Lue keskustelun säännöt.
mikä sinua pelottaa naimisiin menossa?
Kommentit (16)
Haluaisinkin naimisiin, ennen lapsen syntymistä.
Vaikkei lasta olisikaan silti tahtoisin...luo turvallisuutta ja kertoohan se sitoutumisen halusta! JA RAKKAUDESTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin koin, että niin kauan, kuin piti " takaportin" auki, niin sitä oli paljon epävarmempi. Kun menimme naimisiin, niin sillä oli suuri psykologinen merkitys ja sen jälkeen sitä selvästi tunsi " kuuluvansa" toiselle. Se tuo omalta osaltaan mielen rauhaa ja selvyyttä asioihin.
EN tarkoita, että pitäisi mennä väkisin naimisiin, jos todella tuntuu siltä, että ei ole varma, mutta jos vähänkin tuntuu siltä, että on löytänyt sen oikean, niin kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa.
Naimisiin ei voi mennä, kun silloin olisi kaiken huomion keskipisteenä...
Me mentiin naimisiin maistraatissa, läsnä oli viranomainen ja todistajina omat vanhempamme. Ei siinä kamalasti tarvinut pelätä ympärillä olevia ihmisiä...
Tunnen ihmisiä joilla suuria vaikeuksia mennä esim. virastoihin sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Nimen alle laittaminenkin tuottaa suuria ongelmia muiden nähden. Et taida tietää miten rajoittavia nuo ongelmat voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa että rakkaus hiipuukin jossain vaihessa, tulee ongelmia, ero:-/
naimisissa, ei tarvitse jatkuvasti pelätä, että toinen katoaa elämästäsi tuosta vaan. Sitä on henkisesti paljon sitoutuneempi, kun on naimisissa. Sitä jaksaa taistella ja nähdä enemmän vaivaa yhteisen elämän ja rakkauden eteen, kun on naimisissa, sillä harva haluaa avioliittonsa epäonnistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolimatta siitä että tiesin miehen olevan se oikea. Nyt avioliittoa takana 6 vuotta enkä ole katunut päivääkään. Jonkinasteinen kriisi on aivan normaali reaktio elämän isoissa käännekohdissa. Enemmän minua huolestuttaisi, jos naimisiinmeno ei tuntuisi missään.
..jotenkin sen vain tiesi, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa olla loppu elämänsä.
Toisaalta tuo tiedettiin jo, kun kihloihin mentiin ja ruvettiin muksua yrittämään. Eiköhän näissä asioissa kannata luottaa omiin tuntemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistraattivihkiminen ei ole sama asia kuin:
* huomaamatton vihkiminen hiljaisuudessa
* " ilmaiset häät"
* pienet häät
* ruokatunnilla naimisiin ja takas töihin.
Kirkollinen vihkimenen ei ole sama asia kuin:
* juhlava vihkiminen
* isot häät
* kalliit häät
* iso ja aikaavievä projekti.
Kumpikin voi olla mitä tahansa noista. Raivostuttaa, jos joku kirkkoon kuuluva tahtoo mennä salaa naimisiin, niin heti vohkataan maistraatista. Ihan hyvin sen saman vihkikaavan latelee pappi missä tahansa tilassa.
että MIKÄÄN ei ole muuttunut. Minusta olisi todella huolestuttavaa, jos paperinpala jotain muuttaisi!!
Ja jos joudut avoliitossasi pelkäämään, että
" toinen katoaa elämästäsi tuosta vaan" , niin valitettavasti joudut pelkäämään sitä kyllä avioliitossasikin. Teillä ei ehkä ole kaikki ihan kohdallaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen lapsi ja kohta 10v. yhdessäoloa takana, mutta en kertakaikkiaan pysty menemään naimisiin! Ajatuskin siitä että kävelee alttarille + muu, saisin varmaan paniikkihalvauksen :(
Ei se muuten ulospäin näy, että jännitän niin kovasti. Paitsi kaupan kassajonot on painajaisia...
sitoutuminen. Mulla on elämässä kaikki suuret asiat pelottaneet, auton osto, (tulen olemaan naimisissa pankin kanssa), koiran ottaminen (olen sidoksissa siihen) ja arvata saattaa ettei naimisiinmeno ollut yhtään sen helpompaa...
Päivääkään en ole katunut vaikka hiki valui pitkin selää jo pelkästä ajatuksesta olla sitoutunut ja kahlittu koko elämän :)
Enempi olin kahlittuna omaan kapeakatseiseen elämääni kuin mieheeni. Hän on antanut avaimet vapauteen ymmärtämällä minua ja antamalla minun olla juuri sitä mitä olen.
Lapsuudenkodista oli jäänyt kamala pelko avioliitosta. Vanhemmat tappelivat koko ajan siis oikesti he puhuivat toisilleen vain huutaen. Mutta heille ei ero ollut ratkaisu, sillä olivat sillätavalla vanhoillisia. Joten mulle käsite avioliitto oli lähes sama kuin tuo heidän...eli ei kovin ruusuinen...mutta onneksi uskalsin luottaa itseeni ja mieheeni. Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä mutta enemmän alamäkiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sitoutuminen. Mulla on elämässä kaikki suuret asiat pelottaneet, auton osto, (tulen olemaan naimisissa pankin kanssa), koiran ottaminen (olen sidoksissa siihen) ja arvata saattaa ettei naimisiinmeno ollut yhtään sen helpompaa...
Päivääkään en ole katunut vaikka hiki valui pitkin selää jo pelkästä ajatuksesta olla sitoutunut ja kahlittu koko elämän :)
Enempi olin kahlittuna omaan kapeakatseiseen elämääni kuin mieheeni. Hän on antanut avaimet vapauteen ymmärtämällä minua ja antamalla minun olla juuri sitä mitä olen.
Lapsuudenkodista oli jäänyt kamala pelko avioliitosta. Vanhemmat tappelivat koko ajan siis oikesti he puhuivat toisilleen vain huutaen. Mutta heille ei ero ollut ratkaisu, sillä olivat sillätavalla vanhoillisia. Joten mulle käsite avioliitto oli lähes sama kuin tuo heidän...eli ei kovin ruusuinen...mutta onneksi uskalsin luottaa itseeni ja mieheeni. Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä mutta enemmän alamäkiä :)
Vierailija:
Naimisiin ei voi mennä, kun silloin olisi kaiken huomion keskipisteenä...
Sitoutuminen. Vaikka se tuo turvallisuutta, minä en sellaista kaipaa nyt. Ahdistaa sitoutuminen ja se tylsyys, että joutuu yhden ihmisen kanssa olla loppuelämän. Mä ainakin haluan mennä naimisiin vasta kun on 100pros. varma, vaikka 50vuotiaana. Koska haluan mennä vain kerran naimisiin ja elää aviomiehen kanssa lopun elämän.