän johdosta. Ihanan kamalan rankalta ja kauniilta kuulosti synnytyskertomuksesi. Paljon voimia ja onnellisia päiviä jatkossa koko teidän perheelle!!



Mimmulille onnea hyvin menneestä työhaastattelusta *peukut ovat pystyssä*. Nähdään pian!!



Nyt sohvalle TV:n ääreen ennen kuin menen raivaamaan keittiötä päivän sotkuista!



@iti80 ja O 1v 4kk (melkein)

Kiva @iti kuulla teistä :-) Kurja tuo O:n allergia!Typyllä tulee pakkasessa posket heti tosi pahaks,mut vaa ne posket ja tähän asti on menny ohi ku laitettu yöks paljo rasvaa,mut utlee tosiaa ihan lyhyestä ulkoilusta.



Näin väsynä nämä yh-illat on niiiiin pitkiä!Minä vielä syötin typyn sylissä ja ihmettelin ku se siinä kiemurteli ja otin va tiukemmin kiinni et nyt syödää.Sit mentii vaihtaa vaippa ja oli ihan ripuli ja pylly niiiiin punanen-itki ku pestii :-( Eilen kalaa kokeiltii...Yöltä en edes odota unta!



Pojan kans sillo aikanaa saatii ohje et sit tahnaa ku osaa sylkee pois..ja ei oel viel tahnailtu,mut niin ne ohjeet muuttuu.



Tuo päivittäinen hellyys on kyllä tärkeetä!Me kyllä halaillaa jokapäivä ja mies osottas sitä hellyyttä varmaa enempiki esim.sohvalla ottas kainaloo mut mä oon väsynä vähä sellanen et " anna mun olla" :-/



jos taas raivauspuuhiin miestä ootellessa...poika ei nuku!



jatu

ollaan saatu ohjeeksi. Ei ihan joka kerta kuitenkaan tahnaa käytetä vaan joskus pelkällä vedellä harjaillaan.



Mimmuli: kiva, että tulit haastattelukuulumiset kirjaamaan :-) Kovasti ollaan ooteltu ja aateltu peukut ja varpaat pydessä :-)



Meidän päivä onkin ollut aikamoinen, Typyn esiuhma varmaan ollut pahimmillaan, mutta varmaan vaikutti myös se, ettei ulkoiltu kun ihan pakollinen kauppareissu. Laiska äiti oon ulkoilun suhteen ikävän kelin päivänä :-( Mies myös tehnyt nyt kaksi ympäri kellon työpäivää, joten yh-elämä tuntuu rankalta jo näinkin lyhyen rupeaman jälkeen.



Menenpäs nukuttamaan lapsosta. T-P:n ja Aaviksen päiväunet kuulostivat ihanilta, itse olin iltakuudelta ihan unen tarpeessa :-)

Mut ehkäpä myös sen libidonherätyksen tarpeessa...



Keilin & Typy

Mimmuli:Jeee et haastattelu meni hyvin :-)



jatu

Kiva, kun on pitkä pino!



Hammastahnasta vielä. Meille suuhygienisti sanoi, että nykyään ei tosiaan suositella niin tarkkaa suun huuhtomista, vaan fluorin ois hyvä jäädä vaikuttamaan suuhun. Siksi siis pienilläkin voi käyttää tahnaa, vaikkei osaiskaan sylkeä. Kunhan käyttää sitä ihan vähän.



Jatu, me taidetaan miehen kanssa olla vähän molemmat nykyään sellasia, että väsyneinä halutaan vaan olla hetki omassa rauhassa. Usein sitä vapaata aikaa ei juurikaan ole sitä hetkeä enempää, joten siihen se läheisyys kaatuu. Mitähän sitten tapahtuu, kun molemmat ollaan töissä ja kotihommat on pakko kaikki hoitaa iltaisin?! Kääk!



Katoin lähikaupoista (Lindex ja KappAhl) häihin vaatteita, muttei todellakaan löytynyt mitään. Mitä ihmettä sitä keksis??? On mulla ihan kelvolliset suorat housut ja jakku, mutta ne tuntuu niin tylsiltä:( Tää naimisiin menevä kaveri oli meidän häissä 3000mk:n koltussa! Hui:)



Nyt sitä läheisyyttä harrastamaan ja sohvalle miehen viereen...



T: Ynis

Ynis:Sitä minäki olen miettiny et ku töihin menee...Pojal alkaa viel koulu sillon ja siel on pakko olla ajoissa et iltojenki pitäs toimia,ei sais venyy myöhäseks.Mistä sit aika miehen kans ku itteesä varmasti väsyttää..

Ja hui tosiaan 3000mk!!!



Me ei oel vielä typyn hampaita näytetty,tääl eka kerta 1,5v:nä ku pojal oli 1v:nä-saa nähä mitä se sitte sanoo.



Syömään menen



jatu

Ensinnä: Ihanaa Mimmu! Tuhannesti onnea pikkuprinsessan johdosta! [color=pink]♥♥♥[/color]



Olen ollut muutaman päivän poissa maisemista (pienellä työmatkalla yön yli) ja miten mehukkaita, syvällisiä ja aiheellisia keskusteluja täällä onkaan käyty :)) Kovasti samoilla linjoilla kuin Lempo ja Kukkis, vaikken olisikaan osannut tuolla taidolla muotoilla; ehdottomasti aikaa, rauhallisuutta, ei pakkoa. Samoilla linjoilla kuin hilunki ja ayap: minulle arki vaikuttaa, kovastikin. Ja: melkein kyyneleet silmissä luin libidonpapitarkuvaustanne ;) Lilan mainitsema " kuiva kausi" " kaksi päivää" on meille aivan arkipäivää. Esikoisen synnyttämisen jälkeen oli meilläkin aikoinaan puolen vuoden tauko (eikä aika silloin ollut meille kummallekaan sitä parasta parisuhteessa, vaikka vauva-aika suloista olikin). Ja...minäkin olen vaikeasti miellytettävää sorttia...liika kiire, liika ahdistelu, liika kovakouraisuus ja -lops- minä ajattelen vain huomispäivän kauppalistaa... Huomioiminen päivällä, osallistuminen kotitöihin, riittävästi Sopivaa kosketusta (ei kutitusta, ei kourimista) ja aikaa, niin siitä se ehkä lähtee (jos väsymys ei paina ;)) Ja, miten ironista: juuri tällä viikolla olen taas ollut kohta enemmän kauppalistan kannalla.



Onnea Kukkiksen poikaselle uudesta taidosta!!! Minäkin olen oikein polleva, kun esikoinen oppi jo runsaasti ennen joulua lukemaan. Esikoinenhan on ekaluokkalainen, mutta odotin, että lukemisessa olisi ollut jotain ongelmia (miehellä on lukihäiriö ja olin oitis tartuttamassa sen esikoiseen ;)), mutta eipäs ollutkaan.



Ajatukset eivät varmaankaan ole tosia, mutta voivat sellaisiksi tulla, jos ne toteuttaa, luulisin...



Keskimmäinen, tyttönen, on unohtanut " puukotinsa" (kesällä ilmestynyt mielikuvituskoti, jossa asui ihanneperheensä kanssa), mutta on ruvennut kuulemaan ääniä...Vessanpöntössä on välillä ääni, joka selittää jotain " tajisevalla aanejja" (=tärisevällä äänellä). Mies lohdutti minua, ettei auta olla huolissaan, koska hänkin kuuli ääniä lapsuudessaan (??!) Hmmmmmmmm....Toisaalta, vielä olen lähinnä lievästi ylpeä siitä, että tyttö on oma, välillä miedosti kummallinen itsensä ;) Tähän asti olen lähinnä vain myötäillyt tyttöä, mutten ole sen enempää kysellyt.



Ai niin, saitte minut pyytämään miehen laittamaan saunan lämpiämään... Terve!

♥Saamuska