Ärsyttää välillä nämä "suurperheäidit", joille kaikki on helppoa

Näin ainakin mulle kävi. Toisaalta olen huomannut, että suurin osa tutuista suurperheen äideistä on sellaisia ei-turhan-nipoja, kuten minäkin. Keskityn olennaiseen ja ylimääräinen hössötys on jäänyt. Lasten kanssa ehdin leikkimään ja juttelemaan siinä missä 1-2n lapsen kanssakin.

kummallakin perheellä on 5 lasta. yhtenäistä näillä äideillä on se, että kumpikaan ei ole istunut hiekkalaatikon reunalla koskaan.

vanhempien sisarusten tehtävä on katsoa nuorempien perään. näin se menee.

äideillä vastuu pienten naperoiden valvonnassa on surkeeta.

eikös se ole ihan selvä, että kun lapsia on useampia, kokemusta äitiydestä on paljon enemmän ja pidempään kuin aluksi, ja lastenhoitokin sujuu helpommin. Lisäksi en usko, että suurperheen äidiksi ryhtyy useinkaan tarkoituksella sellainen, joka ei saa oikein mitään aikaiseksi tai kaikki lasten kanssa on kauhean hankalaa.

Jos vaikka on 5 alle 5 vuotiasta, tai jotain sinne päin, en todellakaan usko, että olisi helpompaa äidillä kuin yhden lapsen kanssa tai kahden pienen kanssa. Mutta jos tosiaan osa on jo yli viiden, niin voi silloin jo olla kyllä apuna äidillä pienempien hoidossa. Itselläni oli yhdessä vaiheessä kolme alle 5v, ja täytyy kyllä todellakin sanoa, että ei ollut helppoa! Vaan ei se ollut helppoa silloinkaan kun esikoinen oli pieni! Oli vaativa lapsi. Nyt esikoinen on jo kouluikäinen ja auttaa pienempien hoidossa, kuten muutkin isommat. Eikä tarvi äitin enää osallistua leikkeihin - siis jos ei tahdo. Mutta tämä äiti kyllä välillä tahtoo! Lasten kanssa on kiva pelailla tai rakennella legoilla tms.

Ja helppoa on kyllä nyt lasten kanssa, paljon helpompaa, kuin silloin aikaisemmin. Mutta en kyllä ole sitä mieltä ollenkaan, että yhden lapsen äitin valitus olisi välttämättä pelkkää laiskuutta! Itse en ainakaan tunnusta olleeni laiska, väsynyt kylläkin monesti.

Lisäksi en usko, että suurperheen äidiksi ryhtyy useinkaan tarkoituksella sellainen, joka ei saa oikein mitään aikaiseksi tai kaikki lasten kanssa on kauhean hankalaa.

Toisille kaikki lasten kanssa on hankalaa ja mitään niiden kanssa ei saa tehdyksi. Nukutuksiin menee päiväunille pari tuntia, iltaunille pari tuntia ym.

Viestissä 10 joku kirjotti ettei isoissa perheissä nukuteta lapsia. Mutta väitän että tilanne toisinpäin!

Isojen perheitten vanhempia lapsia ei ehkä tarvitse nukuttaa kaikkia, mutta tarkottaako se ettei pieniäkään nukuteta?

Kun taas täälä saitilla olen törmännyt että moni joilla 1 tai 2 lasta on ajatus että lapsi "nunutetaan" -vaikka lapsi nukuttaa itse itsensä.

En sano että se on huono homma. Meilläkin harrastetaan sitä! Ja meillä 2 lasta -toistaseksi, mutta siihen tarttee lapsen tosiaan kasvaa kiinni. Ei niinkuin jokkut jokka huudattaa lasta tuntikausia, lapset karkailee sängystä jne.

Vahvasti epäilen että suurperheellisten lapset elää kuten pellolla ja karkailee sängystä!



31

Mutta meillä esikoinen nukutettiin ja yleensä siinä samalla nukahti myös nukutusvuorossa oleva vanhempi. Seuraava lapsi oli mega-allergikko joka nukkui huonosti, mutta hänet opetettiin nopeasti nukahtamaan itsekseen. Samoin kolem seuraavaa. nyt kuopus 2v siis kuudes lapsi nukutetaan edelleen. Hänellä sairaus, jonka takia hengityslaitteet nukkuessa eikä kyllä suostu itsekseen nukahtamaan.



meillä kaikki poikia, eikä nuo isommat ole kovin innokkaita pikkuveljien hoitajia. Eli kyllä minävaan istun hiekkalaatikon reunalla. Muutenkaan en uskalla pieniä juuri jättää isompien vahdittavaksi. vaikka esikoinenkin jo 15v. Mutta pojilta puuttuu tuo hoitovietti=)

minä ainakin olen illalla ihan loppu. Eihän minulla mikään suurperhe ole, mutta kyllä kolmen lapsen kanssa riittää koko ajan tekemistä. Mä en ole ikinä hyväksynyt sitä, että vanhemmat lapset laitetaan pienempien vahtijoiksi. Minusta on järjetontä tehdä lisää lapsia sillä periaatteella, että isommat valvoo pienempiä. Käy sääliksi vanhempia lapsia joiden "huoleton" lapsuus menee töissä.

Minä siis istun siellä hiekkalaatikon reunalla ja kun esikoiselle tulee kaveri kylään pidan pikkusiskot pois häiritsemästä. Toki minusta on kivaa, kun lapset leikkivät keskenään, mutta en minä ainakaan sitä edellytä.

Minua ärsyttää äidit, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden tilanteen täydellisesti. Ei se aina ulospain näy, vaikka olisi miten rankkaa. Ihmiset väsyy eri asioista, joillekin yhden lapsen kanssa on rankkaa ja toiselle viisikin menee. Miksi on niin hirveän vaikea uskoa, että ihmiset on erilaisia? Yksikin vauva, joka ei nuku riittää aiheuttamaan lopuutoman uupumuksen, varsinkin jos päivälläkin vauva nukkuu huonosti. Esim. tässä tilanteessa "helpompaa" olisi hoitaa kolmea hyvin nukkuvaa.

mun mielestä yhden kanssa oli helpompaa kuin kahden. Ihan hyvin esikoinen laikki yksikseenkin, ei tarvinnut erityisesti viihdyttää. Nyt kahden kanssa joutuu enemmän setvimään kinasteluja yms. Tosin edelleen mielestäni tämä lapsiperheen elämä on ihan leppoisaa, ei ainakaan vaikeaa.

syntyivät kyllä niin tiuhaan tarkoituksella, että kaikki 4 olivat alle 5 vuotiata kun viimeinen syntyi.



En ymmärrä ap:n pointtia. Mikä sitten on helppoa tai ei. Jollekin toiselle voi joku muu asia olla helppoa, jollekin toiselle ei.

Olen istunut vuosia hiekkalaatikkojen reunalla ja kulkenut leikkipuistoissa ja kerhoissa. Hoitoon menivät vasta kun minä menin töihin.

Elämää on eletty välillä univelassa, syyllisyydentuntessa, kiireessä, välillä laiskotellen. En ole koskaan jaksanut kilpailla siitä, kenellä äidillä olisi raskainta ja kuka saa marttyyrinkruunun päälaelleen.



Aina kun on kerhoissakin äidit alkaneet valittaa, kenellä on vaikeinta ja raskainta, en ole jaksanut kilpailla siitä roolista. Ottakoot se tämän ykkössijan, joka haluaa. Minä elän vain meidän omaa elämää ajatuksella, että aika aikaansa kutakin.



Ja tuosta nukuttamisesta. En oikein minäkään ymmärtänyt, mitä siinä ajettiin takaa. Meillä ei ole lapsia koskaan tarvinnut kummemmin nukuttaa. Vauvat ovat nukkuneet vieressä ja se kai eräänlaista nukuttamista on ollut kun nukkuivat imetettäessä. Isommat on pantu sänkyyn ja annettu pusut ja peitelty ja sinne ovat jääneet nukkumaan. Tapansa kullakin ja miten haluaa tämänkin asian tehdä. Itse en ole ollut "nukuttajatyyppi" eli en ole jaksanut istua sängyn vieressä ja lukea satuja tai silitellä. Olen lukenut kirjat päivällä lapsille ja sylitellyt päivällä. Illalla olen itsekkäästi halunnut omaa aikaa ja pannut lapset nukkumaan itsekseen ilman, että istuisin vieressä nukuttamassa. Joku toinen on toisenlainen ja haluaa tehdä toisin. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Kuopus on 4kk ja vanhin neljä, eikä suju itse pukeminen vanhimmaltakaan täysin. Minä puen lasta aika monta kertaa päivässä. Samoin pyykkään paljon. Kaksi pienintä kestovaippailee (ihan rahansäästön takia, vähät "huippuäidin" tittelistä) ja kohta kolmevuotiaallekin käy vahinkoja silloin tällöin.



Meillä ei ole kaikki helppoa. Ja tuskin tulee olemaankaan. Mutta me, joilla on paljon lapsia, osaamme olla hätkyilemättä turhista. :)



Sanoisin, että yhden kanssa olisi helpompaa, mutta mitä suuremmaksi lapsiluku on kasvanut, sitä rennommin osaan ottaa. Lapset toki leikkivät keskenään, mutta jokainen viihtyy myös yksinään, ja silti huolehdin että jokainen saa täyttä huomiota vain itsellensä myös molemmilta vanhemmiltaan.

että ne, jotka kokevat äitiyden vaikeaksi ja raskaaksi (ehkä juuri siksi, että ottavat siitä suorittamisesta niin kovia paineita), eivät kahta enempää lapsia hankikaan. Ne rennommat ja suurpiirteisemmät äidit, jotka eivät koko ajan jaksa lapsiaan virikkeistää ja leikittää, uskaltautuvat hankkimaan sitten useammankin lapsen.

koska minulla vain 4 lasta seitsemässä vuodessa. Ykkösellä ja kakkosella 4v ikäeroa, loput tuli nopeampaa.

Esikoisen kanssa oli helppoa. Allergioita oli riittävästi, koliikkinkin päästiin tutustumaan, nukku huonosti 5v asti. Kun oli ainut lapsi niin aikaansa ei tarvinnut jakaa kuin yhdelle lapselle. Matkusteltiin paljon junalla ja bussilla. Elämä oli helppoa. Kotitöitä oli vähän.

Kakkonen oli hyvin haastava lapsi jo pienenä. Astma ja korvakierre ei helpottanut tilannetta yhtään, nukku huonosti. Vaati todella paljon(ja vaatii edelleen)

Kolmonen oli hyvin sopeutavainen jo ihan vauvasta asti. Sairasteli paljon. Oli oikea sylimallu.

Nelonen oli taas hyvin vaativa lapsi allergioineen. Nukkuu edelleen huonosti.

Kotitöiden määrä lisääntynyt rajusti. Pyykkiä, ruuanlaittoa, siivousta sekä lasten harrastuksiin kuskaamista. Tyhmää jos joku ei tajua että lapsi/lapset teettävät ylimääräistä työtä. Vaaleanpunaiset lasit olisi hyvä riisua jo ennen ensimmäistäkään lasta. Jokainen järjellä varustettu kyllä tajuaa ettei lasten kanssa voi ellä samoin kuin ilman lapsia. Tai ainakin lapset ovat heitteellä ja huonosti hoidettuja.

Isommatkin lapset vaativat myös .vanhempien huolenpitoa ja aikaa. Meillä myös vanhemmat leikkivät, ulkoilevat ja pelaavat lasten kanssa. Asioilla tärkeys järjestys. Nyt on lasten aika.Omaa ja kahdenkeskistä aikaa jää vähän. Meillä ei vanhemmat lapset juurikaan katso pienempien perään. Ei ole niiden hommaa vaan aikuisen. Ei liian nuorena liikaa vastuuta.

Kyllä asia nyt vai on niin, että mitä enemmän on lapsia niin sitä rankempaa se on. Eikä työn määrä vähene vaikka lapset kasvavat, se työ vain muuttuu.

Todella "tyhmä ja yksinkertainen" on hän joka ei sitä tajua.

Eletään vai päivää kerralla ja nautitaan niistä hankalistakin päivistä koska se on vain elämää. Turhaa on karehtia niitä joilla vain yksi lapsi tai niitä jotka näyttävät pärjäävän isommankin lauman kanssa.

jos on useampi lapsi niin valitus on entistä kovempaa! Mitä tehdä sitten liuta lapsia, jos heidän hoitamisensa on niin ÄÄRIMMÄISEN raskasta :/

Sori vaan, mutta vaikka sinusta lapset muuttaa maailmaa ja on vaikeita niin ei se tee kaikkien oloa samaksi, tai muut on vaan tyhmiä!



Koita ymmärtää että jollekkin yksi on liikaa kun taas toiselle ei ole 5 missään. Ei se ensimmäinenkään.



Niin rissaa tää jatkuva kyttääminen kuka tekee mitäkin ja kenellä raskainta. Puutuin tohon nukkumiseen koska siinäkin on näkemyseroja. Joku kokee nukuttamisena paijaamisen kun taas toinen sen että lapsi nukahtaa yksin -lapsi ravaa sängystä leikkimään pari tuntia ja vanhempi juoksee laittamaan lasta uudestaan ja uudestaan peiton alle.. Joko meni jakeluun?

Joku kirjoitti ettei suurperheelliset nukuta lapsiaan. Ihmettelen vaan: miten pääset jokasen suurperheellisen päänsisään? Musta tollanen yleistäminen kertoo juuri siitä että koska SINULLE on raskasta yhden tai kahden kanssa -ajattelet että suurperheellisenkään ei kuulu jaksaa vaan jätetään leikit ja nukuttamiset väliin.. :)



31

ärsyttää yleensäkin suurperheelliset.

On yhden lapsen äidin sallittua valittaa ja ruikuttaa (muistan sen itsekin kun oli vain yksi lapsi).

Mitä enemmän lapsia tuli niin sitä vähemmän viitsi sanoa mitään. Toisaalta jos ei huokaillut lasten hoitamisen raskautta niin sitten yhden lapsen äidit tuhahteli, että mikä superäiti tuo luulee olevansa.



Iso lapsikatras tuntuu ärsyttävän kovasti joitain äitejä.

Nuorimman ja vanhimman ikäero 2v. Yhtään enempää en pystyisi hoitamaan, juuri ja juuri jotenkuten selviän näistä kolmesta. Eiköhän se jossain vaiheessa helpota kunhan kasvavat, kunnes sitten tullaankin teini-ikään...

ja sitten väliä 7v ja kaksi putkeen (väliä 3v)

Meillä lapsia neljä. Vanhin 11v ja nuorin 3½v ja meillä ei kahta nuorinta ole enää tarvinnut nukuttaa. Ovat isommilta omaksuneet kait sitten senkin. Nim. meillä kaikki lapset menevät aina samaan aikaan nukkumaan, arkisin kello 21.00 ja viikonloppuisin 22.00 ja tähän ovat tottuneet. 11v ja 6v nukkuvat samassa huoneessa ja 9v ja 3½v toisessa. Ainoastaan pienimmälle laulan 1-2 laulua, sitten peittelen ja suukottelen kaikki ja alkavat nukkumaan. Kukaan ei tule enää pois sängystä ja näin on ollut jo vuosia. Pienimmät on tottuneet omaan pinnasänkyyn nukahtamaan jo vauvana ja unet omassa sängyssä on jatkuneet kun on siirtyneet lastensänkyyn.



Muistan kyllä kun esikoista tuli pienenä nukutettua välillä tuntikausia, onneksi sitä sitten jossain vaiheessa kun lapsia alkoi tulla lisää oppi hänkin nukahtamaan itsekseen.

mun on kyllä sanottava, että itse kykenen monen lapsen äitinäkin antamaan aikaa jokaiselle lapselle, aika paljon virikkeitä musiikin, taiteen, satujen jne. saralla... Lapset kyllä leikkivät paljon keskenäänkin ja heillä on hyvät mielikuvitusleikit, joihin ei aikuista tarvita. Minä teen lasteni kanssa sellaisia asioita joista itse pidän, esim. leivon, musisoin, maalaan, luen, retkeilen... Ehkä siksi se ei tunnukaan raskaalta, vaikka lapsia on monta :). Lapset ovat iloisia ja mukavia. Monen on vaikea ymmärtää, että äitiyden kokeminen on erilaista eri ihmisillä ja eri elämänvaiheissa. Eikä se välttämättä riipu edes tukiverkoista, joita meillä ei juuri ole ollut. Mies on kuitenkin perhekeskeinen ja jakaa vanhemmuutta.

Itse olin yhden lapsen kanssa paljon tiukkapipoisempi ja halusin suorittaa kaiken oikein, useamman lapsen kanssa olen uskaltanut olla enemmän oma itseni ja nauttia äitiydestä eri tavalla.

että ne, jotka kokevat äitiyden vaikeaksi ja raskaaksi (ehkä juuri siksi, että ottavat siitä suorittamisesta niin kovia paineita), eivät kahta enempää lapsia hankikaan. Ne rennommat ja suurpiirteisemmät äidit, jotka eivät koko ajan jaksa lapsiaan virikkeistää ja leikittää, uskaltautuvat hankkimaan sitten useammankin lapsen.