Ärsyttää välillä nämä "suurperheäidit", joille kaikki on helppoa

Kuukauden ikäisestä nukkunut täydet yöt, aurinkoinen ja reipas poika joka syö hyvin. Kuitenkin jaksaminen ollut kortilla tämän ekan vuoden aikana, minä en ilmeisesti olekaan äiti-ihminen...

on ollut olla yhden ja kahden lapsen äiti, te ette tiedä millaista on kun on monta lasta.



Ja kyllähän se on niin, että juuri jokin aika sitten mietin, miten elämäni helpointa aikaa oli se, kun minulla oli vain yksi lapsi.



Päivät pitkät sai kävellä vaunujen ja rattaiden kanssa päiväuniaikaan, tai touhuilla omiaan, minulla oli elämäni paras kunto ja muutenkin sain tehdä kaikenlaista.



Ette varmaan tosiaan voi edes kuvitella pyykkivuoria, mitä jo kuusihenkinen perhe synnyttää.

Eihän siitä elämästä tulisi muuten mitään! Ja totta varmaan tuokin, että parin lapsen äidit tekee lastensa kanssa huomattavan paljon enemmän asioita. Isossa perheessä lapset oppii varhemmin tekemään asioita itse ja keskenään.



Ihan turhaahan tämä vastakkain asettelu on. Tuskin kukaan tekee tietyn kokoista perhettä pelkästään sen perusteella, miten helppoa tai vaikeaa kaikesta tulee. Itse olen ainakin tehnyt lapset sillä mielellä, mikä hyvältä tuntuu. Esim. esikoisen ja kuopuksen välillä on kolme vuotta ikäeroa, koska halusin keskittyä esikoiseen pikkulapsiajalla, enkä olisi edes jaksanut toista heti perään. Ihmiset nyt vaan on erilaisia tarpeissaan ja haluissaan.

niin kuin voisi tai pitäisi. En kyllä allekirjoita että ruoka olisi jotenkin epäterveellisempää tai yksinkertaisempaa kuin pienemmissäkään perheissä, minä ainakin olen oppinut laittamaan parempaa ja terveellisempää ruokaa vuosien kuluessa. Retkeilemme myös aika usein ja lapsille luetaankin päivittäin. Kyllähän isommassa perheessä on enemmän työtä kuin pienemmässä mutta vuosien varrella kertynyt kokemus auttaa ja isomman lapset myös kykyjensä mukaan. ja kyllä minua ainakin välillä väsyttää, meillä on välillä ttodella sotkuista ym. ym. en ole mikään superäiti. Olen vaativassa virassa ja työkin vie osansa vaikka siinä viihdynkin. Yksilapsisissa perheissä saattaa tosiaan seuranpito lapselle olla aikaa vievä juttu. Jonkun elämän suuri ongelma on lapsetomuus, sekin on varmasti raskasta. Eletään ja annetaan muidenkin elää!!!

Terveisin 5:n äiti

Hei, naiset: kukaan ei pakota teitä UHRAUTUMAAN useamman lapsen äidiksi enää tällä vuosituhannella ;). Eli pois se marttyyrinkruunu kutreilta, jookos? Aika naurettavaa että pitää ylvästellä sillä että "tietää" kuinka rankkaa elämä voi joskus olla lasten kanssa (kun niitä on ensin VAPAASTA TAHDOSTA) hommannut 6...

niin kuin voisi tai pitäisi. En kyllä allekirjoita että ruoka olisi jotenkin epäterveellisempää tai yksinkertaisempaa kuin pienemmissäkään perheissä, minä ainakin olen oppinut laittamaan parempaa ja terveellisempää ruokaa vuosien kuluessa. Retkeilemme myös aika usein ja lapsille luetaankin päivittäin. Kyllähän isommassa perheessä on enemmän työtä kuin pienemmässä mutta vuosien varrella kertynyt kokemus auttaa ja isomman lapset myös kykyjensä mukaan. ja kyllä minua ainakin välillä väsyttää, meillä on välillä ttodella sotkuista ym. ym. en ole mikään superäiti. Olen vaativassa virassa ja työkin vie osansa vaikka siinä viihdynkin. Yksilapsisissa perheissä saattaa tosiaan seuranpito lapselle olla aikaa vievä juttu. Jonkun elämän suuri ongelma on lapsetomuus, sekin on varmasti raskasta. Eletään ja annetaan muidenkin elää!!!

Terveisin 5:n äiti

saa juoruta puhelimessa ja surffata netissä.

Terv. 4 lapsen työssä käyvä opiskelijaäiti

on kenenki mielestä suurperhe..joillekki se on jo 3 lasta;ja kyllä naurattaa

Esikoinen oli koliikkivauva ja tosi vaativainen muutenkin (niin kun esikoiset monesti ovat). Kun toinen lapsi oli vauva, olin jo aivan puhki, esim. nukahtelin ruokapöytään, vaikka lapsi oli helppo. Esikoinen oli vielä vaativainen, ja onhan helpotkin vauvat kuitenkin hoidettava.



Kun kuopus kasvoi, alkoi lapsista olla seuraa toisilleen, mikä oli hyvä, kun tulin yllättäen raskaaksi kuopuksen ollessa vähän päälle vuoden ikäinen. Kolmannen ollessa pieni oli elämä jo aika leppoisaa. Kaksi vanhinta touhusi paljon keskenään eikä esikoinen ollut enää ollenkaan paha riskaaja. Jaksettiin hyvin tehdä jo lomamatkojakin koko perheen kesken.



Sain vielä kaksi lasta, eikä minusta näiden viiden kanssa ole ollut ollenkaan niin raskasta kuin kahden ekan kanssa. Kuopuskin oli kyllä koliikkivauva, mutta sekään ei enää imenyt voimia niin kuin esikoinen, kun asiaan osasi jo suhtautua. Nyt isommat ovat jo teinejä ja heistä on todellakin jo apua huushollin pyörittämisessä.

tai vain 11- ja 9-vuotiaat, niin sittenkö sulla olisi helpompaa?

Voi tosin olla, että aika kuultaa muistot. Nyt lapset nuorin 3½v ja vanhin 11v ja mielestäni lasten kanssa on aika helppoa. Leikkivät keskenään eikä juuri tarvitse viihdyttää.

Itse olen ollut töissä jo yli 2v ja siinä samlla opiskellut itselleni toisen ammatin. Olen väsynyt välillä ja sanonkin sen ja tiuskin lapsille turhasta , enkä suinkaan ole täydellinen, mutta omasta mielestäni elämä on nyt paljon rauhallisempaa kuin silloin aikanaan 1-2 lapsen kanssa, kun koko ajan piti viihdyttää ja keksiä puuhaa.

yhden tai kahden lapsen äitinä. Eli turha märistä.



JA vaikka sen pienimmän vauvan kanssa olisi helpompaa kun on isompiakin lapsia suhteessa siihen, kun toinen äiti sählää esikoisensa kanssa, niin eiköhän sitä työtä ole kuitenkin moninkertainen määrä verrattuna yhden-kahden lapsen äitiin. Siihen vaan on jo kasvanut ja tottunut, eikä siitä jaksa enää märistä kuten ap tekee.

Meillä kyllä on aina syöty terveellisiä "monimutkaisiakin" ruokia ja panostettu myös lasten kanssa olemiseen. Helpompaa kyllä on ollut aina mitä enemmän lapsia on tullut. Ihan huomaamatta ne rupeavatkin touhuamaan enemmän yhdessä, kun saavat vain alkuvirikkeet, eikä tarvitse enää toiminnan pienen ohjaamisen ajoittain lisäksi välttämättä olla sitten leikkikaverina siinä, kun aina rittää sisaruksia kaveriksi.

Todellakin jokaisesa kodissa on tekemistä. Oli lapsia 1 tai 10.

Varmaankin ajattelee itse että ei ole ollenkaan sellanen kotiäitityyppiä ja haluaa jotakin muunlaista arkea. esim aikuisten seuraan töihin.

Eli tiedän erään äidin, jolla 10 lasta. Kaikki lapset ovat menneet viimeistään parivuotiaana päiväkotiin ainakin osa-aikaiseen hoitoon. Kuopus on tällä hetkellä 2 ja esikoinen 17. Tällä hetkellä äiti miettii, että mitäköhän töitä nyt hakisi, kun kotonaolo on niin tylsää, kun ei ole mitään tekemistä :)

eikä yhtään rankkaa. tää on mun elämää ja mä rakastan sitä!

mulla 10 ja ei elämä tarvii olla aina yhtä aurinkoa..tiedän kuitenkin että töitä riittää tässä kodissa vaikka kolmelle...kuitenkin on tosi että isommat viihdyttää pienempiä.nytkin ulkona leikkivät.

Eikö jokasen tartte tehä kotitöitä? Ja eikö isojen perheitten äidit leiki hiekkalaatikolla tai nukuta lapsiaan?

Mulle on ihan se ja sama hankkiiko joku 10 lasta ja laittaako ne hoitoon 2- vuotiaina. Aika kalliiksi tulee pitää montaa lasta hoidossa.. Kai se on hyvä että talous kestää hoitajat ja siivoajat! :D



Mitä olen nettiä lukenut niin oon huomannu että jokkut mieltää nukuttamiseksi sen että lapsi laitetaan sänkyyn ja se nukahtaa yksinään.. :) Tämä ei tapahdu perhemuodosta riippumatta, vaikkakin väitän että näin tekee nuoremmat äidit joilla pari tenavaa. Mihin nukuttamisen tarve tai tyyli muuttuu vaikka lapsia olisi enempi? Isompia ei tartte enää nukuttaa, ellei hyvällä lykyllä lue itse..!



Kyseenalaista taas antaa isompien lapsien vahtia pienempiään. Toimii ehkä leikeissä hetkittäin, mutta ei vastuuta voi antaa liian pian liikaa.

Tosin: näkeehän noita uutisia kun pienen perheen äiti jättää vastuutaan lapsille ja ne lähtee pois pihasta ja hukkuu ties mihin jokiin.



Vaikeus on ihmisestä itsestään kiinni. Mikä on sulle helppoa, on minulle vaikeaa jne. Ei se montako lasta, minkä ikäsiä tai onko koliikkeja/allergioita vaan ihmisen omat voimat ja resurssit hoitaa asioita.

Yhdelle on liikaa yksi kiljuva lapsi kun taas toiselle ei ole vaiva kiljuva laumakaan.. Onko sitten se yksi kiljuva lapsi vaativampi kuin 6 yhteensä? Ei, se on äidin tai isän asenne ja tilannetaju.

myös erittäin paljon siitä, minkä ikäisiä lapset ovat! Alle 2-vuotias työllistää ihan eri tavoin kuin 11-vuotias.

mutta myönnän ettei tämä niin kovin helppoa tai leppoisaa ole. Kahden kanssa oli paljon helpompaa, puhumattakaan yhden. Kaikki ovat vieläkin niin pieniä, että jokaista on enemmän tai vähemmän vahdittava. Yhdessä ja erikseen.

siis onko sinusta huono asia, jos jonkun lapsia ei tarvitse tuntikausia yrittää saada nukkumaan vaan tehdään niinkuin meillä aina on lapsille tehty, että sanotaan hyvät yöt ja lapset jäävät omiin sänkyihinsä odottamaan, että nukahtavat.