Lue keskustelun säännöt.
Psykologi/psykiatri, olisi kysymystä
10.01.2006 |
Jälleen ystävästäni kysyn (jos jostakusta tuntuu tutulta). Eli lyhyt kertaus: vaikea lapsuus mielisairaan ja alkoholisoituneen äidin, hakkaavan veljen ja riippuvaisen isän kanssa. Vuosia kestänyt masennus johon lääkitys (max. annostus) sekä rauhoittavaa (max. annostus) päivittäin. Omasta mielestäni psykoosin riski on suuri sillä kaveri ei syö juuri mitään, lopetti juuri koulun ja lähinnä makaa sängyssään ja itkee ja kirjoittelee runoja joissa haukkuu itseään ja piirtelee kaiken maailman ihme kuvia missä musta sydän vuotaa verta jne. Käy kuitenkin töissä n. 2-3 kertaa viikossa. Hänellä on psykologi ja psykiatri käytössään. Mielestäni sairaalahoito olisi ehdottoman tarpeellinen mutta kaveri vastustaa jyrkästi. Mitä siis voi tehdä? Jutut ovat hyvin suisidaalisia vaikka lopulta aina vannoo, ettei tee sitä. Millä voi kotihoidossa estää psykoosin tai parantaa tilannetta enää? Lääkitystäkään ei voi enää oikein nostaa eikä kotioloissa oikein nyt vaihtaakaan.
Kommentit (3)
Parasta on, että tarkkailet tilannetta. Onko ystävä paikkaan ja aikaan orientoitunut? Onko todellisuuden taju tallella? Onko harhaluuloja? Voimakkaita pelkotiloja? Itsetuhoisuus? Itsetuhoisuuspuheet?
Mikäli todellisuudentaju pettää, henkilö on vaaraksi itselleen tai toisille, voidaan hänet määrätä pakkohoitoon. Tämän toteutuessa on tilanne jo tosi vakava.
Mitä siis voit tehdä, kun oikeasti pelkäät hänen olevan vaarassa? Sinä voit soittaa kuntasi terveyspalveluiden neuvontaan/mielenterveyspäivystykseen ja kertoa tilanteesta. Jos katsovat tarpeelliseksi, voi lääkäri tulla kotikäynnille poliisien kanssa ja tehdä arvion tarkkailulähetteen paikalliseen psykiatriseen päivystykseen. Siellä psykiatri sitten arvioi tilanteen uudestaan.
Tossa tilanteessa sun olisi hyvä olla mukana ja todistajana oireista. Samoin pitää huoli, että tarkkailulähete toteutuu: pitävät väh. 24h tarkkailussa. Kun sitten siirretään suljetulle, niin sun kannattaa olla sinnekin yhteydessä ja kertoa oma näkemyksesi ystävän tilanteesta, sillä useimmat " vanhat tapaukset" osaavat vetää roolia, jolla pääsevät parissa päivässä vapaalle, eivätkä ehdi saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se orientoitunut mutta kylläkin unohtelee asioita koska syö niitä lääkkeitä niin paljon. Itsetuhoisuuspuheita on paljon. Mielestäni myös eräällä tavalla psykoottisia juttuja on nuo tuollaiset vihaan itseäni niin paljon, että mun ei olisi pitänyt syntyäkään ja kaikki ihme hokemiset siitä kuinka me ystävät ollaan syyllisiä tähän tilanteeseen vaikka yritetään vaan auttaa ja ne, että hän on saastainen ja likainen ja tuhma jne. Yhtenä päivänä oli mennyt lumihankeen makaamaan pariksi tunniksi rankaisemaan itseään ja olisi kuulemma ottanut unilääkettä jos olisi tullut mukaan. Joskus soittelee lääkehöyryissä ja sössöttää jotakin eikä sitten jälkikäteen edes muista soittaneensa. Tiedän, että pakkohoito on lähes mahdotonta saada mutta mietin lähinnä vaan, että mitä tässä olis tehtävissä.
En ole psykiatri, mutta olen ollut masentunut.
Ja toista ei voi laittaa pakkohoitoon.
Voit auttaa olemalla ystävä ja yrittämällä taivutella hänet hoitoa saamaan.